"Mitä täällä tapahtuu?!" - Cosvision 2016

Heissan!

Cosvision-merkintää pukkaa! Voi että! Oli kivaa! Uutta ja ihmeellistä! Vähän juttua siitä, miten reissu meni, mitä jäi käteen ja millaiset kutinat nyt ovat päällä.

Matkaan lähdettiin perjantaiaamusta, kun porukka yritettiin sulloa pikkuruiseen autoon. Tiukille meni, mutta koko porukka mahtui mukaan kaikkine kamoineen. Sää osasi kyllä pistää mielenkiintoista settiä aina välistä, mutta suurimmalti osin oli hyvä keli bongailla lintuja.

Teppo tarkkaili tietä elikoiden varalta.

Majoitus oli ihana! Pitkästä aikaa oikea hotelli = ruokaa aamulla. Naurettavan lyhyt kävelymatka Verkatehtaalle oli parhautta, koska ei tarvinnut stressata sitä, onko kaikki mukana vai ei. Jos ei ollut, pystyi nopeasti kipittämään hotellille hakemaan. Kertaakaan ei kyllä tarvinnut, mutta silti.

Teppo sai myös uuden kamun.
Saanko esitellä Pallenalikka.
Kis teki.

Itse tykkäsin Verkatehtaasta tilana ihan hirveästi. Ainoa huonopuoli oli pukkarin sijoitus. Itsehän oikeasti luulin, että pukkari oli Studion edessä käytävällä, koska siinä pörräsi välistä niin paljon ihmisiä pukemassa ja meikkaamassa. Muuten kyllä kaikki toimi ainakin omaan silmääni. Lasipiha oli aivan ihana. Valtaisat portaat olivat ihanan väljät ja se, että pystyi oikeasti istumaan portailla ja vielä tyynyillä, oli mahtavaa (terveisin tykkään istua lattioilla ja portaissa). Oli ihana myös katsella pukuilijoita kököttämässä leveillä portailla kuin näyteikkunassa.

Taidetta.
Sophie: woodi

Lauantaina olin jo mainitusti Hauruna. Lähes koko päivä meni ohjelmissa istuessa, joten Linnalaisista ei tullut otettua uusia kuvia ollenkaan. Ohjelmaahan sitten olikin tarjolla ihan kohtuudella.

Tapamme mukaan avajaiset tuli katsastettua. Siellä ei mitään ihmeellisempää ollut, mutta sen jälkeen raahauduimme Studioon kuulemaan meikkaamisesta ja maskeerauksesta. Eihän se meille hirveästi mitään käteen jättänyt, mutta käytiinpä kuulemassa. Vähän vajaaksi jäi anti, jos tarkoitus oli opastaa aloittelijoita. Listoja asioista ja merkeistä, mutta osasta jäi syvempi opastus uupumaan.

Sitten oli luvassa cosplayn ja median suhteen puintia. Viihdyin ja sain jotain uuttakin mukaan. En nyt tiedä oliko kyseessä enemmän informatiivinen pläjäys vai komedia putki. ¯\_(ツ)_/¯ Oli jännää.

Iso oli kangas.

Sitten oli kisat, jotka sattuivat päällekkäin kahden kiinnostavan ohjelman kanssa. Kisat kuitenkin vetivät pitemmän korren. En hirveästi edes odottanut tältä kisalta mitään, koska peruutukset kutsuvieraskisan kohdalla ja Hall-kisat nyt alkavat maistua puulta muutenkin. Voitot menivät kuitenkin ihan oikein ja voittajaesitys oli hurmaava ja ihana ja paras ja kaunis ja aaaaaaaaaaaa! Onnea!

Käytiin jopa iltabileissä! What is this bs? Yleensä ilta menee hirveäksi häseltämiseksi ison porukan kanssa, mutta näin minipossella oli mukava käydä pyörähtämässä ja jauhamassa kakkelia erinäisten ihmisten kanssa.

Kääpien muistelot olivat mielenkiintoisia, vaikka en itse olekkaan niin muinaisina aikoina vielä coneissa pyörinyt. Ajankäyttöä olisi ehkä voinut tarkkailla enemmän, että oltaisiin päästy edes hitusen pitemmälle aikajanalla.

Suomen cosplay-piiri

Saatoin ehkä juosta ympyrää ja yrittää värvätä ihmisiä kimppaan, että sain tilattua drinkkilistalta Suomen cosplay-piirin eli kuusi shottia. Oli ihan pakko vaan tuon nimen takia.

Lauantain eli Rimppuconin päätti Pukuvuoto, jota on tähän asti tullut seurattua vain näättetin välityksellä. Odotukset olivat korkealla, mutta saatoin pettyä suuresti, kun homma meni niin blörinäksi. Viihdyin kyllä ei siinä, mutta odotin tehokkaampaa ja hieman asiallisempaa paneutumista aiheisiin. Varsinkin, kun käsittelyssä olivat niin herkulliset aiheet kuten 'mitä saa pukuilla'. Sainpahan istua lattialla.

Kiitos. Unohdin, että Haurun kengissä oli tällainen ominaisuus.

Sunnuntai oli hitusen rauhallisempi päivä. Ohjelmissa ei tullut juostua niin hirveästi, joten rakas-muru Kis kerkesi kuvata minua Senjougaharan kamppeissa. Ehti myös paremmin jutustella ihmisten kanssa, kun koko ajan ei istunut ohjelmassa.

