Mitä järkeä elää, jos ei ole kaunis? - Nekocon 2026

Moi moi!

Se olisi tapahtumaraportin aika, ja koska olen vielä hetken aikaa lomalla, yritän saada tämän tekstin ulos mahdollisimman nopeasti. Eli asiaan: Nekocon 2026 järjestettiin 18.-19.7. Kuopion Musiikkikeskuksella sekä taidelukio Lumitilla. Itselleni tämä oli vähän erilainen Nekocon taas vaihteeksi, koska olin tänä vuonna mukana pelkkänä kävijänä enkä työvoimana. Kuopioon ajeltiin perjantaina hyvissä ajoin, jotta ehdin pyörähtää Askartelukulmassa, ja samalla onnistui lippujen vaihto rannekkeisiin.

Sain nukkua yöni Robinin suojeluksen alla.

Lauantain puvuksi valikoitui Hauru puhtaasti kunniavieraiden pohjalta. Velimatti Ranta, joka oli yksi tapahtuman kunniavieraista, on Liikkuvan linnan Haurun suomenkielinen ääni. Niin harvoin menevät omat pukuilusuunnitelmat ja tapahtumien kunniavieraat yhteen, joten nyt, kun varsinaista pukusuunnitelmaa ei sen kummemmin ollut, oli pakko pukeutua teeman mukaan. Hauru on myös pukuna hyvin käytännöllinen, joten sekin auttoi asiaa.

Silmämeikki todella pehmeä ja hempeä sekä hyvin kevyet rajaukset.

Olen tuskaillut Haurun meikkien kanssa niin paljon vuosien varrella, mutta nyt ehkä löysin jonkinlaisen oikean suunnan. Useimpiin meikkeihini verrattuna tämä on tavallaan paljon kevyempi, vaikka tavaraa on naamassa ihan yhtä paljon. Nyt myös ensimmäistä kertaa kokeilin Haurulle kasvojen teippausta, mikä mahdollisesti auttoi asiaa. Tällä kertaa kuitenkin olin kyrpiintynyt Haurun peruukkiin, koska eihän sitä voi olla asioihin tyytyväinen :___D

Kuvasi: Tekla
Haurun pitää pysyä vireänä conipäivän aikana.

Lauantaina paikalle saavuttiin sen verran myöhässä, että avajaiset jäivät välistä. Ensimmäisenä saapumisen jälkeen täytyi kuitenkin käydä hakemassa liput Cosplay Catwalkia ja Photoshoot-kilpailua varten. En myöskään jaksanut hätähousuna juosta aamun Pokemon-luennolle, vaikka se kiinnostelikin. Sen sijaan aamupäivästä ehti pyörähtämään pikaisesti taidekujalla sekä hieman tapahtumapaikan ulkopuolella.

Pikkuostokset tällä kertaa.
Osan näistä sain myös lahjuksina <3

Koska tänä vuonna Nekoconissa ei muuten järjestetty sen kummempia cosplay-kilpailuita, oli mukava päästä saliin katsomaan edes vähän muiden pukuja lavalla. Ensin esiteltiin cosplay photoshoot -kisan osallistujat, minkä jälkeen oli catwalk-osion vuoro. Catwalkissa oli yllättävän paljon osallistujia, mikä tietenkin on erittäin hyvä asia. Vaikka itse pidän kovasti cosplay-kisoista kategorioineen ja muine vinkeineen, on kiva nähdä catwalkit väylänä harjoitella lavalla oloa sekä mahdollisuus esimerkiksi ostopuvuille päästä esiteltäväksi. Photoshoot-kilpailun palkintojenjako tapahtui kuitenkin vasta päättäjäisissä, joten sen osalta joutui vielä jännittämään.

Elikoidenkin pitää pysyä vireänä conipäivän aikana.

Päivän toisena ohjelmana oli cosplay-kunniavieraan, Vyecos, luento siitä, kuinka tulla kauniiksi pojaksi. Olen seurannut Vyetä jo pidemmän aikaa somen kautta, joten odotin ohjelmaa ihan innolla. Ohjelmassa tuli esille muutamia hyviä vinkkejä, mutta itselleni ei juurikaan mitään maata mullistavaa. Lisäksi olisin itse kaivannut aiheeseen enemmän yleismaallista otetta, koska ohjelman sisältö oli hyvin vahvasti kerrottu puhujan oman kokemuksen värittämänä. Pohdimme myös pikkuporukalla myöhemmin sitä, että kuinka paljon esimerkiksi aloittelijalle jäi käteen luennosta, koska monet esitellyt tekniikat vaativat jo hieman kokemusta sekä osaamista esimerkiksi kaavoittamisesta. Saatoin odottaa luennolta enemmän kuin mitä lopulta sain. Plussana ohjelmassa oli se, että Vye oli tuonut joitain puvunosia hipellettäväksi, mutta nämä olivat lähinnä olkatoppauksia sun muita.

Vyen ohjelma.

Sunnuntai olikin sitten tämän Nekoconin pääpäivä! Pukuvalintoja pohtiessani minulla karkasi mopo käsistä ja päädyin tekemään uuden puvun muutamassa päivässä. Syytän tästä kunniavieraita. Päädyin siis tekemään uudestaan Pokemonin Jamesin, jonka olen tehnyt jo kertaalleen vuonna 2013. Sovitin vanhaa pukua päälle, totesin sen olevan hirveä, sekosin ja yhtäkkiä minulla olikin käsissäni uusi James. Että silleen.

Kuvasi: Tekla
Kerrankin muistin kameran ja saatiin höpöily-polaroideja.

Heti aamusta oli jälleen aika kokea jonocon, kun piti jonottaa lippuja kunniavierasohjelmaan. Itselläni kävi todella tuuri sillä, vaikka minä olin aamusta se riippakivi, jota jouduttiin odottamaan, ehdimme saada liput. Lippujonosta syöksyinkin suoraan yhteen lempiohjelmistani eli Puujalka-animet-visaan!

