Mysteeristä miekaksi

Hoi hoi!

Ajattelin, että teen Kenshinin miekalle aivan oman merkinnän, koska siitä on niin paljon materiaalia ja asiaa. Olen itse metsästänyt hyvää ja yksinkertaista katanan ohjetta vuodesta toiseen, mutta en ole koskaan oikeastaan sellaista löytänyt. Itse miekka ei ole koskaan ollut ongelma valmistaa, vaan sen tuppi. Monia tutoriaaleja ja ohjeita olen seulonut läpi, mutta kaikkiin yleensä on tarvinnut jotain materiaaleja, jotka A) ovat hirmu kalliita, B) ei saa helposti Suomesta, C) eivät ole helposti käsiteltävissä kotioloissa tai D) kaikkea näitä yhtäaikaa.

Tämän takia kehitin aivan oman väkerrelmäni sen pohjalta, mitä olen muissa propeissa nähnyt käytettävän tai itse käyttänyt. En siis tiedä onko joku joskus tämän tehnyt, mutta ainakaan itse en ole tällaiseen ohjeeseen törmännyt (ja minulla on kovalevyt pullollaan katanan ohjeita). Siksi haluan jakaa tämän köyhän-koti-cosplay-miekan ohjeen ja toivon, että siitä olisi hyötyä edes jollekkin.

Ensin piirsin tietenkin kaavan miekkaa varten. Satun omistamaan ”oikean” katanan, joka helpotti kaavan piirtämisessä hurjasti. Tämän jälkeen jäljensin kuvion 3mm puupahville kahtena ja leikkasin palat irti mattoveitsellä. Olisin voinut kyttää myös kuviosahaa, mutta näin yksinkertaiset muodot oli helpompi leikata mattoveitsellä ja sain samantien paljon siistimmät reunat aikaiseksi.

Ei ollut näppylähanskoja kotona, mutta pariton rukkanen ajoi saman asian. Kädellä meinasi kyllä olla välillä vähän lämmin.

Kun palat olivat lopulta irti, merkkasin niihin kaikki kaavamerkinnät vielä kunnolla ja sitten liimasin ne yhteen. Liimana käytin ihan tavallista Erikeepperiä ja laitoin miekan palat vielä painojen alle puristumaan. Miekan liimaantuessa aloitin väistimen eli tsuban tekemisen.

Käytin täysin samaa menetelmää tsuban tekemisessä kuin itse miekan; kuva puupahville x2, leikkaa irti ja liimaa. En kuitenkaan tehnyt väistimelle omaa kaavaa vaan piirsin sen suoraan puupahville.

Halusin miekasta oikeasti ohuemman terän puolelta, joten vuolin ja hioin miekkaan ns.terän. Koska Kenshinin miekka ei olekaan mikään tavallinen katana vaan sakabatou eli vastateräinen katana, tuli terä miekan ”sisäkaarelle”. Kuvassa näkyvä harmaa alue on siis hiottu tekäpuoli.

Väistimen hioin ja gessosin ennen maalausta. Olin varautunut siihen, että paikkailen väistintä vielä massalla, mutta sille ei ollutkaan tarvetta lopulta. Gessosin myös miekan ja lisäsin sen kädensijaan hieman kapeammat palat puupahvia kahvan molemmin puolin, että se saisi paksuutta ja tuekea.

Kädensijan lopullisen muodon tein sanomalehdellä ja craft foam'lla. Pyöritin vain sanomalehteä kädensijan ympärille kunnes se oli hieman kapeampi kuin lopullinen. Siihen päälle sitten ihan rehellisesti teippasin sopivan kokoisen palan craft'ä. Sanomalehdet teippasin maalarin teipillä, mutta craft'n teippaamiseen käytin Scotch Magic -teippiä eli taikateippiä. Taikateippi on oma lempiteippini, koska se ei juurikaan näy mihinkään, koska se on läpinäkyvää, ei kiillä ja on hyvin ohutta sekä se lähtee myös helposti irti tarpeen tullen, mutta silti pitää asiat hyvin kiinni toisissaan. Se siis on TAIKAteippiä.

Sitten päästiin maalaamaan! Maalasin kädensijan, terän ensimmäisen kerroksen ja väistimen erillisenä. Kun kädensija oli kuivinut, aloin punomaan kädensijan mustaa punosta siihen päälle. Käytin satiininauhaa, koska sitä sattui löytymään oikean levyisenä ja se oli hitusen kiiltävää, vaikka oikeasti katanassa käytetään eräänlaista nyöriä. Tuota nyöriä en kuitenkaan tähän hätään saanut mistään, joten satiininauha it is. Punominen oli kivaa, mutta en ole täysin tyytyväinen työnjälkeeni, joka varmasti on osittain nauhan ohuuden syytä.