Kuvasi Kis

Kisat olivat hämmentävästi heti aamusta. Mikäs siinä, saadaan alta pois. Esityskisa oli ihan ok. Yhdellä jos toisella oli syttynyt lamppu esitysideoinnin kohdalla, mikä näkyi oivaltavina kikkoina lavalla. Tästä pidin. Sitten taas osaan ihmetellä tätä videotrendiä, jossa kaikki mielenkiintoinen nähdään valkokankaalla ja näin varsinainen esitys jää täysin turhaksi. Silti vähäeleinen Doctor Who -esitys jäi jonnekkin takaraivon perukoille. Voittajaesitys oli ehdottomasti tämän kisan parasta antia ja ansaitsi ensimmäisen sijan. En tunne lähdettä juuri ollenkaan, mutta osasin nauttia esityksestä ja sen tunnelatauksista.

Photoshoot-kisa vähän meinasi epäilyttää, mutta sen toteutus oli onnistuttu kokoamaan hyvin. Pienet kuvien esittelyt toimivat hyvin täytteenä. Kuitenkin, jos photoshoot-kisat alkavat yleistyä ja osallistujamäärät kasvaa, kaipaisin ehkä erilaisia kategorioita. Taas toisaalta, miksi ihmeessä? Minulla on pähkinä.

Kuvasi Kis

Verkatehtaan ympäristö oli todella monipuolista cosplay-kuvaamista ajatellen, ja juuri tästä syystä toivon, että tapahtuma palaisi Hämeenlinnaan. Löytyi nurmikkoa ja vettä, vanhaa kaunista arkkitehtuuria, modernia betonihirviötä ja ruosteseinää. Oli melkein kaikkea. Yllättävän hyvin siis saimme ujutettua jopa Senjougaharan tuohon ympäristöön vaikka Bakemonogatarin visuaalinen ilme on niin erikinen.

Ilmeeni, kun hametta piti koko ajan kiskoa ylös.
Kuvasi Kis

Tässä oli käynyt sellainen onninen epäonni taas, että minä olen laihtunut. Viimesyksyn liikuntakielto oli tehnyt tehtävänsä ja Kitaconin aikaan Fukka oli taas hyvissä joulumitoissa. Niihin mittoihin oli tehty myös Senjougaharan vaatteet. Nyt, kun vyötärön ympäryksestä puuttuu sellaiset vajaa 5 cm, ei meinannut hame pysyä kohdillaan sitten ollenkaan.

Senjougaharaa oli silti ihana kuvata. Pitkästä aikaa olin itsekkin kärryillä siitä, mitä naamani tekee. Ei tarvinnut jälkikäteen katsella kuvia ja todeta, että lahananaamailen joka ikisessä kuvassa. Sain heittäytyä sellaiseen rooliin, mitä en hirveästi ole tehnyt, eli se Kaunis Päähahmotyty, joka voi myös poseerata hyvin geneerisesti. Ja rompetta oli mukana vaikka mitä. Penaalin sisältö oli hyvin käytössä ja ostinpa vielä ihan nitojan ja paljon viivottimia, koska Senjougahara ja koska viivottimet on parhaita. Lisää kuveja kenties jossain välissä.

Tietäjät tietää.
Kuvasi Kis

Viimeisenä varsinaisena ohjelmana kävin katsomassa löpinää cosplay-kisoista. Olisin kovasti halunnut käydä myös CMV-luennolla, mutta koska omat pyllykipeyteni kisojen suhteen vievät aina voiton, meni CMV-höpinät tällä kertaa sivusuun. Asiaa tuli, sanotaanko näin. Muutamaan kysymyksen heitin ilmoille, joista yhteen sain ihan oikean vastauksen, mitä hainkin, mutta osa taas jäi vähän hataralle pohjalle. (Näitä asioita päästiin kyllä sitten puimaan vessapiirin muodossa jälijunasta, mikä tyydytti minua kovin.) Minähän olisin voinut jäädä jauhamaan asiasta edes sun takas...

Kuvasi Kis

Viimoisena olivatkin päättäjäiset, jotka olivat hyvin suppeat. Saatiin kuitenkin hyvä lopetus Cosvisionille ennen kuin piti sulloa tavarat autoon ja huristella takaisin kotiin. Minä nautin viikonlopusta hyvin paljon monesta syystä ja olen hyvin onnellinen siitä, että lähdin, ja kaikista muruista ja ihanista, joita tuli nähtyä. Toivon, että Cosvision palaa pian ja mielellään Verkatehtaalle. Väljä, hyvän tuulinen, rento coni täynnä ohjelmaa MINULLE oli hyvä piristysruiske tähän väliin. Ja Rakkaat! Rakkaat ovat aina tärkeitä!

Fukka kiittää!

PS: Elän ehkä elämäni kummallisinta aikaa, kun minulla on kolme pukua enemmän tai vähemmän levällää.

Lähtökuopissa

Moi!

Cosvision häämöttäääääääää! Ihan ovella ja voi kikkara, kun yritin muka tehdä asioita sen eteen. Sitten hommat menivätkin enemmän tai vähemmän blörinäksi ja kaikki jäikin kesken. Oh noes.