Elikot valmiina koitokseen!

Vaikka puujalat olivatkin tällä kertaa erittäin vaikeita ja salikin tupaten täynnä porukkaa kisaamassa huikeista palkinnoista, en siltikään antanut periksi ilman taistelua. Olenhan kuitenkin todistetusti lajin mestari. Tällä kertaa kamppailu oli armoton, koska peruskierroksen jälkeen neljä tiimiä oli tasoissa, joten salamakierros ratkaisi pelin. Valitettavasti oma suoritukseni ei riittänyt voittoon (koska salamakierros oli ihan pirun vaikea :D), mutta päädyin jaetulle toiselle sijalle. Matsuconin revanssia odotellessa…

Palkintopullo
(Kuva lavastettu, koska alkuperäinen pullo juotiin ennen todisteiden taltiointia.)

Iltapäivästä olikin aika sunnuntain kunniavierasohjelmaan! Ikävä kyllä sai taas jonottaa, kun ohjelmasalin ovelle oli muodostunut jono jo hyvissä ajoin ennen ohjelman alkua. Olen ihaillut molempia kunniavieraita, Velimatti Rantaa ja Mari Laaria, sekä heidän uraansa ääninäyttelijöinä todella pitkään, joten meinasin ihan oikeasti jännittää ohjelmaa. He kyllä osoittivat heti ohjelman alkuun aivan uskomatonta heittäytymistä, kun he lausuivat Rakettiryhmän tunnuslorun, vaikka se ei ihan nappiin mennytkään. Ohjelmassa luettiin Nekoconin nettisivujen kautta kerättyjä kysymyksiä, joihin vieraat vastasivat. (Itsehän unohdin lähettää kysymykseni, mutta onneksi sain niihin silti vastuksia ohjelman aikana.) Olisin kuitenkin kaivannut ohjelmaan hieman enemmän rakennetta ja koheesiota keskustelevamman lähestymistavan muodossa. Molemmat vieraat kuitenkin olivat selkeästi sellaisia, että heillä olisi juttua riittänyt pidemmäksikin aikaa. Lisäksi kysymykset olivat hyvin Pokemon-painotteisia, vaikka molemmat vieraat ovat tehneet huikeita juttuja Pokemonin ulkopuolellakin.

Tätä on odotettu!

Ohjelman päätteeksi alkoi nimikirjoitusten jako, mikä alkuun oli suorastaan kaoottista, koska ihmiset eivät kuunnelleet ohjeita eikä työvoimakaan ollut ihan täysin kartalla. No, siitäkin selvittiin. Itselläni meinasi olla myös nimmarikriisi, koska olen luopunut lähes kaikista Pokemon-tavaroistani vuosien varrella. Onneksi mahtavin Yaci pelasti, kun sain häneltä ylimääräisiä Rakettiryhmä-kortteja.

En ole niin suuri nimmari-ihminen, mutta nämä ;____;

Tietenkin koko conin päätteeksi oli vielä jäljellä päättäjäiset. Ilmeisesti juhlavuoden kunniaksi päättäjäiset olivat tarkoituksella hieman pidemmät. Vähän meinasin kuitenkin olla ulalla juonesta, koska en tietenkään ollut nähnyt avajaisia. Sunset Idols veti kovaa, mutta kolmannen kappaleen kohdalla oma mielenkiintoni alkoi jo hieman hiipua. Photoshoot-kilpailun palkintojenjaossa oli kaaosta ja turhaa sekoilua, mikä harmitti kisaajien puolesta. Lisäksi kunniavieras Vye oli saanut antaa kunniamaininnan omalle suosikilleen cosplay catwalkilta, mutta tämä ymppääntyi ikävästi photoshoot-kisan palkintojen jaon sekaan. Kuitenkin taitava ja ihana Riikkis voitti photoshoot-kisan paras tekninen -palkinnon, joten JEEEEE! Rakastin itse myös tuomariston ja yleisön suosikiksi valittua Hikaru ga shinda natsu -kuvaa, joten hurraa myös Hobitteh!

Erittäin informatiivinen kuva päättäjäisistä.

Näin ollen tämänkertainen Nekocon oli taputeltu. Viikonloppu hurahti ohi jotenkin aivan järkyttävän nopeasti. Fiksuina nuorina ajelimme kuitenkin kotiin vasta maanantain puollella, jotta paluu todellisuuteen olisi hieman lempeämpi. Mainittakoon vielä tässä, koska asia ei muuten merkinnästä ilmene; viikonlopun aikana tuli vettä taivaalta aivan järkyttävästi! Jotenkin kuitenkin onnistuimme välttämään pahimmat sateet ja seurueemme pysyi lähes kuivana koko viikonlopun. Mitä nyt itse jonkun kerran juoksin sateessa Musarin ja Lumitin väliä, mutta kauniit miehet eivät pelkääkään vettä.

Fukka kiittää!

Kuvasi: Tekla
En tiedä, onko tämä hienoin pilalle mennyt kuva Jamesista vai pelkästään hienoin kuva Jamesista.

PS: Nokkelimmatpokkelimmat lukijani ovat saattaneet jo huomata, että Epätoivon ulkoasua on hieman päivitetty. Suurimmat muutokset näkyvät selainversion puolella, mutta pyydän syvästi anteeksi, jos se aiheuttaa jonkun sokaistumisen. Siitä on 10 vuotta, kun olen viimeksi koskenut Bloggerin ulkoasutyökaluun, joka olikin kokenut hieman muutoksia. Sanotaanko näin, että ulkoasusta ei tullut aivan sitä, mitä suunnittelin ja voi hyvinkin olla, että palaan vielä sen pariin tulevaisuudessa. Tässä hetkessä annan sen kuitenkin olla.

Tässä vertailuna, miten värit näyttäytyvät läppärilläni vs. kännykässä.
Ja jopa tässä kuvassa sävyero jää hieman maltillisemmaksi kuin, mitä se silmin nähden oikeasti on.

