Kerrankin lunta??? - Desucon Frostbite 2026

Hei hei!

Vuoden 2026 conikalenteri on korkattu ja sitä myötä Frosti taputeltu! Perinteiseen tapaan luvassa siis pienoista raportointia seikkailuista Lahden maaperällä. Frostista alkaa olla se pari viikkoa aikaa, ja olen oikeasti joutunut kaivelemaan itseäni erinäisistä kuopista sekä motivaatiota jostain, jotta saisin kirjoiteltua. Katsotaan siis, mitä tästä tulee.

Desucon Frostbite 2026 järjestettiin 23.-25.1., ja edelleen tapahtumapaikkana toimi Lahden Sibeliustalo. Perusjuttu; perjantaina matkattiin Lahteen, joten en viitsinyt vetää mitään pukua päälle perjantaina. Saavuttuani kaupunkiin kävin duppaamassa tavarat hotellille, minkä jälkeen suuntasin kohti Sibeliustaloa hakemaan työvoimaläpyskäni ja katsastamaan vähän ohjelmaa.

Eläimet: perillä!

Ohjelmanjärjestäjä???
Also: miksi kuutilla on viitta? Onko kuutilla cosplay-puku???

Valitettavasti en ehtinyt perjantaina illan ensimmäisiin ohjelmiin, joita olisin halunnut nähdä. Myös osa ohjelmista, jotka olisin ehtinyt käydä katsomassa, oli ikävä kyllä jouduttu perumaan. Pääsin kuitenkin livahtamaan oven raosta kuuntelemaan juttuja Ghibli-elokuvien ruuasta. Ohjelma oli mielestäni ihan viihdyttävä ja informatiivinen. Mitään aivan uskomattomia oivalluksia se ei kuitenkaan tarjonnut. Ohjelmasta kuitenkin välittyi puhujan perehtyneisyys aiheeseen.

Sen suuremmitta eleittä liukenin paikalta perjantain osalta.

Tupa oli aivan täynnä!

Tavoitteeni oli matkustaa kevyesti (mitä ikinä se pukuilijalle sitten tarkoittaakaan), joten molemmat viikonlopun puvut olivat hyvin yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä. Lauantaille valikoitui Gojo, joka joutui syksyllä jättämään Kotaen välistä, ja sai nyt sitä hätää uuden tilaisuuden. Yritin valmistella Gojoa edeltävänä iltana mm. silittämällä puvun, mutta hotellin silitysrauta osoittautui niin surkeaksi, että siitä ei meinannut tulla juuri mitään. Eniten tämä vaikutti Gojon housujen osalta, koska niiden malli ja kangas ei anna armoa rypistymiseltä. Ehkä vielä joskus jaksan vähän korjailla housujen toimivuutta.

Tuomarointihuoneessa oli hyvä peili!

Tällä olisi saanut heittää vesilintua!

Lauantai oli minulle töipäivä, koska olin mukana cosplay-kisoissa Craftmanship-kisan tuomarina. Lauantaipäivä menikin pääasiassa takahuoneen puolella tuomaroinneissa. Hitusen kerkesin työntää nokkaani ulos Metsähallin puolelle, käydä katsastamassa taidekujan myyjät ja nauttimassa Lastun lihapullat. Olin jotenkin suunnattoman järkyttynyt siitä, millainen kakofonia ja meteli Metsähallissa oikein vallitsi. Takahuoneen kopissa istuessa conin hulinasta ei ole mitään tietoa, joten melu iski aivan päin näköä. Hiljaiselle huoneelle on todellakin paikkansa tällaisissa tapahtumissa.

Ihmisiä ja hulinaa lauantaina.

Tuomaroinnit menivät omalta osaltani hyvin. Sain kunnian ja ilon tuomaroida kisaa ArLean ja Tamamerun kanssa. Kisassa oli mukana yllättävän paljon uudempia kisaajia, mikä on aina hyvä juttu. On aina ihana kohdata uusia tekijöitä ja päästä ihastelemaan heidän tekeleitään lähemmin, joten kiitän jälleen tästä mahdollisuudesta. Vaikka jossain kohtaa pientä jännitystä olikin ilmassa, omasta näkökulmastani kaikki meni hyvin. Kisassa ei jaettu perinteisiä numeroituja sijoja, vaan kategoriapalkinnot: paras innovatiivinen, paras käsityö ja paras proppi. Tämä toi oman vinkkelinsä tuomarointiin, mutta siitäkin selvittiin kunnialla.

Tuomarointien viralliset valvojat.

Ennen kisojen lavaosuutta kerkesin hetkellisesti tosiaan pyrähtää takahuoneen ulkopuolella, mutta yllättävän äkkiä oli kuitenkin H-hetken aika. Tuomareina pääsimme istumaan sivuaitioon, eli katselimme kisat täysin sivuvinkkelistä, mikä toi ihan oman mausteensa mm. ECG-karsintojen esityksiin. En ollut juurikaan päässyt näkemään muiden kisakategorioiden kisaajia, joten luvassa oli yllätyksiä. Vähän ehkä itkaisin Iinan ja Teklan Arcane-esitykselle, mutta sille vastapainona lähes huutonauroin Elinan voittoesitykselle. Paripukukilpailussa oli hurmaavaa nostalgisuutta. Onnea paljon kaikille palkituille ja sijoittuneille sekä tietenkin uudelle ECG-edustajallemme Elinalle!