Miekka oli tässä vaiheessa kutakuinkin oikean mallinen, joten aloitin tupen tekemisen. Aseinani:

Foliota käytetään muun muassa nukketeatterissa nukkejen tukirakenteina ja myös vahanukkeanimaatioissa ja pienten patsaiden sisällä. En ole sitä ikinä itse käyttänyt, mutta ajattelin, että tähän se passaa. Toimi lopulta hyvin. Foliolla sain tuppeen enemmän muotoa ja rakennetta ilman, että siitä tuli kammottavan painava. Olisin voinut alkaa uhkarohkeasti tekemään tuppea wonderflex'stä, mutta koska en omista kuumailmapuhallinta (yleensä käytän kahta fööniä) enkä kunnon tillaa työstää isoja paloja WF:ä, niin jätin sen vaihtoehdon suosiolla.

Ompelin miekan mallisen sukan tupen pohjaksi, että miekka ylipäätään tulee tupesta uloskin. Teippasin sen ympäriinsä ja aloin siihen päälle kääriä foliota, minkä jälkeen teippasin koko homman taas.

Välissä testailin, että miekka edelleen tulee ulos tupesta. Huomatkaa tsuba paikallaan ja folio, joka näkyy tupen suussa.

Jo ensimmäinen teippikerros piti tupen muodossaan, mutta vasta folio+teippi-kerroksen jälkeen uskalsin alkaa työstämään tuppea ilman, että miekka itse on siellä sisällä. Aina välillä kuitenkin laitoin miekan takaisin tuppeen, että se pysyisi mahdollisimman hyvin muodossaan. Tuppi oli myös helpompi laittaa kuivumaan, kun miekka oli sen sisällä.

Liima-vesi-seos ja sanomalehtisuikaleita aloin siihen sitten länttäilemään päälle. Muutaman kerran gessosin koko tupen aina uuden paperikerroksen välissä. En tiedä oliko siitä oikeasti mitään hyötyä, mutta ainakin oli helpompi nähdä epätasaiset kohdat, kun koko hökötys oli valkoinen.

Möööö!

Hieman tasoitusta massalla ja sitten lisää sanomalehteä. Tässä kerroksessa tein liima-vesi-seoksesta enemmän liimapitoista kuin ensimmäisissä kerroksissa, jotta saisin tupesta kovemman.

Muutamassa kohdassa käytin wonderflex'ä, koska sain vanhoista jämäpaloista hyvin kaikki tarvittavat osat. Väistimen molemmin puolin olevat ”metalli”osat, tupen suu ja kädensijan päässä oleva nuppi ovat wonderflex'ä. Olisin voinut tehdä ne myös jostain massasta tai craft'stä, mutta wonderflex oli minulle helpompi vaihtoehto. Tupen käsittelin spray-maaleilla ja -lakalla. Kaikki muu on maalattu akryylimaaleilla käsin, koska en löytänyt haluamiani sävyjä spray-valikoimasta (viisi eri metallinsävyä... mutta kaikki silti jotenkin samansävyisiä...)

En ole mitenkään super-tyytyväinen lopputulokseen tupen osalta, mutta yllätyin, miten toimivan siitä kuitenkin sain. Luultavasti teen uuden tupen jossain välissä. Nyt uskallan kuitenkin jossain vaiheessa lähteä tekemään erästä pukua, joka on miekan takia vähän junnannut, vaikka muuten se on suhteellisen peruskuraa.

Fukka kiittää ja toivoo, että tämä oli hyödyllinen merkintä.

PS: Tein pikapikaa kimono-hengarin.

Sarjassamme WTF-con - Chibicon 2013

Terve terve!

Chibiconista on jo yli viikko... Olen elänyt taas aivan eri elämää sen jälkeen, joten en hirveästi ole kerennyt tai pystynyt kirjoittamaan.

Kenshin valmistui hyvissä ajoin ennen conia ja sitä edeltävän viikon väkersinkin vain Kenshinin miekkaa ja sen tuppea. Niistä kerron lisää myöhemmin. Kenshin oli pukuna hyvin mukava, vaikka uudet omat kengät täytyy hankkia tulevaisuutta varten. Miekastakin tuli ihan hyvä, vaikka tuppeen en ole kovin tyytyväinen.

