Väännetään naamaa

Heiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Koska olen superiloinen eilisen tulvan ja saippuakuplien jäljiltä, ajattelin piristää itseäni vähän lisää sillä, että päivitän. Olen halunnut kirjoittaa tästä aiheesta jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi kaivella kuvia niin paljoa. Nyt kuitenkin päätin sen tehdä, eli kuvia on ja aika paljon. Käytän nyt omia kuviani vain siksi, että tiedän missä tietyt kuva ovat ja ne ovat minulle helpoiten käsillä.

Minä tykkään hirveästi katsella muiden cosplay-kuvia, varsinkin jos ne ovat hienoja ja niihin on nähty vaivaa, mikä näkyy kuvissa. Yksi asia, joka minua kuitenkin alkaa hiertämään, kun samojen ihmisten kuvia tulee katseltua paljon, on ilmeettömyys. Vaikka cosplay, ympäristö, kuvakulmat ja asetelmat muutenkin kuvissa vaihtuvat, niin usein pukuilijan ilme pysyy täysin samana. Kuvasta. Toiseen.

Itse väännän naamaani ihan arjessa hyvin paljon. Se on hyvä tapa kommunikoida. Yritän myös siirtää omien ilmeideni variaatioita niille hahmoille, joita pukuilen. Ilmeet viittaavat tunteisiin, ajatuksiin, mielentilaan ja persoonaan. Siksi minusta on mukavampi katsoa cosplay-kuvia, joissa ilmeillä on osattu pelata.

Ilmeettömyys toimii välillä.
Kuvasi: Kide

Hahmot ovat yleensä erilaisia ja ilmehtivät erilä tavalla. Toisille hahmoille sopii toinen ilme ja toisille se sama ilme ei käykkään niin hyvin. Ilmeet kertovat hahmosta. Hahmojen ilmeisiin tietenkin vaikuttaa se, millä tyylillä ne on piiretty tai animoitu (saatika, että pohjana olisi ihan oikea ihmineen!). Siksi luonteeltaan samanlaiset hahmot eivät välttämättä toimikkaan cosplay-kuvissa sama ilme naamalla. Yksi piirtää hahmojen ilmeet pienin vivahtein, kun toinen liioittelee kaikessa. Kulmakarvojen kohoaminen voi ilmaista hämmästystä, kun toinen piirtäjä taas piirtää silmät pullistumassa ulos kuopistaan ja leuan lattian tasolle hämmästyksen merkiksi.

Hymyjäkin on...
Kuvasi: aidu

...monenlaisia
Kuvasi: Kangaskasa

Toiset hahmot taas vaativat niitä ilmeitä ihan kunnolla. Hahmo ei näytä yhtään miltään, jos oikeanlaista ilmettä ei ole naamalla. Tietynlaisia ilmeitä voi korostaa meikillä, mutta aina se ei toimi, joten rohkeasti vaan naamaa mutkalle.

Kumpi on vakuuttavampi?
Kuvasi: Kide

Nämä Sesshoumaru kuvat ovat peräkkäiset kuvat n. 20 kuvan sarjassa, joka on otettu samasta kuvakulmasta. Vasemmanpuoleinen kuva on selvästi hetkeltä, jonka aikana en poseerannut. Minun pallonaamani perusilme ei missään muotoa päästä Sössömarua oikeuksiinsa. Muutos ei ole suuri oikeanpuoleisessa kuvassa, mutta helvetti soikoon on se kymmenen kertaa enemmän lähempänä Sesshoumarun luonneilmettä.


Kun on yksi hyvä ilme hahmoa kohden hallussa, on asiat jo kohtuu hyvin, mutta... kaikki on paljon hauskempaa, jos ilmeitä on enemmän. Mitä isompi repertuaari, sitä hienompi sirkus. Animessa, mangassa, peleissä ja muissa lähteissä hahmot kokevat yleensä monenlaisia asioita. Yleensä myös erilaisia tunteita tai ajatuksia hahmoilla tulee myös koettua. Hahmon luonne voi olla ailahteleva tilanteesta toiseen, joten sitä täytyy ilmein kuvata erilä tavalla.

Sama hahmo. Kaksi eri luonnetta.
Kuvasi:  Rullarinkeli

Mariya sattuu olemaan hyvä esimerkki tällaisesta hahmosta. Mariya on ihan täysikiero paskiainen, mutta esittää suurimmaksi osaksi kilttiä ja hartaasti uskossa olevaa koulutyttöä, jossa ei ole mitään vikaa. Ja samat vastakohdat pitäisi löytää myös omasta naamasta (I couldn't do it >_>). 


Vaikka hahmo itsessään ei olisi kovin ailahtelevainen voi monenlaisia ilmeitä repiä lähteen muistakin aihioista. Sarjan tyylilaji voi toimia inspiraationa tai tietyt kohtaukset, ajanjaksot, hahmodynamiikka... 

