Jonocon - Animecon 2016

Moi moi!

Animecon... melkein unohtui. Pokémon Go syö elämäni. Sain kuitenkin Rabbanan eli Samin ottamia kuvia ihanasta ryhmästämme, ja muistin, että kävin mutkan Jyväskylässä. Pitänee nyt kirjoitella aiheesta.

Täysin cosplay- tai conimaailmaan liittymätön perjantaivisiittimme Jyväskylän seikkailupuistoon oli kyllä koko reissun kohokohta. Olen halunnut päästä moiseen ihmemaahan siitä lähtien, kun kuulin niiden olemassaolosta. Nyt pääsin! Ja voi elämä! SE OLI NIIN KIVVAA! Tykkään korkeuksista ja kiipeilystä monessa eri muodossa, joten tämä oli yksi unelmien täyttymys. Ah ihanuus.

Coni itse alkoi vasta launataina, mikä toi tullessaan yllärin jos toisen. Elämme vuotta 2016 ja saapuessamme conipaikalle kohtuu myöhään (omalla mittakaavallani) odottaa meitä Paviljongin pihalla tällainen näky:

#jonocon

En osannut varautua tähän mitenkään. En henkisellä tasolla enkä ihan konkreettisesti; sain hyvin vahvoja takaumia vuodesta 2009 ja Kaapelitehtaasta enkä tietenkään ollut ottanut minkäänlaista lämmikettä, jos vaikka kylmä yllättää pihalla. Onneksi jono liikkui nopeasti eteenpäin, eikä pihalla tarvinnut lusmuta kovin pitkään.

Jonosta piti sujahtaa suoraan infoon kyselemään cosplay-kisan paikkalippujen perään. Infossa meitä katsottiin kieroon, kun asiaa tiedustelimme, mutta lopulta saimme tiedon, että niitä jaetaan viereisessä salissa. Ja siellä meitä odotti uusi jono. Saimme liput sekä cosplay-kisaan, että Pokémon-musikaaliin, mutta ei lippujen jakajillakaan olleet ihan kaikki info tiedossa...

Pukuna lauantaina oli Baccano!n Nice, jota olin korjaillut sen verran, että ostin uudet housut ja tein uuden silmälapun... ja toisen sen jälkeen, kun homasin, että tein ensimmäisen väärälle silmälle... Eli! Olin jälleen lähes sokea. Onneksi woodi oli ihanin pari ja talutti minua kädestä lähes koko päivän. Saimme siis vihdoinkin Baccano!-ryhmän kassaan ja kerrankin lähes koko poppoo oli osa samaa ryhmää (miinus ne murut, jotka eivät olleet matkassa).

Kattokaa sitä! Se on niin sievä!
Jacuzzi: woodi Nice: miä
Kuvasi Rabbana

Lauantaina en hirveästi voinut tutustella Paviljonkiin rakennuksena. 3/4-sokeus ja satunnaiset väenpaljoudet pistivät pään ihan pyörälle ja vasta loppu päivästä aloin hahmottaa rakennusta kokonaisuutena. Sunnuntaina pääsi jo enemmän ja helpommin tutkailemaan. Paviljonki miellytti minua suuresti. Musiikkikeskukseen aivoni liittävät automaattisesti kuumuuden, hikisyyden ja huonon hapen. Näitä kolmea ei tarvinnut kohdata tämän tapahtuman aikana juuri ollenkaan. Toivottavasti Acon jää Jyväskylään.

Ohjlemissa tuli käytyä ihan kivasti. Kaikkea en edes päässyt katsomaan, vaikka olisin halunnut, koska oli päällekkäisyyksiä ja väsymystä ja muita ongelmia.

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli Genderbending ja cosplay: mitä, miksi ja miten? Ja nyt, kun asiaa enemmän pohdin, en ymmärrä, miksi olin kuulemassa sitä, kun samaan aikaan olisi mennyt Nössöt ärsyttää ja CMV-luennot... What's done is done. Asia on kiehtova ja minulla on siitä paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Ohjelmassa kuitenkin keskityttiin mielestäni vähän liikaa siihen, miten genderbending määritellään missä ja milloin. 40 minuuttia ohjelman alusta ja aiheeseen cosplay päästiin ensimmäistä kertaa. Loppupuolella ohjelma oli hyvin yleisöpainotteinen ja avasinkin sanaisen arkkuni kerran jos toisenkin. Kaikesta alun määrittelystä ja rajaamisesta huolimatta osa yleisöstä ei siltikään ollut ihan kärryillä siitä, millaisesta genderbendauksesta puhutaan... Kokonaisuutena ihan OK paketti, mutta ei sen enempää.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi
Kuvasi Rabbana

