Mikä on, kun ei taidot riitä?

Moro.

Öömm... Tuleeko kellään muulla koskaan sellainen olo, että puku ei näytä yhtään siltä, miltä pitäisi, tai itse ei näytä yhtään siltä, miltä pitäisi?

Vaivun jälleen epätoivoon. Aqua on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Erinäisistä mutkista johtuen, en päässyt toteuttamaan kaikkia puvunosia niin kuin olisin halunnut. Tässä vaiheessa suurin työmäärä puvun osalta on jo takan, mut en ole oikein kovin tyytyväinen mihinkään. Kun sovitan puvun osia tulee sellainen olo, että: "Joo lähestulkoon kaikki osat on olemassa ja päällä, mutta siltikään en näe hahmoa." Tällaista on käynyt minulle ennenkin. Pahiten tämä on tapahtunut Sanin ja Zidanen kanssa. Ja nyt Aqua-baby...

Reilun viikon olen näpertänyt ja askarellut, mikä ei todellakaan ole suurin forteni, vaikka hirveästi siitä pidänkin. Voin sanoa, että olen oppinut taas hirmuisesti lyhyessä ajassa. Jos aikaa ja rahaa olisi yllin kyllin, vääntäisin ja ränssäisin vielä lisää, että jälki paranisi entisestään. Mut ei. Frosti lähestyy.

Rapuja.

Tehtailin jokusen rapuolennon Aquan "käsipanssaria" varten. Ensimmäiset kappaleet näyttivät mitä hirveimmiltä, mutta harjoitus auttoi. Lopputulos on ihan mukiin menevä, vaikka näitä ränssätessä mietin koko ajan, että jos aikaa jää, teen ne uusiksi. Luultavasti en, koska hiha- ja panssariasiat ovat tällä hetkellä korsetin lisäksi lempiosani puvusta. Kertoo hyvin paljon siitä, kuinka paljon vihaan muita osia...

Hihahommeli.

Alexin vanhat korkokengät saivat uuden elämän Aquan kenkinä. En kestänyt yhtään katsella kenkien äärimmäisen kärsinyttä maalipintaa, joten ilolla tein niihin uudet kengänpääliset. Hyväksi havaittu elmukelmu-teippi-tekniinkka toimi jälleen.

Hei hei rumilus!

Kenkien päälystämiseen käytin samaa lycraa, mitä sukat ja korsetin näkyvä puoli on. Jännittävän paljon jouduin pienentämään päälistä, että se asettui nätisti kengän päälle. 

Suttukuva :(

Tein sukat erilisinä, että kenkien käsittely ja käyttäminen olisi helpompaa. Voin liikkua tarvittaessa ilman kenkiä, mutta ei tarvitse olla ihan shortseissa. Tämän hässäkän jälkeen alkoikin sitten helvetti... Noin viikon olen vääntänyt lähestulkoon ainoastaan kenkien panssariosia. Viikon! Omassa tahdissani se on ihan hirvittävän paljon aikaa yhtä puvun osaa kohden. Mutkia oli matkassa.

Liimaa.

Kengissä itsessään kiinni olevat osat ovat vain softista, joka on saanut päälleen rutkasti erikeepperiä. Liimaa tähän pukuun on kyllä uponnut. Erikeepperiä ja yleisliimaa. Myös nuo pyöreät jutskut ovat softista ja liiman peitossa. Niistä tuli "kivet" käsipanssareihin. Kaikki on suunnilleen kyllästetty Erikeepparillä. Hirveät imppausbileet minulla ollut koko viikon. Töissä ovat vähän katsoneet, kun kannan kotiin tuubitolkulla vaan liimaa, kun muut ostavat vessapaperia.

Esiliimatut ja pohjamaalatut.

Sitten pitikin vääntää nilkan ympärille tulevia panssareita. Ne ovat kunnon murheenkryyni, jonka haluaisin toteuttaa aivan alusta. Alkuperäinen suunnitelma meni mönkään ja kokeilin toista. Sekin meni mönkään, jote yritin pelastaa tilanteen.

Toinen paperivedos.