Eri hahmot, eri ilmeet. Sama yhteinen tilanne.
(Oma naama on copy+paste)
Kuvasi: aidu

Vahiko kuvausta...
Kuvasi: vas. Kangaskasa oik. Kide

K-ON! -kuvissa on jokseenkin uudelleenlavastus sarjassa tapahtuvasta kohtauksesta, jossa hahmojen luonteet ja yhdessä toimiminen tulevat hyvin esille ilmeillä ja myös eleillä. Ranma taas on toimintakomedia, jossa välillä ollaan vakavia, mutta puolet sarjasta lyödäänkin ihan läskiksi. 


Pitää ottaa hyöty kaikesta irti. Monenlaiset ilmeet ovat vain hyvä asia. Kameran edessä voi kokeilla ja kuvaajakin voi antaa vinkkejä, koska kuvaaja näkee lähestulkoon lopputuloksen kuvatessaan.  Luulen, että seikka, joka monia jarruttaa ilmehtimisessä, on pelko siitä, ettei näytä hyvältä. Ei niitä hirveimpiä kuvia tarvitsekkaan julkaista missään *köh*köh*. Niille voi nauraa kotona kavereiden kanssa. Ilmeitä voi myös harjoitella kotona ihan peilin edessä (ylläri), jos ei uskalla kameran edessä vääntää naamaansa mutkalle.


Silti minä olen sitä mieltä, että aina ei tarvitse näyttää hyvältä. Ei kotona, ei julkisilla paikoilla eikä cosplay-kuvissa. Joillekkin hahmoille sopii paremmin rumat ja epämääräiset ilmeet, kuin missihymy. Eikä pidä pelätä elämistä kameran edessä. Poseerauksen ei tarvitse olla nököttämistä jäykkänä. Minulle ihan täysin paikallaan pysyminen on hyvin vaikeaa, ja siksi tykkäänkin elää kameran edessä mieluummin.

Yksi lempikuvani Lukasta.
Kuvasi: Kaisa tai Sohvi

Tämä kuva on otettu hetkellä, jolloin laulan ihan oikeasti ääneen. Musiikkiin fiilistely oli minusta mukavaa ja rentoa, puhumattakaan hahmouskollisuudesta. Kiitän kovin Sohvia tai Kaisaa (en muista kumpi) kuvaamisesta samaan aikaan, kun otimme videomateriaalia OF'n musiikkivideota varten. (BTW en ole ikinä nähnyt kyseistä videota, eikä se lopulta päätynyt edes loppulliseen musavideoon.) Muutaman kuvan sarjassa oli paljon käyttökelpoisia kuvia, vaikka en pysynyt täysin paikallani hetkeäkään.


Ilmeiden muuttaminen on loppulelissä hyvin yksinkertaista. Pienillä kasvolihaksilla saa aikaan suuria asioita ja siksi minä kannustan kaikkia tutkimaan omaa naamaansa, sen ominaisuuksia ja harjoittelemaan ilmeitä. Ei kannata pelätä sitä, että näyttää välillä ihmiseltä, vaikka pitäisi näyttää animehahmolta. Joskus ne inhimillisimmät ilmeet tekevät kuvista vaikuttavampia. Jos kuvasta välittyy tunteita ilmeiden tai eleiden kautta, se voi koskettaa. Joskus oikeasti sydän on pamppaillut, kun vastaan on tullut niin täydellistä hipova cosplay-kuva, jossa on kaikki kohdallaa ilmeestä valotukseen ja pukuun. Kun näkee sellaisia kuvia, ne ovat hienoja hetkiä.


Fukka kiittää.


PS: Tulevat cosplay't jopa edistyvät pikku hiljaa.
PPS: Yritän kuvauttaa Ranmaa kunnolla tässä huomenissa, jos sisareni mun suostuu kuvaamaan.

Animeseminaari: Random

Öö... hei.

Animeseminaari 2011 on historiaa. En edes muista monesko seminaari, jossa olen vieraillut, tämä oli, mutta se oli monella tapaa aivan omaa luokkaansa. Seminaari oli aivan jotain uutta. Kaikki seminaarit ovat aina erottuneet toisistaan, mutta tämän kertainen tuntui aivan eri tapahtumalta. Jopa tapahtuman odotus oli aivan uusissa sfääreissä. Koska seminaarin ohjelmisto oli hyvinkin cosplay-painotteista musiikkiteemasta huolimatta, oli se jotenkin hyvin vetävä ja tiesin, että tällä kertaa nekin ihmiset, jotka yleensä ovat jääneet ruikuttamaan rannalle, olivat paikan päällä (mm. Kide ja Tiistai). Kokonaisuudessaan koko viikonloppu oli kuitenkin hyvin random ja yllättävä.