Ryhmää piti kuvata, koska se oli vihdoin kasassa. Ongelma oli kuvaajan puutos. Onneksi menin muuten vaan sanomaan Samille moi ja kyselemään kuulumiset. Sattumoisin Sami oli vuokrattavan kuvaajana ihan conin puolesta ja vapaa juuri sillä hetkellä. Pihalle siis mars! Sami oli kiva ja myös muokkasi kuvat, joten minä en ole koskenut niihin ollenkaan. Ympäristö onnistui tarjoamaan kohtuu hyvät puitteet Baccano!lle.

Sitten olikin cosplay-kisojen vuoro... jotka alkoivat myöhässä... ja jonoja taas. Minun päähäni ei mahdu se, että jos ohjelmaan on paikkalippu, niin miksi pitää jonottaa? No, se oli pienin paha. ... ... ... ................ en ole koskaan seurannut yhtä kiusallista kisaa kuin tämä. En ikinä. Niin monta asiaa sai repimään naamaa. Juonto ei pelannut ollenkaan. Ympäripyöreät diibadaabat kisaajien elämästä eivät sytyttäneet ollenkaan ja välissä jopa olivat kiusallisia, kun kisaaja selvästikään ei tiedä enää, että mitä tehdä, mutta juttu vaan jatkuu. Nimien lausuminen oli yhtä puuroa oli kielenä sitten englanti, japani tai suomi. Itselleni tutukin hahmot tunnistin vasta, kun valkokankaalle heijastettiin nimet. En edelleenkään oikein usko tämän helppo-keskitaso-vaikea -luokittelun toimivuuteen, koska nytkin monen kisaajan kohdalla olin hieman puulla päähän lyöty heidän kategorioistaan. Ja voi jumalauta kisaajat! Kätelkää ne kaikki tuomarit, jos palkintoja saatte! Jopa se Reika.

Chane: Kide, Claire: Rorune, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri ja Miria: Soffi

Kuvasi Rabbana

Kisasta kiiruhdimme Kiden kanssa kuulemaan juttua Mononokesta, tuosta parhaimmasta animesarjasta ikinä. Mononoke on rakkautta. Vähän myöhässä alkoi tämä ohjelma, koska edellinen venyi niin pitkäksi, että puhuja pääsi vasta tasan seudulla sisään saliin... siis sillon, kun ohjelman piti alkaa. Minulle tämä oli hieman toisintoa muutaman vuoden takaa, mutta kivasti luennolla oli tarjolla uusikin juttuja. Lisäksi olen tässä välissä kerennyt tehdä myös päättötyöni (nimihirviö: japanilaisen perinnepukeutumisen symboliikaa), josta saamani tieto vasta nyt osasi kohdata tuon rakastamani sarjan elementit. Ihan omin pienin aivosoluin tajusin luennon aikana asian jos toisenkin, vaikka niistä ei varsinaisesti luennolle puhuttukaan. Nautin, koska Mononokesta ei voi koskaan puhua liikaa.

Olisin halunnut katsomaan ja kuulemaan Reikan Q&A -session, mutta suuri väkimäärä ei houkuttanut eikä minulla oikeasti ole juuri arvostusta suurempaa ihailua Reikaa kohtaan, joten jätin sen sitten välistä. Olisin vain halunnut nähdä millainen persoona Reika on oikeasti verrattuna internetin suodattamaan some-persoonaan.

Olisin myös halunnut nähdä Pokémon-musikaalin, koska noh... Pokémon-musikaali, mutta päätimme ystävysten kanssa ajankäytöllisistä syisä jättää menemättä. Onneksi musikaali on saapumassa Oulun Chibiconiin ja pyllynpaikkakin sieltä on minulle jo jollain tasolla olemassa. Olisin kuitenkin halunnut nähdä musikaalin useampaan kertaan ihan vain siksi, että näkisin, miten musikaali toimii eri lavoilla. Palautimme kuitenkin liput ja ehkä se oli hyvä ratkaisu, kun musikaali alkoi n. 45 minuuttia jälkijunassa.

Ostin parit sukat.