Oon vaan töissä täällä - Nekocon 2025

Hoi hoi!

Tovi on kulunut siitä, kun Nekocon pidettiin, mutta pääsen kirjoittelemaan vasta nyt reippaasti elokuun puolella. Katsotaan, mitä sitä enää edes muistaa koko tapahtumasta.

Töitä pukkaa.

Nekocon pidettiin 19.-20.7. Kuopion Musiikkikeskuksella sekä Lumitilla. Desun jäädessä lopulta omalta osaltani välistä odotin Nekoconia kuin kuuta nousevaa. Hetken haaveilin, että olisin saanut Zeldan valmiiksi Nekoon, mutta nopeasti nuo haaveet kariutuivat kaiken muun hässäkän keskellä. Lähdin siis matkaan kahden vanhan puvun kanssa, mikä oli loppupelissä erityisen mukavaa.

Elikot pääsi taas kunnon hotelliin.

Nekoon lähti lauantaille puvuksi aikaisempi prinsessa, eli BotW Zelda. Jotenkin mielessäni yritin perustella pukuvalintaa helteillä, mutta pitkän peruukin kanssa Zelda ei oikeasti ole mikään hellepuku. Puvussa on kuitenkin hyvä liikkua ja olla, mikä oli toinen merkittävä syy puvun valitsemiseen.

Pitkästä aika <3

Conilauantai meni kuitenkin minulla ihan plörinäksi. Saavuin paikalle mielestäni hyvissä ajoin, ja kerrankin vaihdoin puvun päälle vasta conipaikalla. Ihastuin kovin Lumitin tiloissa sijaitseviin cosplay-pukuhuoneisiin, joissa oli mukavan viileä sekä hyvät puitteet. Ajattelin olla säpäkkänä ja käydä kiertämässä taidekujan sekä myyntipöytäsalin jo heti aamusta enne avajaisia, joten suuntasin vaatteiden vaihdon jälkeen löysyttämään rahapussin nyörejä.

Paljon peilejä ja hyvät valot!

Rahat meni, ja siinä kohtaa, kun olin suuntaamassa avajaisiin kävikin ilmi, että ne oli jo taputeltu. Oho. Avajaisten lisäksi minulla oli suunnitteilla vilkaista Cosplay Catwalkia, mutta sekin oli jo päättymässä noihin aikoihin. Törmäilin kuitenkin tuttuihin, jotka muistuttivat työvoiman lounaasta, joten päädyin syömään. Samalla kuitenkin jouduin sivuuttamaan Pohjameikki-102 – The Base-ics -luennon. (Tuona aamuna todella tuntui siltä, että myöskin TARVITSEN kyseistä luentoa kipeästi.)

Sinne meni mun rahat.

Luento kestävästä cosplaysta kiinnosti myös, mutta onnistuin sivuuttamaan senkin jollain ilveellä. No onneksi päivän aikana oli paljon hyvää seuraa, joiden kanssa aika kului (ehkä liiankin hyvin). Onnistuin siis välttämään kaikki lauantain ohjelmat, joista olin kiinnostunut. Tällä kertaa pääsin sentään hyödyntämään Aina kesän Nekocon-tarjousta.

Oli hyvää!

Onneksi sentään en ollut niin tolvana, että olisin unohtanut animekonsertin! Olin valmistautunut itkemään kuten aikaisemmissakin konserteissa. Itsehän en koskaan katso konserteissa soitettavien kappaleiden listoja etukäteen, mutta minulle vihjattiin, että jotain tärkeää on tulossa. Tulihan sieltä sitten Prinsessa Mononoken päätunnari, joka viimeistään avasi padot. Silti suosikikseni nousi Demon Slayerin Hashira vs. Muzan: Entrance to Infinity Castle. Nautin suuresti koko konsertista. Se vaan olisi voinut kestää vähän pidempään.

Hattuhyllyllä!

Sunnuntai oli jälleen minulle Nekoconin päätapahtumapäivä, koska cosplay-kisat kisattiin sunnuntaina ja minä oli jälleen töissä osana cosplay-tiimiä. Hommia varten olin valinnut sunnuntain puvuksi Yamaguchin, joka soveltui hyvin sekä töihin että helteeseen. Ah, miten ihanaa oli fiilistellä taas Haikyuuta! Rakastan sitä sarjana niin kovasti, ja oli jotenkin kodinoloinen tunne vetää jälleen Karasunon peliasu päälle. Lisäksi Yamaguchin meikki on jotenkin sellainen, että se tuntuu aina hyvältä.

Kanelipulla

Aikainen aamu vaati suurempia voimia, joten...
En varmaan koskaan aikaisemmin ole juonut 0,473l energiajuomaa.

Sunnuntaina päivä alkoi aikaisin ja hommat veivät koko päivän, joten ohjelmiin ei minulla ollut mitään asiaa. Harmikseni kaikkien aikojen lempiohjelmani Puujalka-animet meni siis sivu suun, mikä oli todelline vääryys. Pääsin kuitenkin näkemään päivän aikana Nekoconin upeat kisaajat ja auttelemaan takahuoneessa, joten uhraus oli sen arvoinen. 

Cosplay-nakkien pähein kisselaukku!

Omasta näkökulmastani kisahommat menivät hyvin ja tunnelma takahuoneessa oli enimmäkseen leppoisa. Aina väliin mahtuu pientä säätöä ja hulinaa, mutta niistä selvittiin tälläkin kertaa kunnialla. Yleisen vänkäröinnin ohella olin mukana palkintojen jaossa ja huolehtimassa väliaikaesityksen käynnistymisestä. Cosplay-kisojen väliaikaesiintyjänä oli tällä kertaa Prismatic Monochrome, joiden visuaalista panostusta voin vain ihailla. Kaikkien esiintymisasut olivat aivan mielettömät ja yksityiskohtiin oli kiinnitetty niin järjettömästi huomiota joka ikisessä kohdassa. Kaikki oli viilattu pilkkua myöten ja koko porukan yhtenäisyys meikkejä ja hiuksia myöten oli ihailtavaa. Valitettavasti näin esityksen vain takahuoneen ruudulta, mutta yleisön huudoista päätellen setti oli kova.