Tällanen otus pitää raahata Cosvisioniin.

Tarkoituksena oli tehdä Tatsumia, ja sainkin herran puoliksi valmiiksi, mutta sitten woodi ehdotteli taas pariutumista. Ajatus oli, että kumpikin olisi parannellut omaa puoliskoaan HaliVali-kombosta ja sitten olis voitu olla super fabulous. Tatsumi sai siis väistyä ja Halin korjailu tuli tilalle.

Kesken... sniff...

Halille olin tekemässä kepakkoa. Rumaa sellaista. Kuvassa, minkä pohjalta tein Halin asun, herralla on myös yksi taikakepukka. Kepukka on täysin erilainen tietenkin joka kuvassa, ja tässä kuvassa piti sitten olla se kaikista rumin vaihtoehto. Jee. No päätin silti tehdä just sen.

Myös Halin puvussa olevat hartsikivet, joita valoin n. vuosi sitten, vaativat uusimista. Osasta kivistä oli nimittäin hävinnyt väri lähes kokonaan. Miksi näin? En tiedä. Minua saa valistaa. Joka tapauksessa piti uusia suurin osa kivistä. Tämä vuodenaika ei kuitenkaan ole mikään parhain valuhommille, koska on niin kylmä ja hartsilla kestää sata vuotta kovettua.

Mustia?! Mitä pyllyä?!

Lopulta, monen päivän jälkeen, kun hartsi vihdoin oli kovettunut, lopputulos oli ??? Miksi ne on mustia? Violettejä piti olla. Hyvin olivat violettejä vielä alussa. Tässä kohtaa löin hanskat tiskiin ja kyselin voitaisiinko keksiä jotain muuta päälle pantavaa.

Eli pukurepertuaari näyttäisi tällä hetkellä tältä:

Lauantai
Ja woodi on mun morsmaikkuna :3

Sunnuntai

Jee uusi tapahtuma (minulle)! Jee uusi paikka! Jee rakkaita! Jee! Jee! Jee! Nyt alkaa jo vähän jänskättää huominen lähtö. Cosmobiiliin ahtautuukin tällä kertaa vähän erilainen seurakunta. Saankohan yöllä unta.

Nähdään Cosvisionissa!

Fukka kiittää!

Lahna ei saa aikaan

Hei...

Voi elämä. Viimeiset öö... vajaat kaksi kuukautta... hups. Olen siis ollut jokseenkin kakka-aivo, jopa itseäni kohtaan. En ole tehnyt lähes mitään tulevien pukujen eteen. Sen sijaan olen tehnyt kaikkea sitä muuta, mitä en ikinä kerkeä tai kykene tekemään silloin, kun minulla on joku puku työn alla. Olen siis katsonut hirveästi animea ja elokuvia, lukenut mangaa, pelannut ja nukkunut. Jonkun kerran olen tätä blogiakin yrittänyt päivittää, mutta ajatusten kasaaminen on tökkinyt. Nyt yritän vähän ämpätä tähän kaikkea, mitä mieleen on juolahtanut.

Koin jossain välissä hirveää itseinhoa tätä tekemättömyyttä kohtaan, mutta sitten pohdin asiaa uudestaan. Edellisen vuoden tein pukuja lähes tauotta, jolloin kaikki muut rakkaat asiat jäivät taka-alalle. Lisäksi minähän teen tätä vain itseni vuoksi, joten voin itse päättää, millä tahdilla ja missä määrin tätä teen. Totesin myös, että pitäähän sitä antaa aikaa myös niille asioille, mistä voin tulevaisuudessa ammentaa cosplaynkin saralla. En missään nimessä ole vaipunut mihinkään cosplay-masennukseen. Aloittaminen on vain tökkinyt.

Fujimoto

Aloittamisesta puheen ollen. Yksi puku on yritetty laittaa alulle jo useampaan otteeseen, mutta eBayn Onnetar ei ole ollut laupea. Tilasin vanhaa tuttavaa eli Ponyon Fujimotoa varten kaksi peruukkia siinä toivossa, että saisin niistä herralle hyvän kuontalon. Suurista etsinnöistä huolimatta postiluukusta tupsahti sisään ihan jotain muuta kuin, mitä odotin.

Lapsi A

Lapsi B

Peruukkien piti olla täysin erivärisiä. En tee näillä kummallakaan mitään, joten molemmat ovat myynnissä Facebookin Cosplay-kirpputorilla (A & B). Ostakaa pois! Hintana se, mitä itsekin olen näistä maksanut pyöristettynä vahän alaspäin, koska molempia on kokeiltu päähän. Tuo A on sen verran ihan tapaus, että en siitä raaskisi luopua, mutta en oikeasti tee sillä mitään.

Tilasin Fujimotoa varten myös kolmannen peruukin, joka ei myöskään ollut sitä, mitä odotin, mutta näistä kolmesta ehdottomasti osuvin ja parhain. Kikkailin ja tilasin vielä neljännenkin peruukin, jonka pitäisi olla sävyltään enemmän vaaleanpunainen. Kokeilen, jos saisin yhdistettyä nämä kaksi viimeisintä niin, että lopputuloksena olisi oikean sävyinen, paksu ja hulmuava peruukki. Se jää nähtäväksi, koska viimeisin ei ole vielä saapunut.