Kuva: Jasu
Todiste, että olin paikalla.
Oik. miä, Tamameru ja ArLea

Kisojen jälkeen lauantai alkoi olla purkissa, koska tuomaripalautteita ei annettu tällä kertaa kasvotusten ollenkaan. Jonkun tovin ehdimme lätisemään niitä näitä kaikkien muidenkin tuomareiden kanssa, mutta jossain kohtaa keräsin kimpsut ja kampsut suunnatakseni kohti väliaikaista kotia ja ravintoa.

Momo sai myös uudet piilarit, vaikka niitä ei tässä hirveästi näykään!

Sunnuntain puvuksi valikoitui Momo ihan puhtaasti siitä syystä, että puvussa on mukava olla ja siinä kehtaa jopa matkustaa. Sunnuntaiaamun laittautuminen ei ollut aivan niin hektistä kuin lauantaina. Tästä huolimatta olin hyvissä ajoin matkalla Sibeliustalolle. Tämä ei yhtään haitannut, koska kerkesin näin käydä kiertelemässä myyntipöytäsalin sekä taidekujan ihan rauhassa heti kättelyssä. Tällä kertaa ostossaldo jäi hyvin pieneksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi.

AAAAAAAAAAAA!!!
Olen siis himoinnut Mustekukan korvakoruja jo niin pitkään, mutta myös nämä uskomattomat Mononoke-printit oli pakko saada. Pieni keraaminen marsu myös oli hyvin tärkeä löytö <3

Ihmisiä ja hulinaa sunnuntaina.

Sunnuntaina kävin kuuntelemassa luentoa cosplay-kisapäivästä selviytymisestä. Lähinnä minua kiinnosti aiheessa Hellun kyselyn tuottamat tulokset. Lähtökohtaisesti luennon sisältö ei ollut mitenkään suunnattu minulle, joten uutta asiaa ei siitä myöskään herunut. Mielestäni kuitenkin luennon sisältö jäi hieman puutteelliseksi. Kisapäivän kulku käytiin hyvin tarkasti läpi, mikä oli mukava juttu. Kuitenkin luennolla kerrottiin, että kyselyn tuloksissa tuli ilmi, että yksi syistä jättää kisaaminen välistä on kilpailuiden epäselvät säännöt. Tämän vuoksi itse olisin toivonut yleisimpien sääntöjen purkamista auki. Oman kokemukseni mukaan, mitä pienemmästä tapahtumasta tai kisasta on kyse, sitä epäselvemmiksi säännöt käyvät. Tämä ei tietenkään palvele aloittelevia kisaharrastajia, joten sääntöjen läpi käyminen olisi ollut kovin hyödyllistä. 

Kisset oli hauskat!

Loppu päivä meni lähinnä tutuja moikkaillen ja jutustellen. Olin valinnut aikaisemman junan kotiin, jotta pääsisin omaan sänkyyn nukkumaan saman vuorokauden puolella, koska maanantina oli luvassa ihan tavallinen työpäivä. Tässä kuitenkin tuli hieman mutkia matkaan, minkä vuoksi olin kotona toivottua myöhemmin. Väsy oli suuri, joten Momon kamppeista oli lähes kirjaimellisesti purkauduttu ulos tuona iltana.

Tämä näky odotti minua maanantai aamuna työhuoneen ovella.

Eipä näköjään Frostista ihan kauheasti jäänyt kirjoiteltavaa, koska moni ohjelma meni sivusuun peruutuksien tai lauantain tuomarointien vuoksi. Onneksi on kuitenkin ohjelmatallenteet! Olen jo kerennyt sitä kautta katsoa mm. luennon Apteekkarin päiväkirjoista, mikä oli SITÄ HYVÄÄ!!! Jälleen kerran Jinshi kutkuttelee suuresti.

Fukka kiittää tältä erää!

Vapaa kulkuri - Desucon Frostbite 2025

Hei moi!

Uusi blogivuosi päästään aloittamaan tapahtumaraportilla Desucon Frostbitesta! Otan nyt kaiken irti tästä conin jälkeisestä pöhinästä, jotta saan tämän tekstin ulos mahdollisimman nopeasti. Hieman meinaa stressata se, että kirjoitettavia juttuja on nyt hitusen päässyt kasautumaan. Tämähän on puhtaasti vain minun itseni aiheuttamaa stressiä, joka johtuu vain omista odotuksistani itseäni kohtaan. Siitä huolimatta on kiva päästä taas kirjoittamaan tapahtumaraporttia!

Ajoittain vihaan ihmisiä.

Desucon Frostbite 2025 pidettiin tuossa 24.-26.1. Lahden Sibeliustalolla. Tällä kertaa lähdin matkaan ihan omin nokkineni, joten kuljeksin aivan villinä ja vapaana etsimässä paratiisia Lahdesta. Lähdin matkaan jälleen perjantaiaamuna, tällä kertaa junaillen, ja Lahdessa oltiinkin jo hyvissä ajoin päivällä. Suosiolla jätin puvut kotiin perjantain osalta. Kylläkin hetkellisesti taas kerran päässäni kävi sellainen hullu ajatus, että junassahan voisi ehkä meikata. Onneksi tulin kuitenkin jollain tasoa järkiini ja luovuin kyseisestä ajatuksesta.

Yllättävää kyllä, jouduin jonottamaan sisälle tapahtumaan.

Ohjelmistossa ei perjantaina ollut kummoisesti mitään kiinnostavaa, mutta koska olin niin hyvissä ajoin Lahdessa, päätin pyörähtää tapahtumassa jo perjantaina. Avajaisia on aina kiva käydä katsomassa Desuconeissa, joten sinne tieni lopulta vei. Oli ilo katsoa avajaisia, koska ne olivat hyvin viihdyttävät. Eivät ainoastaan Päähenkilösankareiden osalta, vaan myös kunniavieraan esittelyn osalta. Yonaga Tsubasa oli oikein hauska heppu.