Lähdin tekemään panssareita softiksesta, kuten käsipanssari. Halusin saada kaikkiin "metalliosiin" mahdollisimman samantyyppisen pinnan, joten halusin käyttää samoja materiaaleja niissä. Lisäksi softis on taipuisaa ja nivelen kohdalla se olisi siksi ollut mukavin vaihtoehto.

Sinä kurja...

Huomasin, että ihan sama menettelytapa kuin käsipanssarissa ei toiminutkaan, joten teippasin koko paskan maalarinteipillä. Siistien, oikean tyyppisten kulmien aikaansaaminen osoittauti pelkällä softiksella hyvin hankalaksi. Tämä ei kuitenkaan vieläkään toiminut ihan niin kuin piti. Vastentahtoisesti toin worblan kehiin.

Yhyy!

En oikeasti hallitse worblan työstämistä millään tasolla. Tämä oli ensimmäinen kunnon juttu, mihin sitä käytin. Siivekkeisiin sentään oli tarpeeksi vielä wonderflex'ä jäljellä. Worblan suuri miinus tässä kohtaa on sen kovuus. Nilkkaa ei nyt pysty kunnolla taittamaan ja kulmat meinaavat välillä hangata ja pistää jalkaa. Worblan röpelö pintatekstuuri piti myös hävittää Erikeepperillä.

Innovatiivista.

Kuivausteline on kuivausteline myös vessanpeiliin teipattuna. Liimaa sai levittää ihan runsaalla kädellä, että pinta lopulta alkoi näyttää edes jotenkin tasaiselta. Päälle piti lyödä vielä metallinhohtoinen maali, joka ei anna armoa kuhmuile ja rutuille.

Maalit, lakat ja kunnon liimaukset.

Sitten oli arpomista kiinnityksen kanssa. Päätin turvautua tarranauhaan, koska jos se joutuu liian suuren paineen alle panssari aukeaa ja antaa liikkuvuutt, sen sijaan, että hajottaa koko hökötyksen. Olen nimittäin jäänyt noista siipihärpäkkeiistä kiinni ties mihin testikäpöttelyideni aikana.

Niin paljon haluaisn korjata, mutta se saa odottaa ainakin Frostin yli. Olen ehkä saanut huijattua itselleni Terran ja Ventuksen tulevaisuutta varten, joten saanpahna lisäintoa korjaukseen. Yksi dilemma tähän hätään meinaa olla.

KUMPI?!

Aqua heiluu kahden eri avainmiekan kanssa, joita kukaan muu ei heiluta pelin aikan. Tuo pitempi, eli Stormfall, sisältää ihan omat merkityksensä ja se näkyy ihan ensimmäisissä kuvissa, mitä Aquasta on. Toisaalta lyhyemp, eli Rainfell, nähdään Aquan kätösessä useammin. Stormfall on mielestäni esteettisesti ihanampi, mutta pelien ja kaiken piilomerkitysten sun muiden takia Rainfell olisi mielenkiintoisempi. Pian pitäisi alkaa päättämään, mutku...

Fukka kiittää ja yrittää kaivautua ylös epätoivon syövereistä.

Miksi sinistä?

Heippa!

Kaikki muut päivittelevät juttuja Yukista paitsi minä! En jaksanut raahata itseäni Yukiin monestakin syystä, mutta lueskelen kyllä mielelläni muiden juttuja... kun kerkeän.

Olen siis ihan oikeasti päässyt kiinni taas puvun tekemiseen. Viime päivät olen hurruutellut ompelukoneella ja saumurilla vaan surruruurururuurur. Aqua valmistuu täyttä häkää. Kysynkin taas itseltäni, miten on mahdollista, että työstän jälleen pukua, joka on täynnä sinistä.

Aloitin siis koko puvun aivan alusta, koska en ollut tyytyväinen yli vuosi sitten tehtyihin osiin. Korsettiasia oli ensimmäinen tuotos, koska niin moni muu asia tulee kiinnittymään siihen.

Kohdistamista...

Olenko ikinä kertonut, että vihaan kohdistamista?

Korsetti on tällä hetkellä se osa, josta pidän eniten. Korsettifiksaationi on osa syynä, mutta se on myös hyvin onnistunut. Kaikki jutut, mistä olin huolissani toimivatkin lopulta ihan hyvin. Materiaali valinnat tietenkin aiheuttivat omat operaationsa, mutta niistäkin selvittiin.