Musikaalin aikana kävimme katsomassa Rullarinkelin WCS-höpinät. Ajatus oli, että menisimme täytteeksi, ettei Ainon tarvitse puhua tyhjälle salille, koska musikaali. Salissa oli kuitenkin ihan kivasti porukkaa. Mitään sen suurempia uusia yllätyksiä ei luennolta käteen jäänyt, koska nämä asiat Aino on puinut kohtuu perusteelisesti jo bloginsa puolella ja lisää on jutusteltu ihan naamatusten. Aino osasi kuitenkin hyvin viihdyttävällä tavalla kertoa matkasta monin puoli.

Heti perään alkoi samassa salissa Kengät ja cosplay, minkä jäimme katsomaan. Odotin vähän erilaista sisältöä. Enemmän sitä, että mitkä ovat hyvät kengät, miten jalan tulee asettua korkkarissa, miltä kenkien ylipäätään pitää tuntua, että ne ovat hyvä. En niinkään kenkien muokkausluentoa, jossa käydään kaikki perustutoriaalien sisältö läpi. Asiaa oli ja se oli hyödyllistä, mitään uutta itselleni ei kuitenkaan ollut tarjolla. Joistain asioista olin jokseenkin eri mieltä oman tai toisen käden kokemuksen kautta. Lisäksi, jos misään esitellään mitään hieman erikoisempaa tekniikkaa tai työtapaa, mikä ei ole yleistä cosplay-kansantietoutta tulisi minusta siinä kohtaa antaa kunnia sille, joka sen tiedon on alun perin pistänyt ilmoille. Varsinkin, kun tieto on lähestulkoon yhdestä tietystä tutoriaalista.

Sitten piti päästä syömään ja jauhamaan kakkelia kamujen kanssa.

Miria: Soffi, Jacuzzi: woodi, Nice: miä, Isaac: Harri , Claire: Rorune,   ja Chane: Kide 

Kuvasi Rabbana

Sunnuntaillehan minulla piti olla uusi extempore-puku, mutta peruukki ei saapunutkaan ajoissa. Yleensä kyseiseltä myyjältä tilaamani peruuki saapuvat alta kahden viikon, mutta nyt kävi näin. Kävin vielä perjantaina ennen lähtöä postitoimistossa ravistelemassa tiskihenkilöä sen tiimoilta, onko peruukkini kenties tullut. Ei ollut, eli laukussani oli yksi ylimääräinen puku, koska otin Senjougaharan hätävarapuvuksi. Senjougahara siksi, että se on mukava, mahtuu tiiviiseen ja helppo laittaa. Peruukki saapui sitten paripäivää conin jälkeen... No, onpahan Chibiin uusi puku. (Yritin myös lauantaina myyntipöytäsalista metsästää sopivaa peruukkia, mutta olivat niin hintavia ja olisivat kaivanneet hirveästi muokkausta + matkalla oli jo yksi peruukki tätä pukua varten, joten ei.)

Kagome InuYashasta
Why? Don't ask I don't know either.

Sunnuntaina ei hirveästi keritty käydä ohjelmissa. Saavuttiin paikalle vielä myöhemmin kuin edellisenä päivänä. woodilla oli junien takia tuli perseen alla ja halusimme keretä syömäänkin. Kovin minua houkutti raamen, mutta hetken asiaa pohdittuani Senjougaharan satiinipaita ja roiskuva rasvaliemi eivät puhuneet aivan samaa kieltä, joten kohtuu mauttomalla kanahässäkällä mentiin. Oli se ihan hvyää.

Ruuan takia missasin tehostemaskeerausluennon :(

Loppupäivä taisikin hurahtaa kisaa odotellessa ja sosiaalisoidessa. Lauantaina en kai törmännyt kehenkään tuttuun (tai en kirjaimellisesti nähnyt, koska sokeus), mutta sunnuntaina tupsahteli eteen naama naaman perään. Oli ihan leppoisaa vaan hengata, kun edellinen päivä oli ollut yhtä tohinaa. Samalla tuli todistettua pääsalin oville muodostuvia jonoja kahteen kertaan; ensin konsertin takia ja sitten cosplay-kisan... edelleen ne paikkaliput. En tiedä oliko hyvä vai huono juttu, että järkkärit ohjasivat jonotusta sen sijaan, että olisivat hajottaneet jonon, koska porukka olisi silti varmasti jäänyt norkoilemaan lähimaille. Näinä hetkinä ylimmän kerroksen lämpötila nousi useammalla asteella ja ilma huonono selkeästi.