En myöskään löytänyt mistään sopivaa kangasta Fujimoton pikkutakkia varten, joten joudun kai painamaan raitakankaan itse. Nigh...

Senjougahara

Seuraavan matkan päämääränä on Cosvision, jonne näillä näkymin olen tuomassa vain vanhoja pukuja. Yksi uusimmista muruistani eli Senjougahara lähtee ainakin mukaan. Helppo ja kiva puku, jota ei vielä kunnolla ole ulkoilutettu. Toiselle päivälle on vielä useampi vaihtoehto. woodin kanssa pohdimme, pariutua vaiko eikö, eli Hali ja Hauru ovat listalla. Myöskin Naruto houkuttelisi minua ihan vain mukavuutensa takia. No, kulkuneuvo määrittelee myös osittain sen, minkä otan mukaan. Jos joudun kulkemaan junalla, niin en halua raahata Halin kenkiä...

Yhtenä vaihtoehtona ja kutinana olisi myös Fujimoto. Jos peruukki-taistelu jatkuu, en edes harkitse pikapajaa Fujimoton suhteen. Olisi kuitenkin yksi älyttömän simppeli hahmo, josta olen jo pitkään haaveillut monessa mielessä.

Orenchi no Furo Jijou on ihana.

Tämä tummahiuksinen herra tässä, Tatsumi, voisi hyvinkin toteutua kaappi-cosplayna tai yhden päivän puristuksena. Sarja ja sen hahmot ovat kuumotelleet jo pitkän aikaa. Orenchi no Furo Jijou on yksi niistä sarjoista, joista haluaisin saada hienon vedenalaisen photoshootin aikaiseksi. Kamerakin olisi sitä varten ja nyt löysin myös hyvän vedenkestävän meikkimerkin, joten Tatsumi kuumottelee suuresti (wink wonk you know who you are). Sopiva peruukkikin lymyää käyttämättömänä laatikossa. Halu on suuri.

Huh! Olipas kiva kirjoittaa! Sain myös nostettua ompeluintoani tällä aivan tajuttomasti, joten ehkä tämä saamattomuus alkaisi pian olemaan tässä.

Fukka kiittää!

Epämääräisiä osasia

Hei!

Päätin nyt sittenkin dumpata Soran tekoprosessin jäännökset tänne blogin puolelle, koska mähkin asian kanssa niin pitkään. Pois systeemistä. Hirveästi ei tullut kuvattua, koska ensin kaikki oli muka tylsiä juttuja, mutta sitten mielenkiintoisten asioiden kohdalla olikin niin kiire, että ei kovin kerinnyt kuvata. Jakelen sen, mitä on.

Soran vaatetus koostui lopulta housuista, legginsesitä, paidasta ja takista, johon kuului myös "keeppi" ja viitta. Pohdin pitkään ratkaisuja, millä saisin vaatteista mahdollisimman hyvin liikkuvat, mutta samalla oikean näköiset. Joka suuntaan venyvät ja vanuvat pelipikseli vaatteet eivät aina kohtaa todellisuutta.

En tiedä kenen mitoissa tuo nukke on tällä hetkellä, mutta ei ainakaan minun.
Oh well who cares.

Päätin tehdä mustat hihat alupaitaan, jotta takin liikkuvuus olisi mahdollisimman hyvä. Keeppi itsessään jo tuotti pään vaivaa, joten hihojen ujuttaminen samaan vaatteeseen olisi ollut hulluutta. Teinkin sitten vakosametista (koska ainoa edes jotenkin oikean näköinen kangas) paidan, jossa oli trikoosta raglanhihat. Takki on ihastuttavaa keinonahkaa, jota haluan käyttää joka paikassa. Pikkuinen viitta on samaa keinonahkaa, mutta kaulus puuvillaa. Siipikuviot maalasin kaulukseen ihan käsin. Vakosametin takia jouduin myös vuorittamaan takin, vaikka en niin aluksi siinnutellut. Lopulta se oli oikein muikea ratkaisu.

Paita piti saada päälle jotenkin, joten laitoin siihen vetoketjun eteen. Vetoketjun sai sievästi piiloon "siksakpaneelin" alle. Mikä lie tuo on olevinaan, en tiedä. Sahakuvio syntyi värjätystä satiini nauhasta. (En varmaan koskaan enää pääse karkuun värjäystä...)

Housut ja legginsit -ratkaisuun päädyin jälleen tutkimalla uutta HT!Sora-figuuria, jossa Soran housut ovat hieman erilaiset kuin pelissä. Lisäksi liikkuvuuden ja mukavuuden lisääminen oli jälleen osana ongelmanratkaisussa. Housukangas oli aivan ihana, vaikka tuskin tulen vähään aikaan käyttämään moista uudestaan. Sen verran tönkköä tavaraa. Punaiset nauhat kiinnitin jokusella käsinpistolla legginseihin. Nauhat ovat ehkä yksi lempiasiani tässä puvussa, koska ne toimivat yllättävän hyvin.