Kuvasi Kangaskasa

Chibiin lähdettiin asenteella 'coni kotona eipä sen enempää'. Mitään maata mullistavaa ei tullut koettua tai tehtyä. Halusin silti vähän jännitystä elämään, joten päädyimme pitämään ohjelmaa kera Kangaskasan ja Rorunen. Ohjelman idea on kypsynyt pitkään jo kesästä ja nyt se vihdoin sai jalansijaa.

Oma conini siis alkoi ohjelmalla heti aamusta. Minun ja Chibin ohjelmavastaavan välillä oli jokin mystinen kommunikaatiokatkos, jonka syitä en oikeasti edes tiedä (jokin suurempi voima oli minua vastaan). Se varmasti vaikutti lopulliseen ohjelmaan suuresti. Ohjelmakuvauksemme ei kerennyt ohjelmalehtiseen eikä myöskään nettiin... Jee ja silleen. Ohjelmamme oli myös aamun ensimmäinen ohjelma, joten en yhtään ihmettele, ettei meitä ollut kuuntelemassa enempää kuin kolme ihmistä ja kaverit. Kiitos heille kuitenkin mielenkiinnosta!

Ohjelman idea oli jakaa pikkuvinkkejä cosplay-pukujen, peruukkien ja proppien tekoon. Ompelu- ja vaateosiosta vastasin minä, peruukeista Kasa, propeista Rorune ja yhdessä puimme meikkaamista. 45 minuuttia tällaiselle ohjelmalle oli lopulta todella vähän, koska jokainen meistä olisi voinut pitää ihka omat luennot omista aiheestaan, joten asioita piti supistaa hurjasti. Olimme myös valmistautuneet hyvin näytepaloilla ja muilla, joten vähäinen kuuliamäärä jäi siinä mielessä harmittamaan.

Kasan innoituksesta päädyimme osallistumaan kisaan *köh*. Kisassa oli loppu pelissä aivan hurjasti osallistujia conin kokoon ja sijaintiin nähden. Kenshin on itselleni sen verran yksinkertainen puku, että lähdin kisaan vähän epäillen. Kisan tuomaroinnit menivät vähän blörinäksi, koska aikataulu petti aika pahasti. Meille kisaajille annettiin tuomarointiajat, mutta lopulta pääsimme tuomaroitavaksi 50 minuuttia myöhemmin kuin, mitä olisi pitänyt. Siinä se päivä hurahti tiiraillessa ala-aulaan 2. kerroksesta. Kisa itsessään meni tosi sujuvasti ja Kaiskan tutiseminen oli hyvin jännittävää katseltavaa takahuoneessa.

Höpöstihän siinä taas kävi, kun woodi lohkaisi 3. sijan, Kasa 2. ja minä 1. Rehellisesti sanottuna en uskonut pärjääväni paremmin kuin Kasa, koska helvetti soikoon katsokaa nyt sen peruukkia! Kisan palkinnot olivat aika oivat vaikka osa hieman kyseenalaisia. Monista kisoista palkintoina saa mangaa randomilla sarjan X osa 7 ja Y osa 14 ja niin edelleen, mutta tällä kertaa niissä oli järkeä! Omasta pussistani löytyivät Vagabond'n kirjat 1-6 (muutenkin olen halunnut tämän hankkia jo kauan) ja Kill me Baby'n 1-3! Wohoo! Myös jotain jännempääkin löytyi omasta pussustani erään yöasun mukana...

Kännykkä laatua...

Niin, harvemmin sitä tulee cosplay-kisasta voitettua alusvaatteita... 

Voitonjuhlaa ja silleen... Kuvasi Yuki.

Kisan jälkeen oli jäljellä vielä woodin Persona-luento, mikä osoittautui hyvin jännäksi. Itse en ole kerennyt pelata yhtään Persona-peliä vielä kokonaan, vaikka monta vuotta olen niistä kaksi omistanut (laiska minä). Oli mahtava kuulla kaikista peleistä jotain uutta nippelitietoa, josta en aikaisemmin tiennyt yhtään mitään. Nyt himottaa aivan hurjasti päästä pelaamaan tuon pelisarjan alkupään pelejä, että pääsisi kunnolla syvälle pelien tematiikkaan ja symboliikka ryöpytykseen kaiken muun jännän ohella.

Pakollinen marsu ja pytty.

Chibi oli ihan jees, ei mitään ihmeellistä. Fukka kuitenkin kiittää!

PS: Iris on paras makkaravaras! Ja muutenkin, kun saan käyttää sun nettiä!

Otetaan käyttöön suunnitelma B

Hei!