Nämä tyypit <3

Vähän ehkä olisin Loungen puolella halunnut päästä kuulemaan Chordae Corisia, jota kuulin ensimmäistä kertaa syksyllä Traconissa. Tuolloin tykkäsi heidän esiintmisestään erittäin paljon. Harmikseni kuitenkin Lounge oli täyttynyt niin hyvin jo ennen heidän esiintymistään, että sieltä ei enää löytynyt paikkaa takapuolelleni.

Eläimet löysi väliaikaisen kodin.

Lauantain puvuksi otin matkaan Kiban, joka oli viime vuoden tammikuussa totaalisessa hepulissa aloitettu puku, mutta jonka lopulta sain valmiiksi joulukuussa uuden hepuloinnin puitteissa. Tälle matkalle Kiba oli täysin nappivalinta kaikin puolin, koska päällä se on mukava, kuljettaminen on helppoa ja ei oikestaan vaadi erityistä valmistelua. Pukuna olen Kibaan jotenkin hirmu tyytyväinen, vaikka se ei mikään suurin taidonnäyte olekaan.

Kaunista poikaa.
Fun fact: hankin Kiballe ihan oman ripsivärin. 

Lauantaiaamusta säntäsin lähes heti kuulemaan Kuinka hävitä cosplaykilpailuissa -luentoa. Olin odottanut luentoa jotenkin hirmu innolla, koska aihe on jokseenkin arka, mutta aina ajankohtainen. Myöskin viimeaikoina somen puolella on näkynyt yhtä sun toista aiheeseen liittyvää cosplay-sisältöä. Sen lisäksi, että ohjelma oli hyvää asiaa ja kerrontaa, oli se myös ihan viihdyttävä. Pidin siitä, että aiheeseen tartuttiin humoristisella tavalla.

Hehö.

Luennolta hipsin suoraan Pääsaliin kuuntelemaan kunniavieraan haastattelua. Yonaga Tsubasa oli sen verran hulvaton avajaisissa, että päätin käydä kuuntelemassa myös haastattelun. Viihdyin kyllä, vaikka kokonaisuudessaan ohjelma olisi ollut minulle aivan liian pitkä istua läpi. Jouduin myös karkaamaan ohjelmasta hieman etuajassa ohjelmaan liittymättömistä syistä.

Eläimet nauttii kulttuurista.

Puolivahingossa päädyin kuuntelemaan luentoa animen taustataiteesta. Vähän siis emmin menenkö luennolle ollenkaan, mutta lopulta sinne päädyin. Taisin joskus katsoa myös tätä luentoa edeltäneen Taustataide animessa -luennon vuodelta 2015, joten oli jännittävää kuulla, mitä kehitys on tuonut tullessaan. Muutenkin olin positiivisesti yllättynyt luennosta, ja varmasti tulen tästä eteenpäin katsomaan animea vähän erilaisella silmällä.

Yllättävän koukuttava.

Tarkoitukseni oli käydä kuuntelemassa ohjelmat myös japanilaisista jumalista ja ryyppäämisestä, mutta molempien ohjelmien kohdalla kävi niin, että jonot ohjelmasaleihin olivat niin hillittömät, että jätin ne suosiolla välistä. Sen sijaan kävin hiljaisessa huoneessa makaamassa lattialla tovin. (Tässä myös taas yksi syy, miksi rakastan Kibaa pukuna; kaikki jäbän vaatteet ovat konepestävät, mutta ei myöskään haittaa, vaikka ne vähän likaantuisivat. Huoletta pystyin retkottamaan lattialla.) Kukaan, joka minua todella tuntee, tietää, että rakastan lattiaa ja sen tasossa oleilua. Hiljainen huone oli todella nimensä veroinen, ja vasta sen hellässä syleilyssä todella tajusi, millainen älämölö ja kakofonia Sibeliustalolla vallitsee. Pidin suuresti myös siitä, että kaikki huoneessa olijat kunnioittivat hiljaisuutta. Lattia ja hiljaisuus tekivät minusta lähes uuden ihmisen conipäivän keskellä.

Pöydän alla paras mesta.

Ryömittyäni pois pöydän alta ja ylös lattialta olikin sitten aika suunnata katsomaan cosplay-kisoja. ECG on kokenut isoja muutoksia tässä vuosien varrella, mistä olen montaa mieltä, mutta oli oikein kiva nähdä uusia naamoja kisaamassa. Esityksistä ehdottomasti oma suosikkini oli Prinssi Noctisin kalaseikkailu, mutta tässä kohtaa olen hyvin puolueellinen. Craftmanship-kisaa oli myös ilo katsella ja jopa jännätä, koska kisaamassa oli tuttuja. En vielä täysin tiedä, mitä mieltä olen craftmanship-kisan uusista kategoriapalkinnoista, mutta toivoisin niiden ainakin osittaista uudelleennimeämistä. Esimerkiksi ’käsityö’ voi koskea pehmeitä ja kovia materiaaleja, joten sen rajaaminen muun muassa ompeluun, mutta ei käsityönä tehtyyn rekvisiittaan on mielestäni outoa.

Mutta ihan hirveästi onnea vielä kerran Yacille, joka meni voittamaan kaksi kategoriaa craftmanship-kisassa!!! Sekä tietenkin muille kisoissa pärjänneille ja kaikkensa antaneille!!!