Jostain syystä olin hyvin innoissani viimeiset päivät ennen seminaaria, vaikka kävikin niin, että Mariya meni täysin puihin. Pelkästään se, että aloitin Mariyan ompelemisen melko myöhään, ei ajanut sitä ojaan, vaan monet tekijät yhdistyneenä tuhosivat suunnitelmani kuin salaliitto konsanaan. Vaikka Mariyan kauluspaidan kaavoituksen sössiminen teki kipeää, ei se ollut kovin harmittavaa. Paidasta tuli nätti, mutta Mariyalle sen pääntie on aivan liian iso. Uusiksi siis koko roska. En kuitenkaan edes kerennyt aloittaa uuden paidan tekoa, kun sainkin päälleni kammottavan taudin, jonka ansiosta pystyasento oli todellinen urheilusuoritus. En vieläkään ole aivan täysin tervehtynyt, mutta parempaan päin menossa. Mariya siis joutui pitoon hetkeksi ja minä nakkasin niskaani vanhempia pukuja. Ja tein sen ihan mielelläni.

Lauantaina Zidane pääsi uusiokäyttöön. Alkuperäinen suunnitelmani, laittaa Sesshoumaru, kariutui parista syystä. Ensimmäisenä syynä olivat säät. Koska Sössömaru on hyvin hyvin hyvin HYVIN kuuma puku ja viikonlopuksi oli luvattu kohtuu lämmintä ilmaa, enkä aikonut tappaa itseäni lämpöhalvauksella (kyllä olen käyttänyt pukua 30 asteen helteellä ja olin tehdä kuolemaa). Toinen syy on maailman hirveimmät kengänpäälliset, jotka kuuluvat juurikin Sössömarulle. En tahtonut käyttää niitä, mutta uudet kengät, joita suunnittelin käyttäväni, ovat samat kuin Zidanella ja niihin sattumoisin on liimattu valkoista craftia. Sitäpaitsi nyt Zidanestakin on jokunen kuva olemassa, eikä minun tarvitse ulkoiluttaa sitä enää tänäkesänä ehkä ollenkaan.

Zidane retkottaa, kun puku repsotaa.

Suurin apinamies!

Hieman epäilytti kiivetä kaupungintalon takapihan koristeomenapuuhun, mutta kukaan ei tullut valittamaan. Olin myös hyvin huolissani Zidanen jo todella runneltujen kenkien puolesta. Sairastumisestani johtuen en jaksanut kovin paljoa Zidanea korjailla, vaikka se olikin ottanut hurjasti iskua Desuconissa. Jotain hyvin pientä korjailin, mutta joistain asioista en jaksanut välittää ollenkaan, joten puku sai olla aika villinä ja vapaana seminaarissa. Sununtaiksi laitoin päälleni jo kauan kaapissa lojuneen Nice'n. Yritin jopa maalata niitä Nice'n palovammoja, mutta lopputulos näytti lähinnä siltä, että olisin saanut pahasti köniin tai olisin ollut vain likainen. Olin kuitenkin yllättynyt, kun joku sentään tunnisti hahmon <3 Kuvia ei valitettavasti ole Nice'sta vielä saatavilla, mutta niitä on kuitenkin otettu.

Kuitenkin itse seminaari oli hyvinkin hämmentävän mielenkiintoinen. Porukkaa oli varmasti enemmän kuin aikaisempina vuosina ja suurin kiitos luultavasti menee seminaarin ihka ensimmäiselle cosplay-kisalle ja lattiamajoitukselle. Lauantaina, kun kisa järjestettiin, oli kaunis Kulttuurikeskus Valve (ent. Nuku) täpöten täynnä ja minä yritin kamppailla puolia väestä hännälläni, koska oli niin ahdasta. Sunnuntaina oli kuitenkin paljon hiljaisempaa.

Ohjelmasta kävin itse katsomassa Rullarinkelin vetämän paneelin: Cosplay-harrastuksena - lapsellista eskapismia vai vaativaa nikkarointia ja esiintymistä, tanssiesitykset, Geneerisen cosplay-luennon ja piipahdimme lauantai-illan Anime-pippaloissa sekä tietenkin päättäjäiset. Perinteiseen tapaan ohjelmaa ei ollut mielin määrin rohmuttu, mutta niin sanottujen tunnettujen puhujien vähyys yllätti. Oliko se sitten hyvä vai huono asia siitä olkoon kukin mitä mieltä tahansa, mutta minua ei haitannut.

Cosplay-paneeli oli mielenkiintoinen, mutta ohjelman sijoitus kahvila Mintun puolelle toi mukaan paljon häiriötekijöitä lähinnä ylimääräisen mekkalan muodossa. Paneelin aihe oli hyvinkin mehukas, mutta mielestäni siitä olisi voinut repiä vielä enmmän irti. Jämäkämmät kysymykset panelisteille ja hieman vähempi samojen asioiden toisto olisi ryhdistänyt ohjelmaa. Oli kuitenkin mahtavaa, kun mukaan oli otettu myös cosplay'ta harrastavan tytön äiti, joka toi aivan uudenlaista näkökulmaa asiaan. 