Hanskoihin otin kaavan vanhasta hansakapolosta, jonka kaveri hukkui aikanaan jonnekkin. En ole hirveästi kunnollisia hanskoja tehnyt (hubs paljastus), joten tässä oli jonkinmoista haastetta. Lisäsin hanskoihin vielä kynnet, mikä toi lisäjännitystä peliin. Lopputulos oli ihan jees, vaikka ajan kanssa tiedän, että olisin voinut tehdä paremmat hanskat. Tykkäsin kynsistä kuitenkin hirmuna.

Ei ole parempaa kuvaa hanskoista... yhyy.
Kuvasi Kis

Viimeisenä oleellisena osana pukua oli tietenkin naamari. Aluksi hieman rassasin päätäni sillä, miten saan naamarin pysymään paikallaan. Mietin hiusklipsejä ja iholiimaakin jossain välissä, mutta yllätykseni peruskuminauha hoiti asian. Niinhän ne naamarit monesti toimivat.

Tätä oli kiva tehdä ja piirellä.

Pohjana naamarissa on softis, mihin leikkasin suun, silmät ja arven aukkoina, ja koko roskan litistin jälleen worbla-palojen väliin. Hieman sain näin naamariin kolmiulotteisuutta ilman mitään maalauskikkailuja. Oli vaihteeksi kiva päästä maalaamaan jotain, missä ei tarvinnut olla aivan niin pikkutarkka kuin yleensä. Pieni epätasaisuus oli vain hyväksi.

Keskiyön patinapaja

Loput osat ovatkin sitten sarjaa 'jos kerkeän'. Olin valmis laittamaan puvun päälle keskeneräisenä, jos suurinpiirtein oleellisimmat osat olisivat kasassa. Vyö oli yksi noista asioista. Eräs ilta kuitenkin innostuin painamaan raitoja ja patinoimaan niin, että nukkumaanmenoaika vähän venähti. Sitten oli minulla uusi vyö.

Siivet olivat vyön kanssa samalla listalla ja sen listan ihan viimeisenä jopa keybladen jälkeen. Jotenkin kummasti onnistuin silti vääntämään kynyt siivet kasaan. Siipikalvoksi kelpasi matta-Lycra ja rungoksi rautalanka sekä worbla.

Ainoa kuva siivistä keskeneräisinä.

Siivet piti jotenkin saada kiinni takkiin, ja mielellään niin, että ne saa myös irti. Lopullinen kiinnitys tapahtui tarranauhalla, mikä vähän kärsi kuumailmapuhaltimesta eikä siksi pitänyt kunnolla. Siipiä pystyy taivuttelemaan hitusen, ja ne olivatkin vaikka millaisella rusetilla Frostissa, koska ihmiset tuppasivat kävelemään niihin pahki. Tulevaisuuden varalle niitä täytyy korjailla aika paljon, mutta nyt mentiin näin.

Keybladen kaavan olin onneksi piirellyt jo aikaisemmin, joten piti vain leikellä sen osat, tarkistaa mittasuhteet ja koota koko hökötys. Runkona toimi puinen harjanvarsi, avainpään ja väistimen tein kapalevyjä läjäämällä ja worbla-kuorrutuksella.

Miksi tätä kutsuisi?

Väistimen osat.

Worbla oli vähän sellainen hätävaravaihtoehto, koska ei olut aikaa massalla leikkimiseen ja sen kuivumiseen. Worblalla sain myös kaikki osat puukeppiin kiinni tukevasti. Avaimenpään silotin liimalla ja gessolla, mutta se olisi tarvinnut huomattavasti enemmän käsittelyä. Väistin ei saanut mitään päälleen vaan maalasin worblan sellaisenaan.

Tässä vaiheessa uskalsin jo toivoa, että se on valmis Frostiin mennessä.

Loput yksityiskohdat ja muut varsinaisessa miekassa syntyivät suurimmalti osin softiksesta ja worblasta. Avaimenperä syntyi myös kapalevystä ja worblasta. En löytänyt oikeanlaista ketjua mistään kaupasta, joten senkin tein worblasta. Worbla on ystävä. Olisin halunnut punoa kahvan ympärille keinonahasta kivan kuvion, mutta sekin jää tulevaisuuteen. Silti olen hyvin yllättynyt siitä, että onnistuin tekemään tuon miekan kolmessa päivässä ja käymään töissä. Proppien kanssa olen tosi huono ja hidas.

Kuvasi Kis

Siinä se. Nyt alan suunnittelemaan tulevia juttuaja ihan kunnolla. Peruukkeja ja kangasnäytteitä on tilattu. Seuraava määränpää näyttäisi olevan Cosvision (ja ihan ekaa kertaa!). Iik! Jänskää jo nyt... lähinnä se, miten saan itseni Hämeenlinnaan.

Fukka kiittää.

Coni yhdellä silmällä - Desucon Frostbite 2016

Moi!

Vuoden ensimmäinen tapahtuma on nyt takana. Hieman rankemman puoleiseksi osoittautunut Frostiviikko (elämäni suurimman idolin kuolema ja lähisukulaisen kuolema samaan syssyyn) päättyi onneksi kuitenkin hyvissä merkeissä.

Teppo oli matkassa kans.

Mähkin Soran kasaan joulun yli ja sain perinteisen joulustressi-purkautuu-taudin ja makasin sängyn pohjalla viikon verran. Aikataulut puvun suhteen siis kusivat taas. Jee. Sain kuin sainkin Soran lopulta valmiiksi ja pieraisin kolmessa päivässä vielä kasaan yhden avainmiekankin. Go me. Mitään parasta laatua se ei ole, mutta onpahan jotain.