Kuva: Fapio
Kuvassa vas.: miä, SRA ja Alex
Palkintojen jako is serious business

Kisat olivat todella huikeat, ja olen ihan ällikällä lyöty aloittelijoiden sarjan tasosta. Aivan käsittämättömiä luomuksia! Kokeneiden sarja oli tietenkin myös täyttä kultaa, ja vaikka en paikan päällä kehdannut/ehtinyt asiaa hihkumaan niin AAAAAAAA! Kagehitsujin Blue Rose oli aivan tyrmäävä!!! Paras Pepsi-emäntä ja hienoin puku! Onnea ensimmäisestä sijasta! Onnea myös kaikille muille sijoittuneille vielä näin hyvin jälkijunassa!

Kuva: Fapio
Prismatic Monochrome

Takahuoneessa toimin myös EMn henkilökohtaisena teippaajana.

Kisojen jälkeen oli päättäjäisten vuoro ennen kotiin paluuta. Tällä kertaa työelämä ei antanut löysää, joten piti palata takaisin kotopuoleen jo sunnuntaina. Päättäjäisissä pääsin kuitenkin ällistymään vielä viimeisen kerran nimittäin Sunset Idols oli esiintymässä päättäjäisissä. En uskonut, että saman päivän aikana olisin jälleen leuka lattiassa idolityttöjen vuoksi, mutta toisin kävi. Sunset Idolsin esityksen energia ja yhtenäisyys oli jotain aivan omaansa. Koko esitys alusta loppuun oli aivan uskomatonta tykitystä!

(Minähän en siis juuri välitä idoleista tai idolikulttuurista, mutta Prismatic Monochrome ja Sunset Idols löivät minut ällikällä molemmat omalla tavallaan.)

Sunset Idols

Sellainen oli minun osaltani tällä kertaa Nekocon. Kirjoitelma saattoi jäädä hieman suppeaksi, mutta niin se taisi itse tapahtumakin jäädä minun osaltani. Heh.

Tästä eteen päin pitäisi elämän vähän alkaa tasaantumaan, joten pystyn suuntaamaan energiaani myös taas enemmän cosplay-juttuihin. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Zeldan kanssa pakertaminen jatkuu, mutta voin myös ilokseni todeta, että Jinshi on myös löytänyt kankaansa!

Fukka kiittää!

PS: Matsucon (ja sen mukana taas Puujalka-animet) jäi minulta myös välistä, koska hups oho käväisin Japanissa seikkailemassa. Seuraavana vuorossa kuitenkin Tracon.

Oli jo aikakin - Nekocon 2024

Heipä hei!

Tuntuu ihan typerältä kirjoittaa tätä, mutta tässä tulee vuoden ensimmäinen coniraportti :D Kivasti näin heinäkuussa. Pääsin vihdoin ja viimein käymään edes jossain tapahtumassa tänä vuonna. Kävin siis mutkan Kuopinon Nekoconissa, ja voi pojat, miten hyvä reissu oli. Vuosi sitten otti todella koville, kun en töiden vuoksi päässyt käymään Nekossa ollenkaan, joten senkin vuoksi odotin tänä vuonna Nekoconia erityisen hartaasti. Lopulta odotus palkittiin! Nekocon järjestettiin jälleen kerran Kuopion Musiikkikeskuskella 13.-14.7.

Suoriuduin Kuopioon hyvissä ajoin perjantaina ennen conia, jotta matkatoverini ja minä pääsisimme osallistumaan conin kasaukseen. Olin tosiaan mukana cosplay-tiimissä Teklan alaisena, ja vaikka tänä vuonna kisat pidettiinkin ainoastaan sunnuntaina, pääsimme tekemään valmisteluja Musarille jo perjantaina. Kun valmistelut oli saatu tehtyä, suuntana oli majapaikka, ihmiset ja ruokaa.

Ihana Riikkis ja miä Kuopion sydämessä!

(Olin kai onnistuntu luomaan jonkinlaisen aikavääristymän itselleni, koska koko perjantai tuntui siltä, että kello olisi ollut 4-5 tuntia enemmän kuin, mitä se oikeasti oli.)

Kovin pitkään arvoin, mitä pukuja otan mukaan Nekoconiin, mutta lopulta matkaan lähti uuden uutukainen Nobara lauantaille ja sunnuntaille Tamaki. Vaikka tarkoitukseni oli, etten kiirehdi Nobaran kanssa, jouduin pienen puristuksen hänen kanssaan tekemään. Olin kyllä laskenut ihan oikein, että saan rauhassa tehtyä neidin valmiiksi Nekoa varten, mutta minusta riippumattomat tekiät panivatkin kapuloita rattaisiin. Nobara kuitenkin valmistui kuin valmistuikin, mutta tulen tekemään joitain osia uudestaan ihan jo vain pelkkien materiaalivalintojen yms. vuoksi.

Eläimet olivat jälleen matkassa, mutta pienoista laiminlyöntiä heidän osaltaan oli viikonlopun aikana.
Olen huono äiti.

Lauantai koitti ja oli aika vetää Nobara ensimmäistä kertaa kokonaisuutena niskaan. Peruukin väri jännitti, koska olin tuskaillut sen kanssa jo ennen tilaamista, mutta myös kertaalleen kyseenalaistanut valintojani peruukin saavuttua. Onneksi peruukki näytti kuitenkin lopulta juuri siltä, miltä olin toivonut sen näyttävän, joten sain heittää huolet menemään. Meikkikin onnistui mielestäni hyvin näin ensimmäiseksi yritykseksi.

Tämä on ehkä uusi lempiperuukkini käytännöllisyyden takia.