Chibiin alkaa olla vain hetki aikaa, mutta onneksi nyt ei enää ole niin kiire millään suunnalla. Saa kuitenkin nähdä, mitä tuo ensiviikko tuo tullessaan...

Aquan tarkoitus oli olla se ykköspuku, jota oikeasti tähtään Chibiin, mutta jumitettuani viikon, päätin vaihtaa suunnitelmaa. Tilasin eräästä kangasfirmasta näytepaloja hyvissä ajoin, että saan tarvittaessa myös kankaan ajoissa. Viikon odottelin eikä näytepaloja kuulunut, otin firmaan uudelleen yhteyttä ja vastaus oli, että he ovat lähettäneet palat vasta viisi päivää myöhemmin, kuin mitä luulin. Jee. Asiaa ei myöskään auttanut se, että silitysrautani hajosi samaan syssyyn. Suurin osa Aquan kankaista riippuikin juuri noista näytepaloista, joten en voinut tehdä tuon viikon aikana juuri mitän.

Tarkoitus oli siis tilata kankaat paitaan, housuihin, kenkiin/sukkiin ja korsetin päälikerrokseen. Eli suurin osa puvusta on vielä hankkimatta kuten varmaan kuvastakin voi päätellä... Sivulärpäkkeet tein, mutta en niihin ole kovin tyytyväinen, joten saattaa olla, että teen ne kokonaan uudestaan. Korsetti on kasattu niiltä osin, mitä olen pystynyt.

Korsettiin tulee kokonaisuudessaan kolme kerrosta kangasta. Tässä versiossa on jo vuori ja tukikerros, mutta päälikerros uupuu. Korsetti on takaa kiinni vetoketjulla ja luut ovat rigileneä, koska sitä sattui pyörimään ympäriinsä sopivina mittaisina pätkinä monen metrin verran. Hihat ovat vielä vasta kankaina joten niissä ei ole mitään näytettävää.

Päätin siis heittää Aquan toistaiseksi kuitenkin nurkkaan ja tehdä Kenshin'n Chibiin. Juurikin tästä syystä päätin tehdä kaksoispukusuunnitelman. Olen tuulella käyvä, enkä jaksa stressata. Kenshin on jo puolitiessään ja eiköhän se kokonaan valmistu tämän viikon sisällä, joten homma toimii.

Taisin Gakupon jälkeen luvata itselleni, etten tee vähään aikaan mitään valkoista varsinkaan housuja...

Aloitin siis Kenshin'in hakamasta, joita olen halunnut aloittaa jo tosi kauan. Hakamat vaativat loppujen lopuksi enemmän työtä kuin oletin, mutta eivät hirveästi. Ainoa varsinaisesti aikaa vievä osuus on laskosten silitys. Olen kerran piirtänyt omat hakaman kaavat sisarelleni mun, mutta nyt onneksi sain lainaan ihan kunnon japanilaiset kaavat. Ja sen ainoan kerran, kun käytän valmiskaavoja ne ovat japaniksi... Ohjeetkin olivat japaniksi, joten kielitaitoni joutui koetukselle tässä projektissa, koska halusin tehdä kaiken mahdollisimman autenttissesti.

Pikatesti yukatan kanssa.

Hakama on siis valmis, juban pyörii täällä ympäriinsä kolmessa osassa ja kimono on vielä kankaana. Hakamat ovat aivan ihanat ja saan tukittua niiden alle hyvin vaatetta, ettei tule kylmä. En valitettavasti onnistunut sivulle bindaamisessa syystä X, mutta normaali bindillä mennään.

Kimonon ompeleminen on niin tylsää hommaa, että siinä ei ole mitään näytettävää, joten seuraavan kerran tämä puku nähdäänkin luultavasti vasta valmiina.

Fukka kiittää!

Uuden yleisön edessä - Japan Days

Moro!

Oho, oho, hups, hups... Unohdin ihan, että piti kertoa taas höpsöistä, hieman erilaisista, cosplay-seikkailuista. Traconin jälkeen koko elämä oli vain jotenkin täynnä cosplay-juttuja, ja siksi tämä tapahtuma meinasi unohtua aivan kokonaan.

Japanin suurlähetystö ja Kokoro Project (olisin voinut otsikoida tämän 'Sydämmen asialla'...) järjestivät Oulussa 28.-29.9. Japan Days -tapahtuman, johon pääsimme mukaan. Tapahtumassa esiteltiin monenlaisia japanilaisia harrastuksia ja asioita yleensäkin kuten esimerkiksi kalligrafiaa ja origami'en taittelua. Pieni joukkomme oli siis tapahtumassa esittelemässä cosplay'ta.