Tein sitten lopulta tavallisen Kingdom Keyn, koska se on aina relevantti, enkä halunnut tehdä Pumpkinheadiä, koska se on ruma ja ensimmäisestä KH-pelistä. Kitisin asiasta sisarelleni mun ja hän totesi, että miksi en tekisi vain perus Kingdom Keytä. Lamppu syttyi ja niin tehtiin. Lisäksi olen aina halunnut tehdä Kingdom Keyn.

Frostbiteen lähdettiin taas ajelemaan jo aikaisin perjantaina. Perjantaina ei varsinaisesti tarjoillut mitään mielenkiintoista ohjelmaa ja vietinkin suurimman osan perjantaista Sibelius-talon bäkkärillä auttelemassa woodia ja Rorunea lavasteiden ja esityksen kanssa.

Kuvasi Kis

Hirveästi ei ohjelmakartta lauantainakaan vetänyt puoleensa, mutta raahauduimme silti katsomaan 3D animessa – kuka sitä tekee ja miksi. Luento oli ihan kattava, mutta välistä informaatio jäi vajaaksi, mikä ärsytti kovin suuresti. En ole käynyt muita aihetta käsitteleviä luentoja katsomassa, mikä vuoksi en hirveästi pitänyt siitä oletuksesta, mikä puhujalla oli, että kaikki katsojat olisivat näin tehneet.

3D:stä suoraan hipsimme katsomaan Amen – Kirkko animessa ja mangassa. Tämä luento tarjoili minulle enemmän mielenkiintoista sisältöä, mutta sekin hieman ontuvasti. Laajempi sarjakattaus olisi ollut mielenkiintoisempi, koska nyt lähinnä käytiin läpi mättö- ja kauhu-genreä, missä aihepiiri on aika stereotypisesti edustettuna. Olisin kaivannut mukaan edes jonkinlaista katsontaa slice of life sarjoihin tai muuhun vähän kepeämpään.

Lahti why so cold?

Sitten kipiteltiinkin jo kisakatsomoa kohti. Jännäsin hirveästi woodin ja Rorunen puolesta, koska halusin yleisön tykkäävän heidän esityksestään, koska se oli jännä ja tunnelmallinen. Voitto meni mielestäni ihan oikeaan osoitteeseen. Kerrankin pääsin näkemään sellaisen esityksen, joka toimi juuri sellaisena aivopähkinänä, josta nurisin muutama merkintä sitten. Hyvää näyttelijäntyötä, tunnelmaa ja intensiteettiä, siitä minä pidän.

Muuten taso oli minulle meh. Cosplay-esityksissä alkaa olla se ongelma, että kaikki on jo nähty. Keskinkertainen ei enää lämmitä samalla tavalla kuin kaksi vuotta sitten. Esitysten sisältö ollaan kutakuinkin saatu pois myötähäpeä-vyöhykkeeltä, mutta siinäpä se. Helmiä näkyy silloin tällöin, mutta esitykset alkavat toistaa itseään ja pukuilijoiden esiintymistaidot muuttuvat kokoajan tärkeämmäksi elementiksi.

Kuvasi Kis

Sora oli siis lauantain pukuna ja minua hieman huvitti, etten itse kertaakaan kerennyt nähdä pukua kokonaisuudessaan päälläni (koska hotellihuone oli puutteellinen eikä siellä ollut mm. peiliä ja tarpeeksi täkkejä). Vasta tänään näin ensimmäiset kuvat koko puvusta ja olen onneksi positiivisesti yllättynyt. En ihan tyytyväinen ole, mutta ei puku täysi susikaan ole.

Sunnuntai oli ihan puhdasta hengausta. Ainoa ohjelma, minkä kävin katsomassa, oli Unreality-kuoron konsertti. Olen hyvin iloinen siitä, että tämä nörttikulttuuri alkaa kohdata korkeakulttuurin, koska se saa aikaan kaikkea kivaa kuten kyseinen konsertti. Itkuksi meinasi mennä Wolf’s Rainin Gravityn kohdalla, koska rakas sarja ja ihana kappale. Muutenkin pidin hirveästi kappalevalinnoista, koska vaikka kaikki eivät minulle tuttuja olleetkaan, niin niitä jaksoi silti kuunnella.

Lisää kuvateksti
Kuvasi Kis

Tarkoitus oli saada sunnuntaille iso Baccano!-ryhmä, mutta lopulta meitä olikin vain neljä. Itse kierrätin Nicen pukua, joka on vuodelta 2010. Tarkoitus oli vähän päivittää pukua, mutta se vähän niin kuin jäi kaikessa kiireessä. Onneksi se ei ollut niin hirveä kuin muistin.

Koko viikonlopun ilonani olivat kuitenkin maailman ihanimmat Isaac ja Miria! Herran jestas, Harri ja Soffi olivat täydelliset! Plus olen ikuisesti kateellinen Soffille siitä, että hän pääsi tekemään Mirian ja oli niin ihana ja nätti ja paras!