Tanssiesitykset hurmasivat minut kyllä todella. Tykkään katsella tanssia ja saankin aina hirveät ihasteluhehkut, kun huomaan, että ihmiset lavalla oikeasti ovat nähneet vaivaa asian eteen ja pitävät siitä. Oma tanssihistoriani on hyvin kaukainen, mutta silti aina hyvien tanssiesitysten näkeminen saa aikaan omanlaisen kaipuunsa. Yritinkin hurrata niin paljon kuin käheällä äänelläni oli mahdolista.

Sunnuntainen Kangaskasan geneerinen cosplay-luento, ei ehkä ollut suunnattu minulle ja tovereilleni, mutta silti istuimme kiltisti yleisössä ja viittailimme aina välillä Kasan "Kuinka moni...?"-kysymyksiin. Luento oli hyvin tiivistetty, mutta huomasi selkeästi sekä rehellisesti puheista että ajankäytöstä, että mikä onkaan se Kasan lempiaihe. Joku mainitsi, että luennolla olisi voinut käsitellä enemmän ompelemista, mutta omasta mielestäni sitä sivuttiin hyvällä tävalla vähän kuten kaikkea muutakin. Ompeluluoennot ovat sitten oma juttunsa.

Cosplay-kisaa en voinut käydä katsomassa, koska tavallaan jouduin siihen mukaan. Sillä samalla hetekkä, kun sain tavarani narikkaan lauantaiaamuna, minua pyydettiin osallistumaan kisaan. Koska ilmoittautuneita oli todella vähän, ajattelin menneä mukaan vain täytteeksi. Aluksi kilpailijoita taisi olla kuusi, mutta päivän mittaan meitä olikin sitten 11. Hieman hirvitti käydä arvioitavana, kun Zidane oli niin pahoilla lommoilla, mutta en stressannut, koska olin mukava vain ohjelma-ajan lisäämiseksi. Suunnittelin päässäni pienen esityksen poikasenkin, johon olisi kuulunut huutelua ja naisten iskemistä, mutta köhäinen kurkkuni päätti tehdä minulle oharit, ja ääneni petti täysin ennen lavalle pääsyä. Se harmitti minua kovin, koska Valve-lava on kuitenkin minulle hyvin tuttu paikka esiintyä ja tiedän, että terveenä äänenkäytölliset ominaisuuteni olisivat riittäneet aivan hyvin. No, tämä oli minun ensimmäinen lavanläpikävelykisani.

Olihan sen sitten todella kummallista, että sieltä tuli ensimmäisen sijan pysti muine herkkuineen. Olen hämmentynyt.

Kaunis Fuu ja pokaali

Olen ottanut pahaksi tavakseni ilmoittaa itseni kilpailuihin nimellä Fuu, joka sattuu olemaan myös Kiden marsun nimi (minä nimesin ja se on lyhenne Fuwafuwa shite iru'sta [= pörröinen]). Annetaan siis creditsit myös pienelle Fuulle. Ja onnea muille voittajille!

Fukka kiittää ja kumartaa kaikille randomeille asioille.

PS: Yritän, siis puhtaasti yritän, saada Mariyan valmiiksi Traconiin. Ruruka on siis mennyt jäihin. Ensiviikonloppu menee kuitenkin Seinäjoella teatterin parissa, joten saa nähdä miten aikaa jää.

Ajattelen tulevaisuutta

Hellou!

Nekocon lähestyy ja minä... en ole tehnyt juuri mitään. Sain viimein päätettyä, että kuka lähtee mukaan Nekoconiin ja onnellinen voittaja on San. Päätin, että puolitoista vuotta on tarpeeksi pitkä aika puvulle olla keskeneräinen. Näin saan Sanin pois pyörimästä jaloistani. Tyhmyydessäni ja muissa epämääräisissä mielentiloissani hankin itselleni vielä "porkkanan" Sanin takia. Sitä voidaan kutsua jossain määrin myös "kepiksi", mutta siitä enemmän sitten Nekoconin jälkeen, koska tuleva viikko ja Nekocon määrittelevät onko kyseessä "keppi" vai "porkkana". San on kuitenkin jo hyvin tulilla, joten ei pitäisi olla hätiä mitiä. Karvakankaan ompeleminen ei näillä keleillä aina kuitenkaan hirveästi inspiroi, joten täytyy tulevalla viikolla kunnolla potkia itseä persuuksille. Ei San todellakaan missään huonossa tilassa ole. Karvareuhka puuttuu ja korut, vaikka olin jo itselleni lupaillut, että korut olisivat jo kesään mennessä valmiita. Yöt ovat hyvää aikaa leikkiä massalla.