Kuvasi: Meidän äiti (kännykällä)

28. päivä eli lauantai koostui suurimmaksi osin valmisteluista ja harjoituksista, jotka huipentuivat illasta lava-show'hun Oulun Rotuaarin lavalla (eikä puhuta siitä, että samaan aikaan samassa paikkaa oli Zombie walk'in lähtötapaaminen). Show koostui eri taistelulajien näytöksistä, sunnuntaipäivän esittelystä, jossa me olimme mukana, sekä bon-tanssista. Tehtävämme lavalla oli tosiaan heilua puvuissa ja esitellä erilaisia esineitä sekä lopulta päädyimme osaksi bon-tanssia, mikä tuli hieman yllättäen. Lauantain pukuna itselläin oli Zidane, joka minulle valittiin minun puolestani kahdesta vaihtoehdosta. Voin sanoa, että Zidane joutuu nyt eläkkeelle. Sen verran monta kertaa on tullut sitä käytettyä. Show'n coslay-osioon kuului myös hiusmuotoilunäytös, jonka vuoksi Zidane valittiin. Loppupelissä en itse kuitenkaan päätynyt muotoiltavan penkkiin.

Olimme varmaan hirveitä diivoja, koska valtasimme pikkuisen pukkarin lähes kokonaan ja pitkäksi aikaa :'D

Sunnuntaipäivä olikin sitten vähän erilainen. Olimme sisäänheittäjinä Business Kitchen'in, missä tapahtuma järjestettiin, ovella. Välillä pääsimme kuitenkin käymään myös sisällä lämmittelemässä ja osallistumassa työpajoihin. Oma suosikkini oli lelunurkka, jossa kävin aina välillä leikkimässä kendama'lla :B Paras lelu ikinä. Sunnuntain pukuna itselläni oli Gakupo, koska sen alle sai tarpeeksi vaatetta. Olinkin sitten ainut, joka palloili pihalla cosplay-värmeissä koko päivän.

Me ulkona palelijat.
Kuvasi: Kangaskasa

Vaikka olen ennenkin heilunut cosplay-puvussa, kun en ole joko ollut jossain tapahtumassa tai kuvausseikkailulla, olo oli tällä kertaa aivan toinen. Viimekerralla olin naisten joulumessuilla OF'n hommissa, mutta tuolloin selkeästi ahdisti enemmän kuin nyt. Ihmettelyä tuli Japanipäivilläkin, mutta se tuntui enemmän ihastelulta kuin paheksunnalta. Varsinkin tapahtumassa mukana olleiden japanilaisten hämmästely oli jännittävää, koska eiväthän hekään näe cosplay'tä, elleivät tapahtumissa käy. Eikä suurin osa käykään. Olimme siis ihmetystä lähes joka taholle, mutta se ei tuntunut yhtään pahalta. Messuilla mieleni teki välillä piiloutua, mutta Japanipäivillä tuli hyvä mieli siitä, että sai näyttää jotain jännittävää ihmisille. Olo oli sellainen, että kuuluin ohjelmistoon, vaikka olinkin jotain kummallista. Meitä kuvattiin molempina päivinä vähintäänkin yhtä suurella innostuksella kuin missä tahansa conissa.

Kuvasi: ?

Tapahtumana Japan Days oli aivan mahtava ja vaikka en olisi ollut "töissä" olisin varmasti ollut mukana. Kaikilla, jotka olivat hommissa, tuntui olevan niin kivaa ja itsellänikin olo oli aivan mahtava. Sisareni mun, Kide, totesikin jossain vaiheessa, että poskiin sattuu, kun on hymyillyt niin paljon. Työpajat olivat todella kivoja, vaikka en kaikkiin voinut tai kerennyt osallistua, käviöitä oli paljon ja ihmiset olivat ihan huippuja.

Fukka kiittää!

PS: Jokohan sitä ensikerralla päästäisiin siihen Aquaan?

Uutta pukkaa

Terve!

Kuten varmaan näkyy, sain tarpeekseni vanhasta ja vaihdoin uuteen. Pääsin eroon sinisestä ulkoasusta jollain tasolla. Taaskaan en ole mikään oman luomukseni fani. En ole valitettavasti oppinut mitään uutta sen jäkeen, kun viimeksi vaihdoin ulkoasua. Tokaisempa siis samaan, että katsoataan kuinka kauan tällä kertaa kestää, ennen kuin ilme vaihtuu taas. Olisin jo aikaisemmin halunnut vaihtaa bannerin kuvaa, mutta en ollut  varma, mitä siinä halusin käyttää. Alexia olisi ollut kiva, mutta koska sininen...