Saatiin hyvät paikat!

CMV-kisat olivat kiva uusi lisäys Frostin kisakatalogiin. Yllätyin suuresti videoiden määrästä. Minä en kuitenkaan ole aivan sisällä CMV-piireissä, joten en ole myöskään selvillä kaikesta siitä, mitä ns. kentällä tapahtuu. Tällä kertaa oma suosikkini jäi palkinnoitta, mutta jäin myös kisan jälkeen pohtimaan sitä, että onko yleisesti CMV-kisojen säännöissä mainintaa siitä, miten hyvin lähdesarja tai hahmot ovat videossa tunnistettavissa? Kyseessä kuitenkin on COSPLAY-musiikkivideokisa. Tähän varmaan jostain löytyy vastaus.

Hienot ECG-kisaajat!!!

Kisojen jälkeen ehdin vielä lätisemään ihmisten kanssa ennen kuin oli aika poistua Sibeliustalolta.

Sunnuntaiksi otin mukaan Harun, joka on tässä vaiheessa yli kymmenen vuotta vanha puku. Muuten en ole pukua päivittänyt, paitsi peruukin osalta. Aikanaan värjäsin alkuperäisen peruukin, jonka hankin Harua varten. Värjäys ei kuitenkaan täysin onnistunut ja muutenkin peruukki oli tuossa vaiheessa jo niin huonokuntoinen, että suosiolla hankin uuden jo vuosia sitten. Kuitenkin vasta nyt päädyin oikeasti leikkaamaan ja stailaamaan tuon uuden peruukin.

Joku vanha CosCraft-malli, jossa ei ollut kunnollisia tietoja ja laatu oli huomattavasti nykyistä huonompi.

Samaan tapaan kuin Kiba, Haru on pukuna hyvin rento ja vaatii aivan minimaalisesti valmistelua. Tietenkin olisin voinut tarkistaa kaikki puvun osat ennen pakkaamista, niin olisin ehkä saattanut jotain korjailuja tehdä :___D Oli myös huvittavaa lähteä täysin ilman suunnitelmaa päivittämään Harun meikkiä Frostin sunnuntaiaamuna.

Uusi peruukki <3 Uusi naama <3

Sunnuntaiaamu meni lähinnä kierrellen taidekujaa ja myyntipöytäsalia sekä ihmisiä moikkaillessa. Hieman olin kiinnostunut Musiikin kuvaaminen mangassa sekä Kääntäminen kulttuurisodan kohteena -luennoista, mutta lopulta hyvä seura meni niiden edelle. Kävin kuitenkin kuulemassa Käsityön merkityksiä cosplayssa -luennon.

Tätä on odotettu.

Tiesin hyvin, mitä odottaa kyseiseltä ohjelmalta, koska a) sen sisältö on koottu useasta suomalaisesta cosplay-blogista, joita olen seurannut vuosien varrella ja b) koska aineistossa on mukana myös minun tekstejäni. Ohjelmassa esille tuodut ajatukset eivät varmasti olleet mitenkään mieltä puhaltavia, jos on tosiaan seurannut cosplay-yhteisön kuhinaa viimeisten vuosien varrella. Minusta oli myös jännää, että itse tunnistin lähes heti, kenen blogeista luennolla esitetyt tekstinpätkät olivat. Sen kuitenkin haluan vielä sanoa, että omasta näkökulmastani luennolla käsitellyt teemat ovat ehkä jokseenkin jo vanhentuneita. En tietenkään voi varmaksi sanoa muiden kuin itseni osalta, että ohjelmassa esitetyt lainaukset eivät kaikki enää täysin pidä paikkaansa siinä muodossa kuin ne on aikoinaan kirjoitettu.

Ryönää

Löysin myös kivan haorin conista.

Muuta ohjelmaa en kerennyt sunnuntaina katsomaan, mikä vähän harmittaa, koska olisin halunnut nähdä päättäjäiset. Kovasti jäi minua kiinnostamaan, mitä Päähenkilösankareille lopulta kävi ja söikö kunniavieras viikonlopun aikana lihamukin vai jotain muuta. Tällaista pettymystä en ole kokenut pitkään aikaan. Ei voi mitään, koska jouduin kiiruhtamaan junaan ja kotimatkalle. Minulla sattui kuitenkin olemaan yllättävän osuvaa matkalukemista takataskussa.

Pidin kovasti.

Minulla oli erittäin mukava Desucon Frostbite. Viime vuoden molemmat Desut jäivät välistä, mutta ainakin yksi on nyt saatu taputeltua tältä vuodelta. Ihan kaikkia tuttuja en ehtinyt näkemään viikonlopun aikana kunnolla, mutta moikkailtu ainakin on suurinta osaa. Soolomatkustaminen teki minulle poikaa, joten nyt, kun kukkaro ei koko ajan huuda tyhjyyttään, voisin harrastaa tätä enemmänkin. Ja itse asiassa tulen harrastamaan, koska jo ensi viikolla suuntaan jälleen kohti etelää ja aivan uutta tuttavuutta, Cosmoconia, kohti. Odotan sitä innolla.

Fukka kiittää.

PS: Haluan tosiaan kirjoitella Kibasta piakkoin, jotta pääsen vielä vähän fiilistelemään sitä pukuna oikein kunnolla. Voi kuitenkin olla, että Cosmocon vetää jäbän edelle.

Märkää ja jonoja - Desucon Frostbite 2023

Momoi!