Karvaaaaaaaaa!

Tässä kesän aikan olisi tarkoitus saada kasaan vielä kaksi muuta pukua. Ensimmäisenä Sanin jälkeen vuorossa pitäisi olla Mariya. Tarkoitus olisi, että Mariya valmistuu Animeseminaariin, joka pidetään 20.-21.8. Toisaalta Mariyalle täytyisi tehdä kauluspaita, mutta käyn sisäistä taistelua järkeni kanssa. Koulussa opettajien kauluspaidan kanssa oli tulla seinä vastaan. Siksi olen harkinnut Sesshoumarun ulkoiluttamista Animeseminaarissa. Se on iso ja kallis puku, jota en ole käyttänyt kuin viime vuoden Traconissa. Kuitenkin, jos lähtisin nyt hyvät opit taskussa tekemään kauluspaitaa omassa rauhassani, se saattaisi auttaa tämän hetkistä inhoani kyseistä vaatekappaletta kohtaan. Asiaa täytynee pohtia... Mariya kyllä polttelisi hahmona todella paljon.

Sitten olisi vuorossa Tracon, mikä olisikin sitten aivan oma seikkailunsa. Paluumatkallamme Desuconista Rorune onnistui ylipuhumaan minut mukaansa pahoille teille. Kaiken sen hysterian ja väsymyksen keskellä suostuin lähtemään kisalavalle (eipä siinä paljoa ylipuhumista tarvinnut). Olen lusmuillut tuon kisailun kanssa ihan siitä syystä, etten koe itseäni tai pukujani vielä tarpeeksi hyviksi. No, nyt sitä kuitenkin ollaan kai menossa lavalle hyppäämään Rorunen tukena vähintäänkin. Aijon vetää homman aivan sillä ilolla läpi, että tykkään olla lavalla. En aijo stressata tai viedä tähtiä kotiin. Kuitenkin aijon tehdä puvun niin hyvin kuin voin.

Zidanesta sen verran, että olen tässä pohtinut, että missä ja milloin olisi otollinen hetki herraa kuvata. Lähdemmekö Kiden kanssa matkaan kasin, kaappaammeko kolmannen osan tästä sisarparvesta mukaan kameroineen vai värväänkö jonkun hurmaavista ystävistäni kameran taakse. Viimeisin vaihtoehto olisi houkuttelevin, mutta luultavimmin tarkoittaisi, että koko lauma kavereita lähtisi mukaan, koska ihmisille, jotka eivät paljoa cosplay'sta tiedä, minä puvussa on jotain jännää.

Fukka kiittää.

PS: Hmm... Nice Holystone ei myöskään ole päässyt vielä kunnolla ulos.

Riemua pensaikossa

Hei taas!

Ennen, kun aijon avautua suurista tunteistani, jotka koskevat esiintymistä cosplay-maailmassa, haluan pienesti tiivistää surkuhupaisaa photoshoot'a, jonka pidimme sisareni mun kanssa. Annettakoon syyksi vaikka yksinkertainen 'se on kivaa' ja materiaali oli taas vaihteeksi aika herkkua välillä.

Matkustelimme Kiden kanssa Muhokselle viikonlopuksi. Oli mummulla ihmettelemistä, kun kumpikin raahaamme jättimäiset matkalaukut mukanamme. Kiden laukussa oli senättän yli puolet oikeita vaatteita, mutta omassani kolmen cosplay-puvun lisäksi ehkä neljä paitaa ja uikkarit. Varoitettakoon, että kumpikaan meistä ei oikeasti osaa kuvata. Kiden kamerassa on onneksi mahtava ominaisuus; kun pitää nappia vaan pohjassa, niin kamera näpsää kuvia minkä kerkeää, mikä sopii hyvin minulle, koska minähän olen näyttelijä enkä malli.



Kyllähän tuolta hienoja kuvia saatiin talteen, mutta osa materiaalista onkin sitten hieman kyseenalaista.



Hilipati hippan hei! Juuri tämän tapaista materiaalia ei voi jakaa oikein millään taide- tai cospaly-sivustoilla, joten olkoon niiden paikka täällä. Lopulta päätettinkin sitten vetää ihan överiksi.



Hyvin usein minusta saadaan irti myös videomateriaalia (Cloud-sagalle on jo monta osaa), mutta tällä kertaa tyydyimme kuvasarjoihin.



Muista hahmoista ei lähtenyt aivan yhtä paljon irti kuin Cloudista, mutta jotain niistäkin.



Katsokaa maanista silmää! En lähtisä tuon näkösen äijän mukaan. Lievästi sanottuna, en aivan ole masteroinut vielä Kusuri-Uri'n ilmeskaalaa (joka kyllä näkyy niissä hirvittävissä kuvista, joita Gaalasta on otettu).