Kovin kummoisesti en edes katsonut ohjelmakarttaa lauantain osalta. Aamusta kävimme katsomassa avajaiset, joissa oli tällä kertaa hyvin ajankohtainen ja viihdyttävä introesitys. Esitys oli hauska, mutta ehkä hieman turhan pitkä omaan makuuni. Sen erikoisempia kommelluksia ei avajaisissa ollut.

Otin töistä lomaa, että pääsen töihin :D

Digimon-näytelmä, Valitut lapset: Superlataus, piti ensi-iltansa Nekoconin lauantaina. Pitkään arvoin haluanko käydä sen katsomassa, koska näytelmä haukkasi aivan järkyttävän ison osan päivästä ja samalla muusta tapahtuman ohjelmasta. Lopulta kuitenkin päädyimme katsomaan näytelmää, koska mitään tärkeämpää nähtävää ei samaan aikaan kuitenkaan ollut.

Itse olin alkuun hämmentynyt siitä, miksi näytelmä pohjautui sarjan toiseen arkkiin, mutta sitten minulle selvisi, että ensimmäisestä arkista on jo tehty näytelmä. Tämä on mennyt minulta jotenkin täysin ohi. (Voinee johtua siitä, että samana vuonna oli jotain Japaniin suuntaavia juttuja itsellä työn alla.) Onneksi minua kuitenkin sivistettiin asiasta.

Pitkään penkissä istunut ruttuinen Nobara. Ainut kokovartalokuva tästä puvusta :D

Minulla ei siis ole suurta tunnesidettä Digimoniin, ja olen nähnyt sarjan viimeksi lapsena, kun se tuli televisiosta. Sarjan alkuperäiset musiikit ovat kuitenkin olleet kovassa kulutuksessa. Tästä syystä en ehkä ollut ihan kartalla kaikista juonikuvioista ja niiden sivuhaaroista näytelmän aikana. Siksi ehkä joudun myös tässä vaiheessa kunnolla ihan miettimään, että mitä kaikkea näytelmässä todella oli. Tietyt kohtaukset olivat kuitenkin hyvin vaikuttavia, ja pidin hirveästi näytelmässä käytetyistä videoista rekvisiitasta. (Lainehtiva tukki paras!) Teknisiltä ongelmilta ei tämä veto ihan säästynyt, mikä oli harmillista. Näytelmän kestoaika oli todella pitkä (oli väliaika ja kaikki), ja ihan näin omasta näkökulmastani sisältöä olisi pystynyt tiivistämään huomattavasti, mikä olisi myös selkeyttänyt tarinaa kokonaisuutena. Kill your darlings.

Tällä kertaa ehdin pyörähtää vain yhdellä myyntipöydällä koko tapahtuman aikana.

Superlatauksen jälkeen päädyin lopulta vielä seuraamaan kunniavierasohjelmaa. Antti Pääkkönen oli saatu paikalle puhumaan ääninäyttelijän työstä. Ohjelmaan piti erikseen hakea paikkaliput, mikä oli erittäin hyvä, koska koko sali oli aivan täynnä. Itsehän saavuin paikalle hitusen myöhässä ja päädyin norkoilemaan ovensuuhun. Pääkkönen oli hyvin viihdyttävä ja ohjelmassa oli tosi hyvä tunnelma. Pidin myös siitä, että ohjelmassa oli runsaasti aikaa yleisökysymyksille, koska niitähän myös tuli. Yleisökysymykset olivat myös yllättävän hyviä! (Olen kertaalleen ollut seuraamassa ohjelmia, joissa yleisökysymykset eivät ihan osu ohjelman aiheeseen tai lähtevät turhan paljon rönsyilemään.) Aina väliin mahtuu joku aivopieru, mutta enimmäkseen kysymykset olivat ihan järkeviä. Oli hyvää settiä.

En pidä itseäni kovin nimmari-ihmisenä, mutta tilaisuuden tullessa en myöskään kieltäydy.

Kunniavierasohjelman jälkeen päivä alkoi olla pulkassa, joten jäin odottelemaan ihmisiä. Samalla sain ”vaivihkaa jonoteltua” itselleni Pääkkösen nimikirjoituksen. Ennen Musarin hylkäämistä, suoritimme vielä muutamia tarkistuksia ja valmisteluja sunnuntain kisoja varten, minkä jälkeen oli jälleen vuorossa ruokaa ja unta.

Faroni Cosplayn ja minun kengät arestissa parvekkeella.

Omalta osaltani sunnuntai oli The Nekocon-päivä, koska tietenkin cosplay-kisat. Itse toimin tällä kertaa ns. kuljetus- ja yleisassarina huolehtien kisaajia ajoissa tuomarointeihin ja tarvittaessa auttelin pukujen sun muiden kanssa. Tamaki oli osittain valikoitunut sunnuntain puvuksi juurikin siitä syystä, että pystyn siinä hoitamaan työhommat, ja jostain syystä halusin vetää niskaan jonkun pojan ¯\_(ツ)_/¯

Nättipoika, jonka ansiosta koko sunnuntai oli yhtä porvariläppää.

Sunnuntai meni suurin piirtein kokonaan Musarin takahuoneessa. Hommaa riitti aina aamusta päättäjäisiin asti. Kisat ja takahuonehulinat sujuivat hyvin. Aina mahtuu mukaan pari kuvaannollista tulipaloa, mutta omasta mielestäni niistä selvittiin hyvin. Koko cosplay-tiimi pelasi taas äärettömän hyvin yhteen, ja iso kiitos kisojen sujuvuudesta kuuluu ehdottomasti Teklalle ja Iinalle, jotka olivat ohjaksissa. Oli huippua olla taas mukana tiimissä ja osana tekemässä Nekoconin kisoja, joten kiitos myös siitä, että pääsin mukaan.