Here we go again.

Lähdin jälleen kerran sompailemaan väriliemen kanssa. Käytössä oli taas uusi tekniikka ja edelleen jännittin lopputuloksen puolesta. En edes jaksanut metsästämää oikean sävyistä ja tyyppistä kangasta, koska tiesin, että nimeltämainitsematon kankaiden ketjumyymälä tarjoilee minulle juuri sopivaa valkoista batistia. Lisäksi kotoa löytyi jo purkki sinistä väriä.

Vaaleansinistä metsästämässä.

Tällä kertaa käytin uuden tyyppistä kylmävärjäysmenetelmää, jota olen joskus Taidekoululla työskennellessäni käyttänyt. Tuolloin prikulleen oiken sävyn saavuttaminen ei kuitenkaan ollut niin tärkeää kuin näin cosplay'n parissa. Sormet olivat ristissä noin vuorokauden, kunnes kankaan lopullinen väri paljasti itsensä.

Ta daa!

Ja siitä tuli juuri oikean värinen! Vertailussa siis Aquan peruukin kuidut. Tämä värjäyshomma alkaa kai ehkä kenties sujua. Onko tämä sitä paljon puhuttua oppimista ja kehitystä? Kangas siis tuli Aquan ihmeellisiin sivulärpäkkeisiin. Cosplay: kun et tiedä, mitä oikeastaan olet tekemässä, mutta teet sen silti.

Karvoja.

Päätin tosiaan sitten pistää tämä peruukin palasiksi ja lisäillä kuidut uuteen peruukkiin, jonka tilasin Aquaa varten. Karvoja on paljon... Tämä toimenpide ei ollut mikään välttämättömyys, mutta halusin sen tehdä. En sentään kaikkia kuituja lisännyt vaan ehkä noin puolet. Välistä myös suoristin toisen peruukin ja itkin nättien kiharoiden menetystä. Muuta en ole vielä viitsinyt peruukille tehdä, vaikka kädet syyhyäisivät päästä kunnolla sitä muokkaamaan. Mitä on tämä hulluus? 

Yhyy... ;___;

Aquan hiukset ovat eri väriset itse pelissä kuin paremmin animoiduissa elokuvapätkissä. Jostain syystä varsinaiseen peliin Aquan hiukset piti muuttaa tummemmiksi, mutta itse pidän "alkuperäisestä" vaaleasta väristä. Siksi siis tämän värinen peruukki.

Aqua-baby on niin nätti ^^
Terraaaaa ;____;

Aqua alkaa olla hyvässä kuosissa vaatteiden osalta, mutta sitten olisi panssariasioiden ja avainmiekan vuoro. Miekka ei hirvitä, mutta panssarit kyllä. Niitä ei ole juuri tullut tehtyä. Paita meinaa aiheuttaa harmaita hiuksia, koska se ei tahdo oikein asettua ja vaatiin hirveästi pikku ränssäystä. Ehkä se tästä. Lisäksi en ihan ole tyytyväinen kankaan väriin. Kamera taas vie värit ihan uusiin sfääreihin.

Peruukki on valtava.

Olen niin älyttömän innoissani tästä puvusta. Aqua on vaan jotain niin ihanaa ja saa nähdä kuinka itku kurkussa olen sitten, kun asu on valmis. Olen ihan hirveä pillittämään Kingdom Hearts'n takia. Puolet ajasta pelatessa itken ja puolet huudan, koska mun muruiset puruiset. Ei ole nättiä se. Haluaisin vaan tehdä tätä pukua kaiket päivät, mutta pöh pitää muka käydä töissäkin.

Fukka kiittää.

Iloinen 2014

Terve taas!

On aika katsoa jälleen taakseppäin ja ihmetellä. Mihin vuosi meni? Mitä tuli tehtyä? Mitä oikeasti tuli tehtyä ja onko se kaikki edes totta? Kuka? Mitä? Häh?