Kusuri-Uri'n kanssa kävimme hieman syvemmällä metsässä, mutta tuli äkkilähtö. Jumalaton hyttysten hyökkäys! Edes Venäjällä ei ollut niin verenhimoisia hyttysiä.



Piti yrittää puollustautua.



Kyseenalaista, kyllä.

Sesshoumaru oli hurjan hillitympi eikä herrasta syntynyt läheskään yhtä paljon epämääräistä materiaalia kuin Cloud'sta tai Kusuti-Uri'sta. Jotain kuitenkin...



Ihastuin Venäjällä näihin slim-tupakoihin, vaikka en itse oikesti edes polta. Parilla eurolla sai askin ja Sössömaru jostain kumman syystä tuli mieleen. Mene ja tiedä.

Vihonviimeisenä: Kuva, jota tulee katsella mieluiten Lad(y) GaaGaa'n tahdittamana.



Minä olen Fuu ja toivotan teidät tervetulleiksi epämääräisyyden ulottuvuuteen. Astukaa peremmälle.

Kerran oli Tracon

Moi!

Traconista on kerennyt jo kulua jonkin aikaa, mutta ajattelin silti käydä läpi hieman omia ajatuksiani kyseisestä (vaikka monet ovat jo siitä hyviä tekstin pätkiä kirjoittaneet).

Aloitetaan vaikka siitä, että en ole ennen Traconissa käynyt. Talvinen ajankohta ei ole passannut yhteen teatteriharrastukseni kanssa, koska yleensä juuri tuohon aikaan vuoden intensiivisimmät harjoitukset ovat joko olleet alkamassa tai jo käynnissä (viimetalvena pelasin uhkapeliä CosplayGaalan kanssa). Entisestä conipaikasta kiinnostaisi tietää kyllä jotain, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Tampere-talo oli itselleni jo tuttu vuoden 2008 Animeconista. Tuolloin tykästyin paikkaan oikein kovasti, ja olin iloinen, kun kuulin, että Tracon tullaan järjestämään tällä kertaa Tampere-talolla.

Liput oli ostettu ennakkoon, joten ei tarvinnut jonotella. Pukuvalintani osoittautui fiaskoksi jo kävelymatkalla hotellilta Tampere-talolle. Oli äärettömän kuuma ja päätinkin vaihtaa vaatteita lauantaina, kun sisareni kanssa kävimme hotellilla syömässä. Ohjelmakarttaa tutkaillessa huomasin, että lähes kaikki katsomisen arvoiset luennot pidettiin ainakin osittain Cosplay-kisojen kanssa päällekkäin. Osan kuulemisen arvoisista luennoista olinkin jo nähnyt aikaisemmin Animeseminaarissa, mikä sinäänsä otti päähän jokseenkin paljon. Joidenkin luentojen missaaminen oli aivan oma vikani, kun ne pääsivät muistista lipsahtamaan täydellisesti.

Yksilökilpailu oli aika... pettymys. Show-sarjan olemassaolo lämmittää mieltäni paljon, koska se on hyvä tapa harjoitella sitä lavalle nousemista, mutta jopa show-sarjassa voisi olla se loppupalaute, vaikka siinä ei mitään palkintoja haetakkaan (en sitten tiedä oliko sitä edes pro-sarjassa). Muistakaa kuitenkin, että minä olen teatterinörtti ja pilkku on mun vakipano, kun tullaan esiintymiseen. Vaikka molemmat sarjat olivatkin läpikävely-muotoa, lavan voi silti ottaa haltuun ja tehdä yleisöön vaikutuksen eläytymällä. Joiltakin pro-sarjan kisaajilta tätä nähtiin, mutta olisin kaivannut paljon enemmän. Tuomaristo ei vakuuttanut. Palkinnot menivät varmasti hyville cossaajille, mutta silti tuomaristo ei vakuuttanut.

Lauantai-iltana arvoimme hieman Kiden kanssa, että mennäkkö sunnuntaiaamuna katsomaan Cosplay-Deitti vaiko peruukki luento. Päädyimme kuitenkin deittii, koska minähän halusin päästä tuijottamaan ja arvioimaan muiden esiintymistä ilkeänä ja pahana ihmisenä.

Deitin aloitus sytytti pienen kipinän sisälläni, että ehkä tästä saadaankin irti näytteliäntyöllisiä herkkuja, mutta tuo kipinä sammui pian. Kun ihmiset opettelevat tekstin ulkoa eivätkä selvästikkään ole lavalla paljoa esiintyneet, se ei näytä hyvältä. Host-poppoo vaikutti jämähtäneeltä ja esitys katkeili (paria poikkeusta lukuunottamatta). Deitti itsessään toimi mielestäni paremmin kuin Animeconissa edeltävänä vuotena. Hahmot olivat mielenkiintoisempia, vaikka osaa en tuntenut. Jone Riksusta oli mahtava iloruiske.