Mitäs ihmettä tämä on? Coniraporttia heti ensimmäisenä merkintänä vuodenvaihteen jälkeen? Hyvin on outoa, ja siis ihan todella outoa on, kun Desucon Frostbite hiippaili ja ”yllätti”. Omaan makuuni tämä ajankohta kyseiselle tapahtumalle oli sekä hyvä, että huono; omien opintojeni osalta sattui mäihä ja periodien vaihteessa ei ollut hirveästi tehtävää tai tenttejä tulossa, mutta samalla ei myöskään ollut tavallaan normaalia ”laskeutumisaikaa” joulunajan hulinoista ennen Frostia. Joka tapauksessa kuitenkin! Desucon Frostbite 2023 järjestettiin (ensimmäistä kertaa sitten 2020) 13.–15.1. Sibeliustalolla Lahdessa.

Hei taas kaunis Sibbe!

Sää oli aivan pyllystä koko viikonlopun ajan, ja minä kiroan sen ihmisen, joka kehtasi tilata Desu-sään myös Frostia varten. Samaisen sään vuoksi vei tiemme Lahteen rautateitse, mikä ei koskaan ole minulle mieluinen valinta, koska Lahteen matkustaminen junalla Oulusta on hyvin tympeää. Joka tapauksessa, tämä mahdollisti sen, että saavuimme Lahteen jo ennen avajaisia! Yleensä näemme vain päättäjäiset, mutta tällä kertaa, samasta syystä, ne puolestaan jäivät välistä. (Tämä siis tarkoittaa sitä, että jonkun pitää kertoa minulle yksityiskohtaisesti, mitä Jussi Karin uskomattomille punakutreille kävi!)

Kerrankin nähtiin tarinan alku!

Perjantaista ei hirveästi ole sen kummoisempaa sanottavaa. Pukua en jaksanut edes ajatella perjantaille, vaikka sellaiselle ehkä olisi jopa ollut aikaa. Sitten taas, kun ajattelen junameikkaamista ja nykyistä cosplay-meikkirutiiniani, niin karvat nousevat pystyyn (kirjoitin oman cosplay-meikkirutiinini perusvaiheet itselleni ylös nyt jälkikäteen, koska sekä lauantaina että sunnuntaina unohdin meikistäni jonkin oleellisen vaiheen). Joitain ohjelmia olisi voinut käydä katsomassa, mutta aikataulut, kamut ja kamujen ravitsemus menivät etusijalle. Visuaalinen identiteetti etc., nuorisorikollisuus ja kauhutarinat olisivat kiinnostaneet, mutta samalla luotan Desuun hyvin siinä mielessä, että ohjelmat ovat tulleet näppärästi myös katsottavaksi netin puolelle.

Hotellielikot

Lauantaiksi olin ottanut mukaan Todorokin, koska se on ihan mukava puku päällä. Vähän myös haaveilin eeppisistä kuvista, joissa näkyy hengityksen höyry ja ollaan keskellä lunta, mutta sitten iski Desu-sää. Eipä siinä mitään, kun Niina räpsytteli silti siistejä kuvia. Kun hän ilmoitti, että otti tehokuvausvarustelun mukaan, naurahdin ja totesin, että: ”Mulla on tylsiä pukuja mukana,” koska en todellakaan ajatellut, että tuossa kelissä ja täyteen ahdetulla Sibeliustalolla olisi saanut yhtään järkevää kuvaa aikaiseksi. Väärässä olin.

Kuvasi: Niina
Niina laittoi tähän vähän kipinää!

Tällä kertaa taas koin, että Todorokin meikki ei ihan mennyt nappiin. Sen lisäksi, että unohdin meikkivoiteen kokonaan naamasta ja varjostukset menivät vähän niin ja näin, olin kai ottanut väärän huulipunapaletin matkaan kasvojen arpea varten (omistan siis kaksi samanlaista palettia eri sävyisenä), joten arvesta tuli hieman liian tumma. Tekstuuri onnistui kuitenkin ihan mukavasti. Niinan ottamissa kuvissa arpi näyttää ihan hyvältä, mutta selfieissä se tuntuu sekoittuvan ihan liikaa peruukin punaiseen osaan.

Kuvasi: Niina
Ei ole lumikuvia, mutta tämä oli myös hauskaa!

Lauantain ohjelmista ensimmäisenä syöksyimme katsomaan kunniavierasohjelmaa. Meikkaamisen 101 olisi kiinnostanut, mutta koska en ikinä muista ilmoittautua mihinkään työpajoihin tai keskustelupiireihin, niin se meni täysin sivu suun. Kunniavierasohjelma puolestaan oli hieman puuduttava. Asia sinällään oli mielenkiintoista, mutta valitettavasti herran ulosanti oli todella verkkaista ja pehmeää. Minäkin jonkin verran japania osaavana olin välillä puoliunessa ohjelman aikana. Olisi pitänyt ottaa virkkuut mukaan.

Hyvin käytettyä ohjelma-aikaa: Olen virkatessa vahingossa treenannut thenareita niin paljon, että piti leikata kädet ulos Todorokin rannekkeista. Tätä ongelmaa en ole kohdannut aikaisemmin.

KV-ohjelman jälkeen kerkesimme hieman pyörähtää taidekujalla ja myyntipöydillä. Taidekujalla oli taas hillitön tungos tietyille pöydille, joten suosiolla ohitin ne nopeasti. Tällä kertaa olin jopa tutustunut taidekujalaisiin ja siihen, ketä löytyy mistäkin ja minä päivinä. Olin kerrankin fiksu ja suuntasin suoraa niille pöydille, joiden antimista olin kiinnostunut. Katselin myös sitä, missä on tuttuja, mutta tungoksen takia en viitsinyt jäädä läyryämään kenenkään kanssa. Myyntipöydillä kerkesimme kiertää puolet salista, kunnes tajusimme, että pitäisi lähteä jonottamaan ohjelmaan.