Nyt kaikkia kuvia kaivellessa ja miettiessä 2014 on ollut hyvin iloinen vuosi. Kokemuksia on kertynyt yllin kyllin. Suurimmalti osin positiivisessa mielessä, vaikka väliin mahtuu vähän nihkeitäkin tuntemuksia.

Ottakaa iloisia uimapoikia.
Haru: miä ja Makoto: Rorune
Kuvat: Kangaskasa

Desucon Frostbite tarjosi mahtavan ja ihanan tilaisuuden sovittaa takamustani tuomarin penkkiin. Edeltävästä tuomarointikerrasta hyvin paljon poiketen, oli mahtavaa huomata kuinka osaavaa porukkaa Frostbit'n Hall-tuomaristo oli täynnä. Oli kivaa ja oli jännää.

Frostiin tuli myös tehtyä yksi elämäni ehkä tärkeimmistä puvuista eli Naruto. Vaikka Kishimoto meni ja vetäisi sarjan lopun ihan pelkäksi börinäksi ja jonniinjoutavaksi liirumlaarumiksi, on Narutolla hahmona aina paikka jossain syämessäni. Se, että tunnen jollain tasolla onnistuneeni myös puvun kanssa kokonaisuutena, on hyvin positiivinen aspekti tätäkin harrastusta.

Da Uskomattoman Hurmaava Hall-Tuomaristo
Vas. YumiKoyuki, Yoki, Kifia, Tikli ja miä
Kuva: nyymix

Kamujaaaaaaa!
Vas. Kissaten, Kasa, miä, woodi, Kide ja Rorune
Kuva: YumiKoyuki

Vaihteeksi peeloillaan.
Vas. Kasa, miä, Rorune, woodi ja Yaci.
Kuva: Kide

Kitacon oli yhden päivän coniseikkailu, joka oli hauska, mutta ei tapahtumana hirveästi tarjoillut. Kaikki jännä ohjelma meni taas hups ohitse ja käteen jäi kisa, maido-kahvila ja kuvauspalvelu.

Maido-kahvila.
Vas. miä, Rorune ja Kide.
Kuva: Kasa

Kevät toi kiirettä ja hulinaa tullessaan. Suunnitelmista huolimatta Cosvisioniin ei tullut lähdettyä, koska muu elämä tuolla hetkellä oli paljon tärkeämpi, Ensikerralla sitten. Desucon taas pyyhälsi paikalle ja toi uudet seikkailut. Vähän taas tuomarihommia ja ryhmiä.

Desu-sää yllätti.
Kuva: Kasa

Siiri ja Reta, tämä kuva on syöpynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi.
Oltiin hirmu päteviä esityskisan tuomareita! Kansiot ja kaikki! Kynätkin passaa kaikilla!
Vas. Miä, Siiri ja Reta
Kuva: nyymix

Desuconissa oli älyttömän kivaa. Lauantaina huusin keuhkojani pihalle ja sunnuntaina olin vaan: "What is this awesomeness?!" kun tuomaroitiin esityskisaa. Ja vaikka Houzuki ei pukuna ollutkaan mikään näyttävyyksien näyttävyys tai mitenkään erityisen onnistunut tuotos, on se silti älyttömän ihana puku. Ihana hahmo, ihana ryhmä ja mahtava KALA!

Täältä tulee ankka!
Vas: Kasa, Kisu ja miä
Kuva: Kifia

KALA! matkustaa!

Hirveä kiire ja hulabaloo sai alkunsa heti Desuconin jälkeen, kun burn-out'n partaalla vääntelin Samia. En oikeasti edes halua ajatella millaisissa tärinöissä Kasa ja woodi ovat olleet omine härpäkkeineen. Mori-sensei kaikki tämä vain sinun ja esityskisan tähden! Koitti siis Animecon!

Stana.
Kuva: Emilia Lahtinen

Onneksi vanhant puvut pääsivät kiertoon täydentyneen K-On!-ryhmän voimin! Me saatiin Mio ja oltiin tiimi yli-ikäiset-vauvat taas! Enpäs ole muistanut kuvia koko poppoosta tänne blogin puolelle laittaakkaan. Asia täytynee korjata.