Cosplay-tiimi!
Vasemmalta oikealle:
NNancy, Ilona, Pirre, Tamameru, Alex,
Minervainen, AG, torucos, SRA, Iina, Faroni Cosplay,
Rosy, Tytti/Tychan, Pixeffect, Elina, Kurre, miä ja
Tekla
Kuvaaja: Riikkisphoto

Täytyy vielä kehua cosplay-kilpailujen väliaikaesiintyjiä, Project Nostaloidia. Heidän tuomansa energia ja iloisuus paistoi varmasti viimeiseenkin penkkiriviin asti. Yleisö oli menossa mukana heti alusta lähtien. Itse en ole Vocaloidien suurin fani, vaikka jokusta olen myös vuosien varrella pukuillut, mutta oli jotenkin tosi ihana nähdä Miku, Len ja Rin lavalla alkuperäisissä asuissaan. Setti oli myös juuri oikean mittainen väliajalle. Ja kaikkien peruukit oli niin nättejä!

Waaaaaa! 

Päättäjäisten aikaan olin itse jo aika puhki. Päivän kuumuus ja kisojen jälkeen rauhoittuminen alkoi tehdä tehtävänsä, joten taisin puoliksi sulaa konserttisalin penkkiin. Avajaisista tutut kissaseikkailijat olivat tietenkin osana päättäjäisiä, ja minusta päättäjäisten setti oli vielä hulvattomampi kuin avajaisten. Päättäjäisten ehdottomin kohokohta oli kuitenkin ensivuoden teeman julkaisu! Ensi vuoden Nekoconin teemaksi julkaistiin sinfonia! Onko tämä kauan kaivatun animekonsertin paluu???? Pitääkö alkaa suunnitella uutta Vocaloid-pukua ensi vuotta varten??? Joko vihdoin Gackt-cosplay???

EM oli osana heittämässä bensaa hirveiden porvarivitsien liekkeihin sunnuntaina, joten kiitos siitä :D Sekä Jesterin että Tamakin rinnassa sykkii sininen sydän. 
Onnea vielä voitosta kokeneiden parikategoriassa vilman kanssa!

Kokonaisuudessaan minulla oli hirveän kivaa Nekoconissa. Pääsin vihdoinkin näkemään ihmisiä ja fiilistelemään conitunnelamaa, vaikka itse conissa pyöriminen jäi hyvinkin vähäiseksi (ja osa tutuista myös näkemättä). Tietyllä tavalla tapahtuman kohokohdat olivat minulle enne ja jälkeen kisojen pidetyt fiilisringit cosplay-tiimin kesken. Jotenkin se päivän alussa kuplivan jännityksen jakaminen yhdessä ja kisojen jälkeen purkaminen on hyvin sydäntälämmittävää. Lisäksi yhteen kokoontuminen vahvistaa sitä tunnetta, että kaikki tekevät hommia yhdessä yhteisen projektin eteen, jotta kisat toimivat ja pyörivät. Oli taas ihana olla mukana <3

Oli paras idea jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi ja lähteä vasta maanantaina, koska silloin ehdittiin vielä vähän kahviloida ja läyrytä.

Fukka kiittää!

PS: Seuraavana vuorossa on kotipuolen Matsucon, missä olen myös hommissa. Tällä kertaa kuitenkin jokseenkin tutummissa hommissa tuomaripöydän takana. Aluksi oli suunnitelma, että tekisin Matsuun uuden puvun, johon ryönät on jo kerättynä, mutta taas on tullut muutama muuttuja, joten ehkä suosiolla jätän uuden puvun myöhempään.

PPS: Jossain välissä pitäisi kirjoitella myös viimeiset rippeet Nobaran prosessista tänne blogin puolelle.

Takahuonehulinat - Nekocon 2022

Momoi!

Nekocon oli ja meni, joten nyt hieman kertomuksia tapahtumasta omalta osaltani. Tämän merkinnän julkaisemiseen ei ollut tarkoitus mennä näin pitkään, mutta nappasin Nekosta mukaani flunssan (ei korona), joka on hidastanut tahtia. Mutta, asiaan.

Eläimet junailemassa.

Tammikuussa sain Teklalta  viestiä siitä, että olisinko kiinnostunut tuomaroimaan cosplay-kisan kokeneiden kategoriaa. Tuossa hetkessä tuntui jotenkin oudolta ajatella jo kesän tapahtumia, kun kaikki oli ollut pannassa noin kahden vuoden ajan. Nöyränä otin paikan vastaan ja jäimme jännittämään, miten Nekoconin käy. Kuinka ollakaan tapahtuma saatiin pidettyä ja Nekocon järjestettiin pitkän tauon jälkeen 9.–10.7.2022 Kuopion musiikkikeskuksella.

"... this is givine me Legoland vibes. Dulock kans vai miten se kirjoitettiinkaan :D"
- Nimeltämainitsematon  

Perjantaina junailin itseni Kuopioon hyvissä ajoin, jotta ehtisin käymään Askartelukulmassa, koska täällä kotikulmillahan ei ole enää vuosikausiin ollut kunnollista askartelukauppaa. Nähtyäni Nekoconin mainoksen Askartelukulmasta halusin päästä sinne visiitille. Koko viikonloppu tulisi vierähtämään kiireessä ja cosplay-kisan kulisseissa, joten suunnittelin piipahdukseni Askartelukulmaan perjantaille. Tämä kannatti, koska sain ostettua juttuja, mitä olen muutenkin etsinyt tulevia cosplay-projekteja varten.

Tällä kertaa tein matkaa ihan omine nokkineni, mikä osoittautui todelliseksi nautinnoksi. Ei säätöä aikatauluista, ei odottelua, ei setvimistä liikkumisista. Sain mennä ja tulla omaan tahtiini, mikä ei porukassa oikein onnistu. Lisäksi majoitukseni sijaitsi kivenheiton päässä musiikkikeskuksesta. Pääsin paikasta toiseen näppärästi kävellen tai sähköpotkulaudalla.