Katokaa niitä!
Kuvasi Kis

Käytin taas ihan liikaa rahaa pelkään suuhunpantavaa. Tykkään aasialaisista karkeista ihan hirveästi ja coneista saa aina kaikkea kivaa. Lisäksi suuri rakkauteni on Ramune. Mansikanmakuinen limukka missä olet? Olin valmis itkemään onnesta, kun näin nämä jättimäiset kaunokaiset:

What is this witchcraft?!

Olin ihan hirveissä täpinöissäni ennen Frostia. Ihan kaikki odotukset eivät täyttyneet, mutta oli sentään niin kivaa ja jännittävää, että unohdin kurjat asiat aina kotimatkaan asti. Tunteiden vuoristorata jatkuu, mutta Frosti ja sen pukustressit ovat nyt takana. Cosplay-kärpänen puri taas, mutta äiti kielsi ompeluhommat vähäksi aikaa.

Fukka kiittää.

PS: Seuraavat koitokset ovat jälleen vähän auki.

Soutaa ja huopaa - 2015

Momoi!

Aika kuluu ja minä panikeeraan, koska joulu, miksi sekoitat aikatauluja, ja oon kipeä. Sora on ihan hyvällä mallilla, mutta jos tässä koko ajan meinaa tulla jotain tielle, etten voi tehdä pukua eteenpäin, niin voi tulla kiire. Aina vaihtoehtona on, että jätän Keybladein tekemättä, mutku niin kovasti tahtoisin. Nyt en kuitenkaan voi kykkiä lattialla pää alaspäin kaavojen keskellä, koska menee taju, joten kirjoittelen puoliksi makuuasennosta.

On siis aika perinteisen ’mitä tuli tehtyä ja miten meni niinku noin omasta mielestä?’ -koonnin. Näin tähän hätään mielikuva tästä vuodesta on ihan positiivinen, vaikka se voi kyllä hyvin muuttua tässä, kun alan muisteloimaan. Vähän oli taas uuden tyyppisiä kokemuksia mukana tässäkin vuodessa ja tunnen oikeasti oppineeni jotain tärkeää ja olennaista tietyistä asioista. Mutta! Eteenpäin!

Kuvasi Kis

Frostbite ja Aqua aloittivat vuoden aika huikeissa merkeissä. Pääsin tuomaroimaan sellaiseen kisaan, jossa oikeasti tunnen olevani vahvuusalueellani, minkä lisäksi kanssatuomarini varmasti paransivat tätä kokemusta. Oli pohdintaa ja oli erilaisia mielipiteitä ja lähtökohtia, mitkä ovat omasta mielestäni hyvin tärkeitä asioita tuomariston kokoonpanoa ajatellen. Oli jännää ja kivaa ja jee!

Aqua tuolloin tuntui ihan kauhealta puvulta ja tuntui, että siitä ei jäänyt käteen muuta kuin paskaa. Petyin tietyllä tavalla itseeni puvun suhteen, koska vaikka tiedostin onnistuneeni monissa puvun osissa, en silti yltänyt siihen, mitä tuo rakas ja ihana hahmo olisi ansainnut. Samaan aikaan sain kuitenkin itseluottamusta sellaisten asioiden kanssa, joiden tekeminen on ollut vähän hataranoloista omasta mielestäni, kuten peruukin muokkaaminen ja panssariasioiden tekeminen.

Ottakaa tähän väliin Hauru.
Kuvasi Kis

Hirviömäinen salaprojekti Edea sai tulta alleen jo heti Frostin jälkeen, mutta sekään ei mennyt ihan mutkitta alkuun, kun piti muuttaa ja rymytä pyörällä väleissä. Portfoliohaku pisti jännittämään ihan tosissaan, koska, kuten sanottua, tunnen olevani paremmassa iskussa lavalla ja esitysten parissa kuin puvuntekijänä. Kun pitkään odotettu hyväksymis/hylkäyssähköposti saapui, en mitenkään voinut lukea sitä yksin, vaan vasta luurissa Rorunen kanssa, koska apaua! Jänskä!

Desuconin ryömiessä nurkille piti saada jotain taukoa Edeasta ja päästää muutenkin itseni vähän vapaammalle jalalle puvunteon merkeissä. Siksi helpot, mutta silti jännittävät puvut Hauru ja Hali olivat juuri oikeat valinnat tähän väliin.

Vieläkään en ymmärrä, miten tallainen kuva on saatu aikaan.
Feat woodi
Kuvasi Kis

Hauru oli puhdasta ammattitaidon riemuvoittoa eikä tarjoillut mitään muuta kuin rakkautta ja helppoa ’aivot narikkaan’ -tekemistä. Hali taas oli vähän tutustelua uudehkoilla vesillä turvallisten ja tuttujen työtapojen lomassa. Molempien tekemisestä nautin, mutta lopputulos oli kylläkin ihan muuta.

Tunnen edelleen, etten ole sopivan näköinen ihminen kumpaankaan hahmoon. En kriiseile oman tasapaksun ruumiinrakenteeni takia vaan pallonaamaan. Olin hyvin tietoinen tästä seikasta jo hahmoja valitessani ja siksi molemmat ovat ’hahmo, jota minun ei koskaan pitänyt tehdä’ ja juuri naamani takia. Rakkaus kuitenkin voittaa ja Hauru on tällä hetkellä yksi suosikki puvuistani mukavuutensa takia ja koska Hauru. Hali taas kaipaa hieman päivitystä, jos haluan sitä vielä suuremmin ulkoiluttaa (+kaikki hartsikivet Havin puvussa ovat kesän aikana kadottaneet violetin värinsä).