Ryhmät on serious business!
Vas. Kasa, woodi, Soffi, Rorune ja miä.
Kuva: Kide

Lattiamajoitus- ja stressihelvetti Animecon oli taas parhainta ikinä, kiitos kavereiden, Kaoru Morin ja cosplay-kisan. Aconin cosplay-kisa itsessään oli mukava ja kiva, mutta myös takahuoneessa tuntui olevan hyvin leppoinen ja rento tunnelma. Se, että nousimme jopa kolmannelle sijalle, oli niin palkitsevaa kaiken sen höykkyytyksen jälkeen, että oksat pois. Hieman punastelen edelleen sille, että Kaoru Morin assarit halusivat hipeltää takkien helmoja... Äyyyäää! En vieläkään kestä! Ahistaa ja hihkuttaa yhtä aikaa! Menen ja hengittelen pussiin.

Not always serious business!
woodi ja miä
Kuva: Kide tai Kasa

Kesällä emme päässeet kuvaamaan niin paljon kuin oli suunniteltu. Kun ihmiset on ripoteltu ympäri Suomen maata, on hitusen vaikeampi kerääntyä yhteen. Omasta puolestani kaikki oleellinen tuli kuvattua, joten olen ihan tyytyväinen.

Naruton pusikkoseikkailu
Kuva: Kide

Kesän aikana löysin itsestäni jollain tasolla täysin uuden puolen; kuvaajan. Kameran kanssa on tullut heiluttua välistä paremman kuvaajan puutteessa, mutta Desussa ja pienessä kaupunki-shoot'ssamme huomasin, että oikeasti pidän kuvaamisesta. Siinähän voisi yrittää kehittyäkin.

Fukka in action
Rorune, hahmona, jonka nimeä en ikinä muista.
Kuva: Kide

Fukka in action again
Nic: Kasa
Kuva: Kide

Hulmahdin Animeseminaarin tiloissa noin 20 minuuttia töiden jälkeen ja livistin paikalta takin liepeet hulmuten. Kuvailtiin lisää ja seuraavan päivän olinkin kokonaan töissä joten oma A-seminaarini oli sitten siinä.

Da Posse, miinus Kasa
Oik. Rorune, miä, Kide ja alla woodi.
Kuva: En tiiä

WCS-täpinöitä oli minulla ja Rorunella ilmassa jo pitkään ennen mitään virallista. Pukuja tehtiin loppukesä ja panikoitiin. Tai minä panikoin. Sisäisesti salaa. Vasta näin myöhemmin olen tajunnut, miten pitkään olen ihastellut Stellaa. Interstella-elokuvan näin ensimmäisen kerran joskus mukulana ja siitä lähtien tuo sininen nainen on jäänyt mieleeni. Nyt, kun olen saanut Stellan oikeasti tehtyä, olen hieman saman moisissa täpinöissä kuin silloin mukulana.

Rorunen ilme, paras ilme.
Kuva: Yaci

WCS oli kokemuksena erittäin mahtava. Tuomaripalaute jätti niin paljon käteen ja esitys itsessään oli jotenkin niin Rorunen ja minun näköiseni. Sen suunnittelu, harjoittelu ja esittäminen oli hurjan kivaa ja luontevaa. Yleensä esityspiisejä alkaa jossain harjoittelun vaiheessa inhoaman niin paljon, ettei halua kuulla koko piisiä enää ikinä (Duke Venomania's Madness - ei kiitos). Ei ole ollut mitään ongelmaa kuunnella Get Lucky'a. Se kertoo paljon.

Muru.
Kuva: Katariina Ihalainen

Vaikka loppuvuosi on ollut blogin puolella hiljaisempi kuin, mitä olisin tahtonut, olen silti edennyt asioissa tietyllä tavalla. Sarjoja ja elokuvia on katsottu, mangaa luettu ja pelejä pelattu. Olenkin taas hurahtanut pelimaailmaan ihan kympillä, joten tulevat puvut voivat suurella todennäköisyydellä olla niistä piireistä. Peruukeita on tulvinut postiluukusta, mutta niistä lisää myöhemmin.

Fukka kiittää tästä vuodesta ja toivottaa hyvää tulevaa! Minulla oli hurjan kiva vuosi toivottavasti oli muillakin!