Meillä oli elikoiden kanssa mukava pikkusoppi yöpaikkana.

Lauantain puvuksi mukaan lähti upouusi puku: Todoroki Shouto Boku no Hero Academiasta. Puvun tekemiseen meni suunnilleen vuosi, mutta välissä oli pitkiä taukoja. Varmaan minkään puvun kanssa ei ole ollut samanlaista hörölööaikataulua kuin Todorokin. Viimeisten viikkojen aikana sain kokea jopa jonkin asteista kiirettä puvunteon kanssa (en oikeasti, koska viimeiset päivät ennen conia hengasin myös kavereiden kanssa). Olin vain hyvin innoissani, koska cosplay-tiimillä oli yhden sorttinen BNHA-teema. Viimeiset työvaiheet puvusta tulevat johonkin merkintään lähiaikoina.

Lauantaiaamuna meinasi tulla kiire, joten selvittyäni musiikkikeskukselle puvusta oli minulla päällä vasta naama ja peruukki. Todoroki jäi vielä hetkeksi odottelemaan debyyttiään, kun kurvasin potkulaudalla musiikkikeskuksen pihaan Icy Thot -vetimissä. (Parasta oli tietenkin se, että Tekla osasi heittää juuri tämän vitsin, kun kompuroin takahuoneeseen :P)

"It's Icy Thot on Thursdays."

Lauantaina olin siis tuomaroimassa cosplay-kisan kokeneiden kategoriaa. Tuomaroiminen ei sinänsä jännittänyt, mutta jotenkin jännitti hirveästi olla KOKENEIDEN tuomarina. En pidä pukujen tekemistä varsinaisena vahvuutenani. Samalla kuitenkin sain muistutuksen siitä, että olen harrastanut cosplayta yli 15 vuotta, joten kai minä olen jotain kokenut. Innostus tuomarointiin ja luotto tuomaritovereihin, Iinan ja Saaraziin oli kuitenkin läsnä vahvasti.

Vähän olen pöllämystynyt tästä, että oma naama on ohjelmalehtisessä...

Ennen tuomaroinnin alkamista tutusteltiin porukkaan ja vaihdettiin muutama sananen päivän kulusta. Sen jälkeen ehdin vetää Todorokin kamppeet niskaan juuri sopivasti ennen hommien alkamista. Suurin osa lauantaipäivästä meni tuomaroinneissa, mutta kerkesimme pikaisesti pyörähtää taidekujalla sekä myyntipöydillä. Mukaan tarttui jokunen aarre kujalta ja myyntipöydiltä hikipäivän eliksiiriä, joka hieman aiheuttaa sotatakaumia Japanista.

Selviytymisjuomaa

Oli älyttömän mukava päästä tuomaroimaan pitkän tauon jälkeen. Oli myös mahtavaa, että meillä oli paljon kisaajia molemmissa kategorioissa. Tuomaroinnissa pääsee aina keskustelemaan toisten puvuista paljon intensiivisemmin kuin muissa tilanteissa. Itse nautin tästä kovasti, koska on ihanaa nähdä, miten kukanenkin on pukunsa toteuttanut ja millaisia valintoja mahdollisesti puvun tekemiseen on liittynyt. Esimerkiksi erilaiset valinnat ja kompromissit ovat sellaisia juttuja, joita ei voi mitenkään selvittää yleisöstä käsin. Siksi tuomareina olemme aina hieman etuoikeutettuja. Näillä tiedoilla ja näkemämme perusteella tuomaristona teimme myös hyvin yksimielisen päätöksen kisan sijoittuneista tuomaritovereideni Iinan ja Saarazin kanssa. Kokeneiden kategoriassa oli mukana paljon huikeita ja intohimoisia pukuja, joten aluksi pohdimme, tuleeko päätöksen teosta vaikeaa. Tällä kertaa olimme hyvin samoilla linjoilla, mutta aina ei sekään mene niin.

Pikapika yhteiskuva luokkakavereiden kanssa
Bakugo Katsuki: Em
Asui Tsuyu: Rin

Itse kisat tuli seurattua takahuoneen suttuiselta näytöltä. Koska olimme nököttäneet lähes koko päivän omassa tuomarointihuoneessamme, en ollut nähnyt aloittelijoiden kategorian kisaajia kuin vilaukselta. Näytöltä ei nähnyt juuri sen kummemmin. Onneksi kaikista kisaajista on otettu huikeat kisaajakuvat, joista pääsin myöhemmin näkemään kisan pukuja. Palkintojenjaon tunteet kuitenkin välittyivät myös takahuoneen puolelle vahvasti. Hurjasti onnea vielä kaikille sijoittuneille sekä kokeneiden, aloittelijoiden että photoshoot-kategorioissa!

Kisojen jälkeen oli vielä palautteen vuoro, jota jokunen kisaaja tuli kysymään. Itse tykkään antaa palautetta enemmän kasvotusten kuin kirjallisena, koska silloin voi käydä oikeasti keskustelua kisaajan kanssa. Tämän lisäksi ei tarvitse niin kovasti muistellen tulkita omia muistiinpanoja tuomarointitilanteesta (välillä niistä ei siis ota kukaan mitään selvää). Olemme tehneet myös yhteisen koonnin palautteista niiden kisaajien kohdalla, jotka ovat pyytäneet sitä jälkikäteen, eli palautteet ovat tulossa!

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Naama: Ruvella

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Koko hässäkkä hikisen päivän jälkeen.

Palautteiden jälkeen päivä alkoikin olla aika lailla purkissa. Pientä seremoniaa ja kuvaperseilyä cosplay-tiimin osalta saatiin vielä aikaiseksi. Pääjärjestäjä, Karo, toimi cosplay-kisojen kuvaajana ja räpsi meistäkin jonkun kuvan. Tämän jälkeen poistuimme musiikkikeskukselta. En siis nähnyt itse tapahtumasta juurikaan mitään, ohjelmasta puhumattakaan. Illalla maistui ruoka ja uni.