Metsästin pussukoita ja haalarimerkkejä. Korvakoruihin ja magneetteihin hurahdan aina.

Tuo ohjelma olikin Cosplay, fanart ja tekijänoikeudet. Ymmärrän, että Jussi Karilla on oma vetovoimansa, mutta en sentään osannut odottaa sitä, että ohjelmaan piti todella jonottaa (20 min ennen ohjelman alkua???) ja jännittä sitä, että mahtuuko saliin sisälle. Salin ovi laitettiin kiinni nenämme edestä ja sanottiin, että tilaa on vielä yhdelle, joten meidän poppoo jäi ohjelmasta paitsi. Tässä vaiheessa olen kerennyt jo kyseisen ohjelman katsoa netistä, ja voin sanoa, että olihan se hyvin mielenkiintoinen. Itselleni osa asiasta oli tuttua, mutta oli kiva, että asiaa tarkasteltiin puhtaasti Suomen lain näkökulmasta. Pari kysymystä aiheeseen liittyen jäi minulla päähän muhimaan.

En tiedä, mikä on tämä kultti tai rituaali, mutta haluan liittyä.

Seuraavana vuorossa ohjelman puolesta oli cosplay-kisat. En ollut ihan hirveästi tarkastellut Frostin kisaformaatteja, koska tuntui siltä, että ylipäänsä kisoista tiedottaminen oli jotenkin jäänyt vähälle. Lauantaiaamun paikkalippusekoilu myös hämmensi suuresti. Onneksemme saimme liput (ja jopa vahingossa ylimääräisiä), eikä niitä tarvinnut jäädä kärkkymään päivän ajaksi, koska ne muutamat liput, joita palautimme, katosivat saman tien. Kaikkien kisojen taso oli huikea! Hall-kisaajat ja craftmanship-(miksi ei kädentaito?)-kisan olisi voinut hyvin sekoittaa keskenään. Suurta pakahdusta oli aiheuttaa myös rakkauteni Labyrinthiin ja sen näkeminen lavalla. ECG:n osalta meinasi vähän huvittaa, kun lähes jokaisessa esityksessä joltakin lähti vaatteita päältä. Lisäksi savu oli vahvana näissä kisoissa. Onnea kaikille sijoittuneille!

Elikot saivat parhaat paikat!

Kisojen ja pienen pyörimisen jälkeen oli aika suunnata nokka kohti ruokaa ja petiä.

Sunnuntaille olin vääntänyt jopa uuden puvun! Ja nimenomaan sunnuntaille, koska ei se nyt mikään lauantaipäivän puku ole, jos siihen kuuluu mekko ja kengät. Huomasin jo syksyllä, että eteneminen Laudnan osalta ei ole niin tehokasta, että saisin hänet valmiiksi Frostia varten, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelma (kyllä aion joskus jopa kertoa tästä puvusta täällä blogin puolella).Tiesin, että Laudan oli mahdoton tehtävä, ja joulunseutuun minulla oli siis enemmän kuin neljä päivää vapaatta ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen (kiitos koulun ja kiitos sen, että opiskelijalla ei saa olla kesälomaa, jos meinaa syödä ja asua), minkä innoittamana päätin vääntää pikapuvun niistä resursseista, joita käytettävissä oli. Peruukkia kaiveltiin kaapista ja kaikkea muuta nurkista. Kahden viikon iskuajassa syntyi lopulta Selphie.

AamuSELPHIE!
Ole hyvä Kenji!

Kertoilen Selphien pukuprosessista enemmän myöhemmin, mutta sanotaanko, että ei ole ollut ihan tuon oman cosplay-listani kärjessä tämä hahmo. Tälle kuitenkin naureskelin, koska kerrankin pääsin kunnolla jopa hymyilemään hahmouskollisesti, toisin kuin yleensä. Eli pitäisikö enemmänkin valita sellaisia hahmoja, jotka eivät ihan niin hirveästi sielua hivele, jotta voisin näyttää kuvissa muutakin kuin lahnanaamaa? En tiedä, mutta sunnuntaipuvuksi Selphie kävi oikein mainiosti. Ja kuinka ollakaan heti aamutuimaan onnistuin houkuttelemaan luokseni juuri sen henkilön, joka varmasti osasi arvostaa pukuvalintaani parhaiten koko tapahtumassa.

Tämä kuva on hävytön ryöstö Ilonan Instagramista.

Sunnuntain katselulistalle ei uskaltanut oikein ottaa mitään muuta kuin Cosplaytuomaripöydän takana. Syynä tähän oli puhtaasti jonottaminen narikkaan. Jo lauantaina saimme kokea sen hitauden ja odottelun, mikä tuntui kuuluvan tämän Frostin narikkapalveluihin. Tästä syystä sunnuntaille varauduimme pitkiin narikkajonotuksiin, mikä oli ihan oikea ratkaisu. Samanmoista narikkahärdelliä en muista kokeneeni Desuconeissa koskaan. Pientä juorua kantautui korviin siitä, että ihmiset olisivat olleet kipeinä ja että miehitys on muun muassa siksi ollut vajaa. Ymmärrän hyvin tämän syyn. Itsekin tässä parantelen räkäistä coniruttoa, mutta hieman silti ihmettelen rikkoutumisvaran pienuutta. Narikkaan sai sunnuntaina jonottaa 30+ minuuttia mennessä ja tullessa.