En ole hirveästi edennyt pukujen suhteen, koska töitä ja muita hommia. Muka. Pukujen, koska olen itse asiassa tekemässä Chibiin kahta pujua. Minäkö muka suuruuden hullu?

Voivottelujen ja kriisin (kiitos muuten ehdotuksista) jälkeen puvuiksi valikoituivat nämä tyypit:

Himura Kenshin

Aqua

Kenshin siksi, että se on eniten alulla ja hätätapauksessa (eli jos en reipastu) voin pistää sen kasaan parissa päivässä ja ottaa jo olemassa oleven katana-asian mukaan. Plus! Löysin huikean tutoriaalin peruukin muokkauksesta ja haluaisin kokeilla tuota tekniikkaa Kenkenin hiuksissa.

Aquan valinta oli kai vähän ylläri. En tiedä, mikä lopulta pään sai kääntymään neitosen puoleen, mutta tällä mennään. Päätin myös kokeillä hieman uusia materiaaleja ja sainkin nyysittyä retkipatjan Aquaa varten. Saa nähdä mitä tulee... Aqualle tuli myös peruukki jo!

Valitsin tämän värin sen takia, että Aquan hiukset ovat jostain syystä vaaleammat välielokuvakohtauksissa kuin varsinaisessa pelissä. Monen monta sävyä on tullut nähtyä Aquan peruukkeina, mutta mielestäni vaaleamman sininen näyttää luonnollisemmalta oikean ihmisen päässä. Muuten peruukki on juuri niin kuin pitää, mutta niskavillat olisivat saaneet olla hieman pidemmät.

Jahka oikeasti saan jotain näytettävää, kerron asiasta. Tähän väliin vain piti saada paussia origameilta ja tältä (joku oikeesti tulkaa auttamaan, oon niin koukussa).

PS: HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RORUNE! ET VASTANNU MULLE PUHELIMEEN, NIIN SAAT NYT TÄLLASET ONNITELUT!

Ilo irti ruskasta

Hoi hoi hoi!

Olin viikonloppuna seikkailussa, josta kerron myöhemmin, mutta reilu viikko sitten teimme muutakin jännää. Black Mage -seikkailu sai nimittäin jatkoa ja ainakin toistaiseksi on päässyt johonkin määränpäähänsä. Pieni kertaus matkasta.

Rorune ja minä saimme omat pukumme valmiiksi (minä sain "valmiiksi") Oulun Chibiconiin 2012 eli lähes 1,5 vuotta sitten. Kideä vaivasi Black Mage -kirous ja sairastumisen vuoksi ryhmää piti lykätä. Suunnitelimme kai ryhmää uudestaan saman vuoden Animeseminaariin, mutta BM-kirous iski jälleen. Onneksi lopulta ryhmä toteutui proppeineen päivineen Frostissa 2013. Typerääkin typerämpi ideamme kuvata maageja keskitalvella, pihalla, merenrannassa osoittautui kohtuu turhaksi. Yhteiskuvia ei saatu ja muutenkin kuvasaldo jäi aika säälittäväksi. Uudesta kuvaus retkestä oli paljon suunnitelmia mm. kesän aikan, mutta joku jarrutti. Nyt kuitenkin ja vihdoinkin olemme päässeet asiassa eteenpäin!

Kuvasi Kangaskasa

Koska mummulla on parhaat kuvausmestat, raahaudumme tuon sisareni mun kanssa sinne lähes joka kesä uusien pukujen kanssa. Siellä olemme kuvanneet yhtä jos toista pukua. Pohdimme, että mitä pukuja olisi kiva kuvata tällä kertaa, kun tajusin, että on ruska (melkein) ja maageja ei ole kuvattu vieläkään kunnolla. Päätimme siis raahata ällönkirjavat pukumme ällönkirjavaan ympäristöön.

Kuvasi: Kasa

Kuvasi: Kasa

Kuvasi: Kasa

Tykkään Rikkusta pukuna aivan mahdottomasti. Siksi oli tosi kivaa saada vihdoinkin kunnon kuvia. Se on mukava päällä, vaikka onkin hyvin lyhyt, tykkään omasta propistani ja hahmosta.Vaikka tiedän puvun kaikki ongelmakohdat, ei silti epäilytä yhtään laittaa tätä pukua päälle tulevaisuudessakaan. Rikku tulee varmasti olemaan tulevaisuuden joku-siisti-hätävara-puku.