Feat woodi
Kuvasi Kis

Kesän conit eivät suuremmin ihmetyttäneet. Kaikissa olin lähestulkoon 100% kävijänä, eikä mitään älyttömän mieleenpainuvia ohjelmia tai asioita tullut vastaan. Pukusaldo jäi pieneksi, koska Edea hengitti niskaan niin vahvasti.

Tärinää ja jännää sisältänyt matka Edean kanssa koki vielä loppuun kunnon myllerryksen kun, viikko Aconin jälkeen löysin tieni päivystykseen.

Suurta epätoivoa ja tuskaa tuli tunnettua, kun ensimmäiset viikot kipsi jalassa piti yrittää tehdä pukua ja toivoa, että jalka olisi edes jossain kuosissa kisan aikaan. Esitys piti myös harjoitella kipsi jalassa, kunnes koitti viimeiset harjoitukset ennen Tamperetta. Viimeiset harjoitukset olivat hyvin jännityspitoiset, koska aita oli ensikertaa mukana ja edellisenä päivänä kipsi poistettiin. Voi sitä nilkutuksen määrää…

Odotan kunnon kuvauksia...
Feat Rorune
Kuvasi Kis

En tykännyt Edeasta pukuna juuri ollenkaan Traconin aikaan. Mekko oli hirveä, koska kompromissit, aita olisi kaivannut enemmän viimeistelyä ja päähine oli vaan ihan kauhea, koska en osaa. Edelleen tiedostan kaikki nuo asiat, mutta se, miten olen saanut niin paljon positiivista palautetta, on onnistunut saamaan minut pitämään Edeasta tietyllä tavalla. En enää inhoa sitä, mutta tuskin koskaan tulen korjaamaan siinä olevia virheitä, koska kaikki nuo osat pitäisi tehdä kokonaan uudestaan alusta asti.

Uimapojista saatiin Traconissa myös kivoja kuveja.Rei: woodi, Nagisa Kangaskasa, Makoto: Rorune ja Haru: miä 
Kuvasi Kis

Tracon toi huojennuksen monella tapaa. Minulle äärettömän pitkä projekti oli ohi, kävelin itse lavalla, vaikka en ihan normaalisti kuitenkaan, ja kisajännitys, mitä oli ylläpidetty jo portfolion väsäämisestä asti, pääsi vapautumaan. En onneksi osannut pettyä siitä, että sijoitusta ei tullut, koska olin hyvin tietoinen omasta huonosta suorituksestani puvun ja esityksen suhteen. Tuntui hyvältä kuitenkin huomata, että sijoituksen puute ei jäänyt vaivaamaan. Kisaaminen riitti minulle ja sen kruunasi mieletön positiivinen palaute.

Tällaista yritelmää oli...
Feat woodi
Kuvasi Kangaskasa

Traconin jälkijunassa pidimme myös epämääräisen ja epätoivoisen kuvausviikonlopun, josta en ole vielä saanut edes kirjoitettua, koska ääh. Paljon asioita, jotka hankasivat ja koin eräänlaisen valaistumisen, jonka haluan kunnolla pukea sanoiksi.

... kuten myös tällaista.
Feat woodi
Kuvasi Kangaskasa

Syksyn edetessä, kun melkein kaikki vuoden conit olivat jo takanapäin, laskeskelin vuoden pukusaldoa ja huomasin, että olin saanut aikaan vaivaiset neljä pukua. Hööööö! Minulle se on aika vähän, joten vuoden loppuun piti saada vielä jotain aktiviteettia (ompelin myös asiakastöitä, mutta niitä nyt ei lasketa). Kitacon tarjoili hyvän tavoitteen ja Senjougahara putkahti mieleen. Yksinkertainen ja nopea puku vuoden viimeiseksi… Ja pyh.

Kitacon-haaremi.
Mukana: Rorune, Kide, miä ja woodi
Kuvasi Kyuu Eturautti

Onnellisesti pääsin myös rauhassa aloittamaan Soraa, joten lopullinen pukusaldo 2015 on kai 5.5?

Sanotaanko, että 2015 koetteli. Pistin itselleni peliin vähän haastetta, mutta sain sitä lopulta vähän liikaakin. Tein asioita mistä pidän ja pääsin toteuttamaan unelmia. Kaikki ei ihan mennyt niin yksi yhteen kuin olisin halunnut, mutta sikäli mikäli kaikki päättyi hyvin. Yhtään en motivaatiotuskaillut kuin joskus aikaisempina vuosina. Kaikki hahmot olivat rakkaita ja puvut sellaisia, että voin kyllä laittaa päälle uudestaan. Vaikka joku Hali ei olekaan mikään suuri taidonnäyte ja näytän siinä enemmän kuin turvonneelta, niin silti voin sen muista syistä pukea päälle vielä tulevaisuudessa.

Rei: woodi, Nagisa Kangaskasa, Haru: miä ja Makoto: Rorune
Kuvasi Kis

Haluan loppuun toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille! Nähdään ensivuonna ja May the cosplay be with you!

Fukka kiittää!