Kuvassa:
Miä, Niina, Anniilaugh, Kide ja Navara

Mutta se ohjelma! Kävin siis kuuntelemassa höpinöitä cosplay-tuomaroinnista, koska pöydän takan oli tuttuja ja koska cosplay. Eeeeehkä tämä ohjelma ei ollut ihan minulle suunnattu, mutta eipä sen väliä. Hauskaa oli, ja oli mukava kuulla näkökulmia cosplay-vastaavien suunnalta monille jutuille. Also antakaa Faronille joku oma ohjelma, koska spontaanit vitsit hänen suustaan olivat vain parhautta. Huvittavinta oli, että salin etummaiset penkit olivat täynnä juurikin niitä, joille tämä ohjelma ei ollut suunnattu. Heh.

Ohjelman jälkeen teimme vielä pikakierroksen taidekujalla, mutta myyntipöytäsaliin emme enää joutaneet vaikka tarkoitus oli. Pikaisessa hetkessä Niina räpsi vielä muutamat kuvat Selphiestä (jee!), ennen kuin oli aika lähteä jonottamaan taas narikkaan tavaroita, koska junan lähtö häämötti. Painelimme narikkajonoon juuri oikeaan aikaan, koska noin 15 min jonotuksen jälkeen huomasimme, että jonon pää katosi jo jonnekin Metsähallin syövereihin.

Kuvasi: Niina
Siis... Oikeesti vois harrastaa ilmeitä.
Ai niin, tein myös propin!

Koko viikonloppu tuntui hurahtavan ihan liian nopeasti. Myös tapahtumassa itsessään olo oli vähän kiireinen. Tuttuja tuli nähtyä, mutta pitkään ei kerennyt juttelemaan juuri kenenkään kanssa. Välillä oli jopa pakko vain viipottaa ohi, koska itselläni oli kiire ja näki, että toisellakin on kiire. Oli silti ihana nähdä ja edes vähän vaihtaa kuulumisia, vaikka vähäiseksi se jäikin. Kesäksi toivon matkustamista autolla, koska omat aikataulut ja oma rauha.

Siinä oli kertomukset Frostista tältä erää, joten Fukka kiittää!

PS: Selphien merkinnän lomassa avaan muun muassa sitä, miksi minun piti toteuttaa raakalaisuuksia Frostia varten.

Tun tun tuu!

Hyvä alku - Desucon Frostbite 2020

Heiiiiii!

2020 on täällä ja vuosikymmenen ensimmäinen merkintä tulee tässä!

Viime viikonloppuna, 24.-26.1., järjestettiin Desucon Frostbite, joka oli minulle ensimmäinen tapahtuma tälle vuodelle. Cosplay-pärinä oli kova, vaikka en saanutkaan uutta pukua tehtyä. Sen sijaan korjailin vähän vanhoja pukuja.

Tällä kertaa lähdin matkaan yksin junaillen. Oli sekä mukavaa että hassua matkustaa tapahtumaan yksin. Myös koska olemme vanhoja ja raihnaisia, yövyimme jälleen ihan oikeassa hotellissa. Aamupala on kiva asia.

Elikotkin tarvitsevat pehmeän vuoteen.

Perjantaina ei hirveästi ollut mitään mielenkiintoista ohjelmaa. Kävimme pyörähtämässä paikalla ja jopa huviksemme katsomassa yhden luennon; Valo ja varjo animessa. Ohjelma oli ihan mukiin menevä; ei mitään maata mullistavaa, mutta ei jättänyt ihan kylmäksi kuitenkaan. Sain jokusen animen sieltä katselulistalle. Tykkäsin myös siitä, että Puusepän katsomo oli käännetty. Nyt näki takarivistäkin paljon paremmin.

Näin jälkikäteen harmittaa, että ei tullut katsottua "If Monopoly was an anime" -lyhytelokuvaa. Katsoin sen nyt jälkikäteen netistä ja olen hyvin iloinen sen olemassaolosta. Käykää katsomassa: linkki.

Lauantaille oli luvassa ninja-poikaa. Meikatessa meinasi olla sellainen 'apua, miten tätä ajetaan?' -olo, mutta päivän mittaa muistin, miksi Naruton pukuilu on niin hienoa. Se on pukuna sellainen, jossa osaan olla ehkä eniten rento. Ja naamani on lähes aina IC.

Paras dorka.

Lauantai ei kisojen lisäksi tarjonnut kovin kummoisesti ohjelmaa, mutta kävimme katsomassa kuitenkin luennon Onmyojista. Pelinä en ole siihen aivan vielä hurahtanut, mutta pukupotentiaali on taivaissa. Tietenkin pidän myös hirveästi höpöhöpö-historiallisista yliluonnollisista japanimytologiahörölööstä. Viihdyin, mutta välillä oli hieman haastetta pysyä mukana siinä, mistä hahmosta nyt puhutaan, kun niitä oli ruudulla kerralla useita ja aina ei kunnolla esitelty niitä ulkonäöltä.

Lapset kävi opiskelemassa sijaisopettajan avutuksella.
Naruto: miä, Aizawa: Anniilaugh ja Sai: woodi

Iso lohko ajasta meni taidekujaa kiertäessä. Kuten moni on jo tuonut esiin somessa jos toisessa, taidekujalla oli lähes kokoajan mahdotonta edetä omaa tahtia ja pöydille piti oikeasti jonottaa. Koko tasanne oli aivan tukossa heti aamusta. Minun päähäni ei jotenkin mahdu se, että miten tämä on mahdollista. Onko taidekujan suosio räjähtänyt käsiin vai miksi ryysis? En muista samaa aikaisemmilta vuosilta. Olen hyvin kiinnostunut tästä ilmiöstä.