Teppo löysi ravintelista oman värimaailmansa.

Sunnuntaiaamuna yritin välttää edellisen aamun kiireet kasatessa itseäni ja tavaroitani. En tiedä, mikä Todorokin naamassa oli sellaista, että meikkaamisessa kesti niin kauan, koska sunnuntaina löysin itseni kaikkine romppeineni musiikkikeskuksen pihalta, kun ovet olivat vielä lukossa. Onneksi Tekla oli paikalla myös aamutuimaan, ja hänen valtuuksillaan onnistuimme pääsemään sisälle.

Rentoa ja helppoa olemista näissä kamppeissa.
Kengät vielä vaihtamatta tässä kuvassa.

Sunnuntain puvuksi olin ottanut mukaan Hori-sanin. Hori-san on kaappipuku, johon ostin vain peruukin. Horimiya oli sarjana jotenkin niin kiva, että halusin tehdä siitä jonkun puvun. Pääkaksikosta Miyamura houkutteli enemmän, mutta en koe sopivani hahmoksi. Hori-sanilla kuitenkin sattui olemaan myös rento kesäuniformu, johon tarpeet löytyivät peruukkia vaille kaapista, joten kasasin Hori-sanin. Asukokonaisuushan Hori-sanilla on täysin sama kuin Mitsuhalla.

Piilolinssi kiukutteli, joten jouduin jättämään ruskeat silmät pois heti aamusta.

Sunnuntaina olin ihan uudenlaisissa hommissa, kun pääsin hyppäämään cosplay-agentin kenkiin. Olin siis yhtenä cosplay-agenttina metsästämässä kisaajia hall cosplay -kisaan. Päivä alkoi jälleen yhteisellä palaverilla aikatauluista ynnä muista, minkä jälkeen lähdimme agenttitovereideni kanssa etsimään kisaajia. Etsintöjen aikana kerkesin ihan ministi vilkaista myös tapahtumapaikkaa muuten, ja huomasin muutaman myyntipöydän, jotka oli lauantaina täysin sivuuttanut (nämä olivat toisessa kerroksessa, jossa en visiteerannut lauantaina ollenkaan). Aamupäivä oli hulinaa, vaikka yritimme porrastaa etsintöjä sekä kisaajien että kisajärjestelyjen takia. Onnistuneesti saimme kisan täyteen mahtavia pukuja. Sunnuntaina paikalla oli todella paljon potentiaalisia pukuja hall-kisaa varten, joten siinä mielessä tehtävä oli helppo.

Elikot vahdissa bäkkärillä.

Kun kisaajat oli saatu kasaan ja itse kisa alkoi lähestyä, jäin takahuoneen puolelle pyörimään muihin hommiin. Sen verran pistin nenääni takahuoneen ulkopuolelle, että kävin pikapikaa tekemässä ostoksia, mutta muuten aika kului kulisseissa.

Kaikki viikonlopun ostokset

Kun sunnuntain kisat oli saatu purkkiin, jäljellä oli enää päättäjäiset. Hipsimme katsomaan ne cosplay-tiimin voimin. Tämän jälkeen alkoikin purku, minkä aikana ja jälkeen tuli aika sanoa heipat ja lopulta hetki suunnata kohti Kuopion juna-asemaa. Tältä osin Nekocon oli ohi.

Tulipas jännä pikkukylän-koulutyttö-fiilis, kun yksinäni seisoin tyhjällä laiturilla Hori-sanin kamppeissa odottamassa junaa. 

Loppuun pitää vielä kehua ja hehkuttaa sitä, miten pätevästi kisan järjestelyt sujuivat ja miten hyvin hommat viikonlopun aikana menivät. Suuri kiitos tästä kuuluu cosplay-vastaavana toimineelle Teklalle. Tekla oli laatinut meille aivan äärettömän pätevän aikataulun koko viikonlopuksi, ja se alkoi koko cosplay-tiimin aamupalaverilla ja tutustumisella. Tämä jo itsessään oli positiivinen uusi asia, mutta koko tuomarointipäivän suunnitelma oli jotain, mitä minä en ole tuomarina nähnyt koskaan (meidän aikatauluissa oli huomioitu tauko ja ruokailu!). Kaikin puolin Tekla on tehnyt aivan äärettömän hienoa työtä cosplay-kisojen suunnittelussa ja organisoinnissa. Se näkyi etenkin tuomarin tehtävien hoitamisen sujuvuudessa, mutta myös siinä ryhmä- ja yhdessä-tekemisen-hengessä, joka tämän tiimin kesken vallitsi. Lähes kaikki tiimin jäsenet olivat minulle jollain tavalla tuttuja somen puolelta, mutta se, miten kaikki lopulta pelasivat yhteen ja ottivat toisensa vastaan, oli ihan uskomatonta. Siksi pitää myös kiittää kaikkia muitakin cosplay-tiimin jäseniä. Olette mahtavia.

Kuva: Karo
Valot: Tekla
Paljon naamoja:
Vilma, Ilona, Iitu, Rin,
Wilma, Rosy, Tytti, Em,
Iina, Saaraz, Tuhmamyy, miä
ja Tekla

Nekocon olisi nyt aikalailla minun osaltani taputeltu. Minulla oli hurjan kiva viikonloppu kiireestä huolimatta. Toivon kovasti, että Tekla jatkaa Nekoconin cosplay-vastaavana ja vie kisoja vielä hulppeampiin sfääreihin. Vaikka koen, että en enää ehkä ole Nekoconin kohdeyleisöä, haluaisin silti nähdä tapahtuman kasvavan ja kehittyvän eteenpäin. Varsinkin cosplayn osalta. Innolla jään odottamaan ensivuotta.

Fukka kiittää!

PS: Tracon olisi seuraava etappi, ja kappas siellä olen tuomarihommissa myös :P Tällä kertaa enemmän mukavuusalueella. Pukuja pitäisi myös päättää…