Konsertti oli myöhässä. Minkä takia cosplay-kisa oli myöhässä. No, tuossa ajassa kerkesimme jauhaa kakkelia asioista x ja y erinäisten tahojen kanssa. Kisassa oli eri juontajat kuin lauantaina, mikä oli iso plussa. En aivan täysillä yhdy uusien juontajien kirkuvaan fanijoukkoon, vaikka suuresti arvostin sitä, että ollaan roolissa (ja Haikyuu on hyvin hyvin lähellä sydäntäni, kuten myös Kuroo ja Bokuto). Juonto oli hyvä ja viihdyttävä, mutta pikkaisen olisin kaivannut siihen välistä rauhoittamista hahmouskollisuudenkin uhalla. Vitsit toimivat suurimmalta osin. Tyhjät kohdat osattiin täyttää ja tätä oli todella mukava katsella ja kuunnella. Kisa sujui paljon luontevammin myös kisaajien osalta.

Paskalaatu selfiet on paskalaatua.

CMV-kisa oli omalta osaltani vähän blah. Ei mitään hirveän jännää tai uskomatonta. Lisäksi tämän kertaisten osallistujien musiikkivalinnat eivät natsanneet minun kohdallani yhtään.

Kisasta suoraan tapahtui nopea suikkelehtiminen tien päälle ja kohti kotia. Hirvaskankaalla pysähdyttiin syömään, mutta samalla koettiin rankkasade, ukkonen ja raekuuro, tulva ja sähkökatkos, kun alkoi rytistä oikein kunnolla. Onneksi saatiin sieltä paljon poksuja. Matkaa jatkettiin märkinä ja vähän viluisina.

Kaikesta jonotuksesta ja myöhästelystä huolimatta suuria agressioita ei tämän conin tiimoilta noussut, paitsi launatain kisassa. Oli kiva reissu, mutta seura ja cosplay sekä uusi hieno conipaikka olivat varmasti ne parhaat osta reissua. Oli hyviä ohjelmia myös, mutta ei mitään superüberwowjuttuja. Toivon Paviljonkia myös ensivuodeksi ja seuraavana vuorossa Chibi täältä kotoa käsin. Whoop da whoop! Tulkaa ihmiset käymään joskus täälläkin.

Fukka kiittää!

Kiviä kisaajan kenkiin

Hei taas!

Avaan sanaisen arkkuni, koska yli vuoden olen joutunut sitä pitämään kiinni. Osittain tämän samaisen asian tiimoilta ja osittain aivan muun. Kuitenkin kaikki kulminoituu hyvin samaan pointtiin omalla kohdallani. Tätä asiaa on hieman puitu jo sosiaalisessa mediassa. Minä muiden ohella, mutta nyt ihan kokonaisen tekstin pätkän rykäisin.

Traconissa järjestettävät WCS- ja NCC-karsinnat tullaan kenties näkemään suoralähetyksenä, minkä vuoksi kisaajille on annettu ohjeistus käyttää esityksissään teostovapaata musiikkia, jotta lähetys ei rikkoisi tekijänoikeuslakia. Toisena vaihtoehtona on käyttää valitsemaansa musiikkia lavalla, oli teostovapaata eli ei, jolloin lähetykseen lyödään päälle jotain teostovapaata musiikkia. Eri musiikit siis lavalla ja lähetyksessä (tästä nähtiin jo vilaus 2015 cosplayn SM-karsinnoissa). Ilmeisesti tulevien SM-kisojen säännöissä oli myös nämä samantyyppiset rajoitukset, mutta ne vedettiin takaisin (hyvä Cosvision!).

Kehotan syvästi lukemaan Sonokon FB-sivulta löytyvän pureksinnan aiheesta. Esiin tulee paljon merkittäviä pointteja, joita valitettavasti itsekin tulen tässä hieman sivuamaan ja toistamaan. Yhtenä asiana haluan kuitenkin mainita, että olen tietoinen siitä, että tämä ei ole vain ja ainoastaan cosplay-vastaavien toiminnan tulosta, vaan esimerkiksi WCS:n ja NCC:n kohdalla suurempana toimijana tässä on luultavasti Tracon.

(Mainittakoon, että minua saa oikaista, jos kirjoitan tänne jotain sellaista informaatiota jostain tahosta X, mikä ei pidä paikkaansa.)