Cosplay-ryhmäkisassa teki mieleni työntää viuhka silmästä sisään. Koko kisassa oli ainoastaan yksi esitys, joka minua miellytti. En tuntenut lähdettä, mutta esitys oli kiehtova ja sitä jaksoi katsella (ja sitä ei edes palkittu >:O). Loput esitykset olivatkin sitten mielestäni jotain ihan hirveää. Osasta löysin hieman esityksen peruselementtejä, mutta ei paljon lohduta, jos ne jäävät vain murusiin. Vain harvoista löytyi perus draaman kaari (joka on tärkeä myös musiikki ja tanssiesityksissä!) eli alku-keskikohta-loppu. Monissa esityksissä oli olemassa alku, mutta keskikohta ja loppu oli unohdettu jonnekkin. Ne olikin sitten korvattu täydellä randomilla scheisse'lla. Läjä "hauskoja" vitsejä survottuna yhteen ei vaan toimi, ellei niitä ole kytketty jollakin yhteen. Tämä ryhmäkisa oli hyvä esimerkki myös siitä, millon liika on liikaa. Moni esitys oli huonosti koreografioitua tanssia, eikä ensimmäisen kolmen jälkeen enää oikein jaksanut katsella.

Onneksi säteilevä Rimppu sai piristettyä mieltäni aina esitysten välissä. Olen ihan fani. Naisen lavakarisma on jotain, mitä pitää kadehtia. Vaikka kyseinen ihanainen on itse sanonut, että homma kusi, toi hän silti homman kotiin juontojen ontumisesta huolimatta.

Tracon yllätti yhdeltä kantilta; pikkupentujen määrä oli alhaisempi kun odotin. Aprikoimme, että Desu ja pääsymaksu ovat ottaneet veronsa. Minullehan tämä oli vain positiivinen seikka ja varmaan myös monelle muulle pusupiirien, kiljumisen ja muunmoisen joukkohysterian vihaajille. Myyntipöytiä oli ihan kivasti. Löysinkin itse jotain, mitä ei ehkä perus-anime/manga/peli-kaupoista hirveänä löydä.

Tämä rant oli varmaan nyt tässä.

PS: Voin luvata, että avaudun nörttimäisine mielipiteineni cosplayn esiintymispuolesta tässä lähiaikoina, ellei sellainen hassu asia, jota jotkut kutsuvat elämäksi, tuki tielle. Esiintyminen on sentään selainen aihe, josta minä voin sanoa, että oikeasti siitä tiedän. Perkele.

Turistikieros vaatekaapissa

Hei taas! Tällä kertaa olisi tarkoitus kurkata hieman menneisyyteen ja tutkailla, että mitä sitä on oikeasti tullut tehtyä. Pientä esittelyä siis luvassa.

Kuten olen jo maininnut, en kovin montaa pukua ole tehnyt, mutta yritys (avainsana!) on ollut kova. Jostain syystä hyvin monien cosplay-asut saavat muotonsa epämääräisissä olosuhteissa, eivätkä minunkaan pukuni ole siitä kovinkaan poikkeavia.

Jos aloitamme näin loogisesti väärin päin, ja otamme ensimmäisenä tämä uusimman tekeleeni käsittelyyn ja syynäyksen kohteeksi.

2010, Tracon V: Sesshoumaru (tietenkin InuYasha'ta tuttu)



Tämä puku pääsi syntymään suuressa epätoivossa ja kiireessä samalla viikolla kuin Tracon V järjestettiin. Venäjän matkailu alkukesästä sai minut jo ennen kesää suureen paniikkii siitä, että ehdinkö tehdä pukua valmiiksi ja ehtiikö peruukki Suomeen ennen h-hetkeä. Näin kuitenkin pääsi käymään. Älytön suunnitelmani oli, että teen yksinkertaisen puvun, joka kuitenkin on hyvin tunnistettava ja hieno. No se yksinkertaisuus tuli yliviivattua sillä hetkellä, kun tajusin paljonko maalia tarvitaan kaiken tuon punaisen painamiseen.

Periaatteessa lähes 1/3 herran asustuksesta on jotakin muuta kuin vaatetta. Panssarit ja koristehökötykset veivät hieman sormea suuhun, mutta sain ne kuitenkin jollain muotoa tehtyä. Painamisurakkani oli hieman mukavempi kuin edellis kerralla (siitä lisää kohta), koska maalia oli tarpeeksi ja viivoitin sekä harppi auttoivat kuvioiden piirtämisessä paljon. Harmittavasti valkoinen kangas, jota käytin, pääsi loppumaan kaupasta sillä kerralla, kun olin sitä hakemassa, joten täytyi selvitä sillä, mitä oli. Jo tekovaiheessa tiesin, että Traconissa olisi luvassa tukehtumiskuolema ja lämpöhalvaus, ja niinhän siinä sitten kävikin.