Kuvasi: Kasa

Kuvasi: Kasa

Kuvasi: Kasa

En kai koskaan laittanut kunnon kuvia valmiista El Dorado ja Nirvana-kepeistä. Vihreä-sininen El Dorado meni jo kertaalleen talvella rikki kohdattuaan jäisen maan, mutta onneksi sain sen korjattua. Mutta sitten...

Kuvasi: Kasa

No, onneksi hätä ei oikeasti ollut tämän näköinen, vaan kepukka on jälleen kasassa.

Fukka kiittää ja yrittää päästä taas ajantasalle myös tämän blogin kanssa.

Duke and Bitches

Moi!

Mikähän siinä on, että aina tähän aikaan vuodesta näitä blogiin tehtäviä merkintöjä vaan kasaantuu ja kasaantuu? Muistan, että vuosi sitten oli ihan sama tilanne. Pakko kirjoittaa näitä pois mielestä, koska muuten alkaa rassaamaan. Kuitenkin nyt tarkoitus olisi kertoa hieman jotain Yuista ja Gakuposta muine vocaloid-juttuineen.

Pohjautuu erääseen fanart'iin. Kuvaajana Soffi.

Yui nyt ei ollut mikään kovin kummoinen tapaus. ainoastaan baby-kauluksen kaavoittaminen ja sukkien maalaaminen oli minulle jotenkin uutta. Minähän maalailin kolmet rumat tennissukat. Itselleni, woodille ja Soffille. Omat tietenkin ensimmäisenä ja niistä tuli tietenkin ne kaikista hirveimmät...

Näitä puolloja pyöri ympäri kämpää, kun kaikkien sukat maalattiin meillä.

Tosiaan kuvia tuli otettua Traconissa, mutta koska minulla uupui oikea peruukki ja Soffi-Mio puuttui kokonaan, niin en hirveänä tänne kuvia ainakaan nyt nakkele. Jotain höpöjä sentään saatte.

Kuvasi Soffi

Soffi kuvasi

Minulla on sellainen kutina, että K-ON!-tyttöjä tullaan näkemään vielä ehkä lisää. Näitä ja muita. Ja sitten siihen aiheeseen, mistä oikeasti on jotain kirjoitettavaa.

Koska emme oikeastikkaan saaneet otettua yhtään kunnon kuvaa puvuistamme sunnuntaina, nyysin kaikki lavakuvat sun muut anikista. Kuvaajana on toiminut Tapio Matikainen ellei toisin mainita.

Vaikka Gakupo ei ollut mikään maailman vaikein puku, jouduin taas hieman keksimään vippaskonsteja asioiden päällä pysymiseen. Olen hylännyt hakaneulojen käytön eli sitten Rikkun puvuissani ei ole ollut yhtään hakaneulaa kiinnittämässä asioita. Samaa linjaa jatkoin Gakupon kanssa ja olen huomannut, että uudet lempikiinnikkeeni ovat nepparit ja kuminauha.

Vähän on jo pöhöttynyt näin aamusta.

Gakupon solmiossa oleva koru on wonderflex'ä jonhon kiinnitin kuminauhan. Se toimii kuin hiusponpula ja pitää solmion sievässä nipussa. Myös kalvosit tai rannekkeet ovat kiinni osittain kuminauhalla. Halusin tehdä ne erillisinä osina, koska niiden peseminen olisi tuolloin helpompaa. Käsissä kun ovat ja luultavimmin ottavat osumaa enemmän kuin muut osat.

Kuvasin miäh

Eli kalvoseissa on täysin toimivat napinlävet, mutta myös nappien alla on lävet, koska niiden pitää näyttää kalvosin napeilta. Lisäksi kalvosien sisällä on kaksi kuminauharenksua, joista voin pujottaa käteni läpi. Näin kalvosit eivät lähde liukumaan käsivartta ees taas vaan pysyvät napakasti paikallaan.

Kuvasin miäh

Itse takissa ei ole napinläpiä syistä, että A) niitä ei näy referenssikuvassa toisin kuin kalvosien kohdalla ja B) inhoan napinläpien kohdistamista oikeisiin paikkoihin. Siksi päätin laittaa etupaneeliin vain valenapit ja nepparit oikeaksi kiinnitystavaksi. Toinen puoli paneelista on ommeltu takin miehustaan kiinni eli se aukeaa vain toiselle puolelle. Lisäsin myös vetoketjun, jolla takin keskietukohta saadaan pysymään paikoillaan, eikä paneelin alla tapahdu turhaa kankaan elämistä. Pohdin myös hakasia ihan vain autenttisuuden takia, mutta koska olen laiska, valitsin vetskarin. Näin takki pysyy paremmin muodossaan ja on helpompi pukea.