Lunta maassa

Moi! Ja hyvvää joulua.

Mugi: Rorune
Azu-nya: Kangaskasa
Ritsu: woodi
Yui: Miä
Kuvasi: Kide

Fukka kiittää!

Kuvauspalvelun taikaa!

Hei!

Olen ihan laiskamato ja vain hurahtanut muihin asioihin kuin cosplay'n. 5.12. oli Kingdom Hearts 2.5 julkaisupäivä, ja arvatkaa kuka on vaan pelannut siitä lähtien. Hubs...

Jottei ihan tyhjäksi joulukuu omalta osaltani menisi tarjoilen hieman kuvamateriaalia vuosien varrelta. Kuvauspalvelusta on tullut tietynlainen pakko jokaisella conireissulla. Aina yritetään päästä härnäämään kuvaajia ja peeloilemaan (anteeksi!). Jaan siis parhaat otokset, jotka löysin tiedostojen kätköistä. Osa voi olla tuttua tavaraa, mutta luulen, että seassa on uusiakin tuttavuuksia. Valitettavasti en pystynyt jäljittämään kaikkien kuvaajien nimiä, joten jos joku osaa kertoa kuka kameran takana on seissyt, minua saa tökkiä.

Alkaa!

Animeseminaari 2011
Kuvasi: ???

Uljas urho ja hänen daaminsa! Tämä ei suinkaan ole ensimmäisistä pyllyilyistä, mutta ydinpoppoo on alkanut muodostua. Kysymys kuuluukin: missä oli woodi?

Desucon 2012
Teellä.
Kuvasi: Miika Ojamo

Yritettiin olla muka söpöjä ja oksettavia, kun teimme pienen piknikin taustakankaalle.

Animecon 2012
Kuvasi Kyuu Eturautti

Haaremia pukkaa...

Välistä nyimme mukaamme myös siviilipukuisia sankareita. Teema alkaa myös muodostua; Sankaripoju ja Haaremi.

Teemalla mennään.

Kitacon 2013
Kuvasi: Esa Ala-Petäys

Kitacon, kun parasta viihdettä on peeloilla kuvauspalvelussa.

Lähetimme rakkautta Kasalle Japaniin!

Desucon 2013
Melkein on Valilla haaremi. Lie kelpaako?
Kuvasi: Emilia Lahtinen

Tämä taisi olla se kerta, kun saimme ensimmäiset huudot *köh* kuvauspalvelun väeltä *köh* Se oli puhtaasti minun vikani.

Tracon 2013
Kasan paluu!
Kuvasi: Ninni Vidgren

Joku ei pitänyt tästä haaremiasetelmasta.

Desucon Frostbite 2014
Meni pasmat sekaisin, kun haaremi oli epätasapainossa.
Kuvasi Emilia Lahtinen

Sitten koittikin taas Kitacon...

Kitacon 2014

Naruto ei huomaa mitään hämmentävää haaremissaan...

... tai ehkä huomasi sittenkin.
Kuvasi: Santtu Pajukanta

Kitaconien parasta antia: ehdottomasti kuvauspalvelu!

Desucon 2014 Lauantai
Palvomme apinaa ja pandaa.

Hyvä haaremi! Ja hys siellä magi-rivissä!
Kuvasi: Helene Lindfors

Desuconissa heittäydyimme villeiksi ja kävimme kuvauspalvelussa MOLEMPINA PÄIVINÄ! OMG!

Desucon 2014 Sunnuntai
OMG! Oneja Demoneita!

Ha-ha-ha-haaaremi!
Kuvasi Helene Lindfors

Ja sitten pääsemmekin viimeisimpään taidonnäytteeseen, joka aiheutti minussa suurta hilpeyttä eilen illalla:

Tracon 2014
KALA!
Kuvas: Netta Nikkanen

Tässä kaikki tältä erää. Suinkaan en ole paljastanut kaikkia julkisia salaisuuksiamme. Kuvauspalvelun kulutusta on siis harrastettu ja tullaan harrastamaan. Varoituksen sananen siis.

Fukka kiittää!

PS: Oikeasti olen pukujen eteen edes jotain tehnyt. Oikeasti olen.