Toisena vuorossa: Kusuri Uri/Medicine Seller/Apteekkari sarjasta Mononoke



Hahmo itsessään on niin mahtava, että oli pakko päästä cossaamaan. Ehkä se olisi pitänyt tehdä vasta vuoden tai kahden päästä, mutta nyt se on ainakin alustavasti tehty.

Tämä herra tehtiin alunperin syksyllä 2009 Tsukiconiin, mutta myöhemmin hänen kanssaan otettiin vähän ensituntumaa kisoihin CosplayGaalassa 2010. Ei suurella menestyksellä. Tuomaristo löysi hyvin kaikki puvun errorit, jotka itsekkin suurimman osan tiedostin. Tuomaristo ainakin jotenkin piti esityksestäni (esiintyminen on toistaiseksi minulla se vahvempi puoli) ja kaikin puolin tuomaristo oli pätevä (*köhtietyiltäosinköh*) sekä loppupalaute hyödyllinen. Kisakokemus oli mukava kaikkinensa.

Takaisin kuitenkin itse pukuun. Puvun obi on ensimmäinen järkyttävä painamisprojektini. Keltaisia kuvioita sain painaa aika paljon tuolle 2,5x1,50m kankaalle ja, koska olen idiootti, kangasväri pääsi loppumaan kesken. Loppumetreillä (kirjaimellisesti heh) olisi ehkä kannattanut käydä ostamassa vielä kolmas purkki sitä väriä lisää. Kimonon ompeleminen oli hauskaa ja tuskaista. Välillä kuviot ottivat pannuun ja pahasti, mutta toisinaan ne olivat oikein leppoisia ommella. Kangasvalinnat olisivat voineet olla paremmat. Kengät tehtiin viimetingassa autotallista löytyneistä ylijäämä kalikoista.

Ja siirtykäämme illan/päivän/aamun/yön viimeiseen esittely kelpoiseen herrasmieheen eli Cloud Strife...



...mutta ei se versio, jota ehkä odottaisi. Tämän näköinen Cloud seikkailee Kingdom Hearts (I) -pelissä, jos joku sattuu muistamaan. Halusin tehdä Cloud-cossin, en oikeen tiedä syytä, mutta halusin kuitenkin. Cloud on tosi tympäännyttävä hahmo tietyiltä kannoilta 1) se on aikalailla massa-cossi 2) se on aika väritön ja 3) pikkutytöt tykkää. Näistä syistä päätinkin tehdä tämän vähemmän muistetun version herrasta. Ei ole niin massa-cossi, on vähän väriä ja parhaassa tapauksessa lapset ei tajua, kuka se on. Ja minä pidän tästä Cloudista.

Cloud oli cossini 2009 Animeconiin/Finconiin. Hänkin syntyi suuressa kiireessä kesätöiden ja tapahtuman välissä. Paitsi tuon "reisipanssarin" osalta, jonka muistaakseni laitoin taipumaan jo kaksikuukautta aikaisemmin (ja taipuminen kestää sen 12h), ja yhden vöistä ostin myös jo aikaisemmin. Peruukki laitetiin kuosiin conia edeltävänä yönä. Sotkijana en silloin edes toiminut minä itse, vaan sisareni Kide/JoannaDee ja varasisareni Tiistai nykivät ja tukistelivat samalla, kun itse istuin tuo peruukki päässä. Heidän käsittelynsä jälkeen peruukki ei näyttänyt tuolta, miltä kuvassa. Se oli silloin tosi karsea. Purin koko peruukin sitten myöhemmin ja annoin sille uuden elämän hieman erinlaisessa kuosissa (joka näkyy kuvassa). Cloud piipahti myös ihka ensimmäisen CosplayGaalan (2009) FFFight'ssa, kylläkin edelleen kammottavilla hiuksilla, mutta käväisi lavalla kumminkin.

Muut vanhat pukuni jääköön pimentoon, ellei joku niitä välttämättä tahdo kaivella, mutta mainittakoon, että repertuaariin kuuluu myös naisia. En siis ole aivan crossaaja. Yleensä kuitenkin naisten kanssa näy niin, etten ole tarpeeksi laiha tai mieleni ei kestäisi cossata montaakaan naishahmoa, vaan olisin hirttämässä itseäni puuhun jo sukkahousuja jalkaan vetäessä.

Kiitos ja kumarrus

P.S. Muutama sananen mahdollisista tulevista postauksistani.
Luvassa voi olla: Tracon-rant (kaikki tykkää näistä aina) ja pientä kertomuksen poikasta viikonlopun photoshootista, jonka pidimme Kiden (käytetään nyt sitä Kideä) kanssa ja josta tänäänkin nähdyt kuvat ovat peräisin.