Koko viikonlopun lootti. Haluan niin paljon magneetteja... ja näköjään kissa-asioita.

Osa päivästä meni palloiluksi ja kisojen odotteluksi. Pyörimme tuttujen ja vähemmän tuttujen tyyppien kanssa Metsähallissa ja vähän ehkä juoksimme Naruto-juoksua jossain. Vähän harmittaa, että tällä kertaa Frosti tarjosi niin vähän itseäni kiinnostavaa ohjelmaa, mutta aina ei voi voittaa.

Mutta kisat!

Niin hyvät paikat ja niin hyvä juonto!

Saimme kisaan ihan aitiopaikat, joilta näki älyttömän hyvin. Lisäksi olin hyvin positiivisesti yllättynyt tämän kertaisesta juonnosta. Ah ja voi! Se oli niin ihana ja kaunis; yksinkertainen, luonteva ja selkeä! Tätä lisää kiitos!

Kisa itsessään oli hillitön. ECG:n taso oli kova ja aaaaaaaaaaaaaaaa! Hienoa lavaesiintymistä! Omat suosikkini saivat molemmat kultaa ja olin niin lähellä itkua Shewonin esityksen aikana (KH iski taas kovaa). Oli myös mukavaa nähdä, että "hall"-kisa oli vetänyt paljon ihmisiä puoleensa. Väliaikaohjelma puolestaan jätti minut vähän kylmäksi, koska Jojo ei ole tuttu ja esityksen päätteeksi minulla oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Vielä onnea! Onnea! Onnea! Onnea, kaikille sijoittuneille!

Elikot on matkassa feat. woodi

Oli kivaa ninjailla lauantaina. En tiedä kuinka kauan olemme hautoneet tätä Naruto+Sasuke-comboa ajatuksissamme. Kauan, ja vihdoinkin se toteutui. Yaci on kakoii ja silleen. Saimme vähän räpsittyä kuvia ennen kuin kaikki valo katosi ja kukaan meistä jäätyi hengiltä. Kameran takana Anniilaugh.

HNNNNNNNGGGGHHH!
Sasuke: Yaci ja Naruto: Miä
Kuvasi Anniilaugh

Ja koko sakki.
Sasuke: Yaci, Naruto: Miä ja Sai: woodi
Kuvasi Anniilaugh

Olen hyvin iloinen.

Sunnuntaina puolestaan heitin päälle Kanamen. Harmikseni heti aamusta toinen piilolinssi alkoi hiertää niin, että en melkein pystynyt pitämään silmää auki. Pääsimme conipaikalle ja narikasta läpi, kunnes totesin, että piilarit on pakko ottaa pois.

Oli ne päässä vähän aikaa :C

Taidekujajonotus oli sunnuntaina ehkä jopa pahempi kuin lauantaina, mutta siitä selvittiin. Muuten päivä meni kälättämiseksi ja bondailuksi eri aiheista. Pääsin purkamaan rakkauttani Labyrinth-elokuvaan ja fiilistelemään Full Metal Panic!a ihan kunnolla. Sarjarakkautta oli ympärillä ihan kunnolla, kun Ninnu ja Ihmissyöjäkana pukuilivat myös FMP-tyttöjä sunnuntaina. FMP on sarja, jota yritän aina kaupitella kaikille, koska se on niin hauska. Oli kerrankin kiva päästä bondailemaan ihmisten kanssa, jotka ovat oikeasti katsoneet sarjan.

Miä, Tessa: Ninnu ja Kaname-kaksonen: Ihmissyöjäkana

Huvituin myös siitä, että meistä pyydettiin jopa kuvia. Ehkä joku jopa tunnisti!

Vain yksi ohjelma kiinnosti tarpeeksi sunnuntaina, että sinne asti kehtasi raahautua; Juhlahetkien kimonot. Itse ohjelma ei tuonut hirveästi mitään uutta minulle, mutta viihdyin, koska kimonot on aina kivoja. Eniten odotin kimonon pukemista livenä, mutta Kuusi ei tilana ollut sille kovin suotuisa. Pukemista oli vaikea seurata, koska ei nähnyt kunnolla.

Päättäjäiset kävimme tarkastamassa vielä loppuun. DesuTV oli taas ollut asian ytimessä (Dark Souls -pätkä oli kultaa). Muutenkin päättäjäiset olivat hyvin viihdyttävät, vaikka avajaiset jäivät tällä kertaa välistä.

Jenni kuoriutui...

Tuntui, että viikonloppuna oli hirveästi hulinaa ja varsinkin sunnuntai meni ihan hurjan nopeasti ohi. Vaikka ohjelmaa ei hirveästi tullut katsottua, minulla oli hirmu kivaa viikonloppuna. Hyvää seuraa, hyvät kisat ja muutenkin mukava fiilis. Tracon oli edellinen "kunnon coni" ja se meni niin harakoille. Olo oli jo reissuun lähtiessä niin eri ja pärinä oli todellinen. Oli ihanaa nähdä kavereita pitkästä aikaa ja kohdata myös paljon uusia ihmisiä. Frosti jätti jälkeensä niin hyvän fiiliksen ja toivon, että se on ennuste myös loppu vuodelle. Tästä on hyvä jatkaa.

Fukka kiittää.

PS: Pukupärinä ei ole helpottanut.