Sitten itse esitykseen. Sitä tuli harjoiteltua ja rakennettua kesän läpi aika satunnaisesti. Ensin vietimme päivät kahviloissa asiaa puiden ja suunnitellen sitten siirryimme harjoittelemaan pihalla varsinaista esitystä ja muutamien tanssisaliharjoitusten jälkeen esitys päätyi Tampere-Talon lavalle.

En edes muista, mistä idea esitykseen syntyi, mutta epäilyksistäni huolimatta, se sai kuitenkin tulta alleen aika nopeasti. Luulin, ettei kukaan halua lähteä mukaan tähän jokseenkin erottisvivahteiseen härdelliin, mutta toisin kävi. Olin jo muutenkin halukas tekemään tämän version Gakuposta, mutta esitys innoitti lisää.

Jossain kohtaa pohdimme kuitenkin uudenlaista roolijakoa, koska molemmat Soffi ja Rorune ovat oikeasti niin paljon pitempiä kuin minä (siksi horopopot). Mietimme olisiko siis miellekkäämpää laittaa joukon pisin eli Rorune Gakupoksi ja jakaa Lukan ja Meikon rooleja jotenkin minun ja Soffin välillä paremmin. Olen siinä mielessä onnellinen, että sain tehdä Gakupon, koska Rorune näyttää naisena niin paljon kuumemmalta kuin minä. Myöhemmin hän myös tokaisi, että hänellä ei ehkä olisi riittänyt pokka kaikkien lääppimiseen.

Ihan alkusta asti oma ajatukseni oli, että pystyisimme tuomaan lavalle cosplay-esityksen, joka olisi jotain uudenlaista. Taistelu-, tanssi, medley- ja epämääräiset monologiesitykset ovat mielestäni jo nähty. Ainakin näin perus kaurana, mutta hyvin tehtynä kaikki on hienoa ja katsottavaa. Siksi kai Duke Venomania's Madness kolahti esitysideana. Se on teemaltaan ihan erilainen kuin mitä mikään, mitä itse olen nähnyt cosplay-piireissä. Juurikin sen astetta aikuisempi tyylisuunta viehättää. Olin myös hyvin iloinen, kun saimme ämpätä esitykseen vielä niin vahvaa symboliikkaa. Nauhojen kanssa pyrimme pitämään ne kaukana voimistelunauhojen pyörittelystä, mutta silti sillä tasolla, että ne ovat selkeästi osa esitystä. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin rekvisiitta, jota ei oikeasti käytetä mihinkään.

Oma osuuteni varsinaisesta esityksestä ei mennyt nappiin. Tein monia virheitä, joita yritin harjoituksissa välttää. Nuo virheet olivat sellaisia, jotka olisi saanut karsittua pois, jos oikeasti mukana olisi ollut ohjaaja, joka napauttaa teleskooppivarsikirveellä aina virheen sattuessa. Sellaista luksusta ei kuitenkaan ollut ja itseäni harmmittaa. Kengät eivät olleet mitkään parhaat ja huomasin esityksen aikana jaloissani hieman väsymys tutinaa, mikä laittoi jänskättämään, että pysynkö edes pystyssä esitykssen loppuun. Myös oman roolini staattisuus vähän jäi kaivelemaan, mutta se ehkä tasapainotti muuta esitystä.

Soffin ilme ^^

Olen hirveän ylpeä ja iloinen, että pääsimme kisassa kolmannelle sijalle. Tämä kuitenkin on koko ajan ollut minulle vain ja ainoastaan hauskaa ajanvietettä -projekti. Sanoin useasti siitä, että minua ei haittaa, vaikka emme ikinä pääsisikään esityksen kanssa lavalle, koska sen tekeminen yhdessä oli itsessään niin palkitsevaa.

Emme kerenneet tuomareiden palautteeseen Traconissa, mutta olemme olleet yhteydessä cosplay-vastaavaan ja saaneet palautteen kahdelta tuomarilta. Muita vielä odotellessa. Ja jos tätä sattuu joku tuomaristosta lukemaan: Meillä EI ollut lip-sync'a. Emme missään kohtaa yrittäneet laulaa. En minä eikä kukaan muukaan.

Nakkaan tähän loppuun vielä linkin ainokaiseen tallenteeseen, mikä esityksestämme tähän mennessä on julkaistu. Kiitos siitä mene ひとり'lle, joka tuon videon otti.

Fukka kiittää ja kumartaa.

PS: Olisin halunnut, että esityksemme nimeksi tulee Astetta aikuisempi, mutta muut eivät suostuneet :B