Tyksin tästä esityksestä niin kovin.
Kuvasi Kyuu Eturautti

Mikäs tässä nyt sitten hiertää ja miksi Sonokon teksti ei ole mielestäni riittävä?

On varmasti totta hyvin monen kohdalla, että juurikin siitä arkipäiväisestä kulutusmusiikista kumpuavat ne rakkaimmat ja hulluimmat cosplay-esitysideat. Musiikki on tärkeää. Se pyörittää hyvin suurta iso osaa tästäkin pallosta. Sillä luodaan tunnelmia, korostetaan asioita esityksessä ja viestitään kenties monia eri juttuja. Se voi olla osa kulttuuria tai aikakautta. Se voi toimia itsenäisesti tai hyvin tiukasti punottuna esitykseen, koreografiaan tai tahditukseen. Siksi ei siis voida olettaa, että cosplay-esitykset voitaisiin tuosta noin vain tekaista uudestaan toiseen musiikkiin nojaten.

Olen sitä mieltä, että esityksissä kaikella tulee olla tarkoitus. Kaikella pitää olla syy, miksi juuri SE on osa esitystä. Miksi lavalla on kivi? Miksi kädessä on kepukka? Miksi laitat kepukan juuri siihen? Miksi taustalla soi kyseinen musiikki? Miksi ei jokin muu?

Alexialle ei ollut tarjolla alkuperäistä musiikkia, joten otin jotain aikakauteen sopivaa.
Kuvasi Rea Rautamies

Cosplaylla ei ole virallisia sääntöjä, mutta kilpailluilla on. Tämä asettaa kisaajille jo itsessään tietyn kehyksen, minkä sisällä tulee toimia. Kisaaja ei voi ottaa taiteellisia vapauksia pukua tehdessään (glitteria tuonne, härpäkettä sinne ja otampa tuon tosta pois, koska se on ruma), koska tällöin puku ei ole enää lähdemateriaalin mukainen. Tavallisena conitallaajana siinä ei olisi mitään vikaa, mutta kisassa se tietää luultavasti miinuspisteitä. Myös hahmo- ja lähdeuskollisuus lasketaan usein pisteitä määrittäväksi tekijäksi. Tätähän tulisi toteuttaa sekä puvussa että esityksessä.

Olen itse hyvin vahva lähdeuskollisen musiikin kannattaja, koska, vaikka olen tekemässä cosplay-esitystä, haluan silti säilyttää ja ylläpitää sitä kauneutta, mikä alkuperäisessä on. Harvoin lähden vakavissamielin samoilemaan yhtään mihinkään alkuperäisteoksen musiikeista. Alkuperäinen on jonkun muun teos, kenties ihan taideteos, enkä minä halua mennä ryssimään sitä, jollain ”vieraalla”, kun tarjolla olisi alkuperäinen ja oikea. Miksi laitat pukuusi korkokengät, jos kuvassa hahmolla on lenkkarit?

Ei olisi tullut täsät mitään ilman Get Lucky'a.
Kuvasi Tytti Levänen

Musiikkirajoitus kuitenkin vetäisee tässä kohtaa maton täysin alta pois. Se leikkaa suuren siivun pois siitä, mikä esityksessä voidaan laskea lähdeuskolliseksi. Se kusee yhden osa-alueen esityksestä kokonaan.

Minulle henkilökohtaisesti cosplay-esiintyminen on myös taidetta. Minä koen tekeväni taidetta, joka sattuu nojaamaan toisen tekemään teokseen hyvin vahvasti. Yhtälailla Da Vincin Viimeinen ehtoollinen on maalaus, joka nojaa ja tulkitsee Raamattua omalla tavallaan. Minun taidemuotoni on esiintyvä- ja etenkin lavataide, mikä ilmenee cosplayn muodossa. Siksi loukkaannun henkilökohtaisesti siitä, että jonkun mielestä on ok, pistää näppinsä minun taideteokseeni. On eri asia antaa raamit, joihin taideteos tehdään, kuin tulla itse muuttamaan sitä siinä vaiheessa, kun teos on lähes valmis. Tällaisista muutoksista ja määritelmistä kuten musiikkirajoitteet, tulisi tietää jo siinä vaiheessa, kun kisaan lähdetään.

Summasin Twitterissä... ja taidolla.

Ketä tämä rajoittaminen sitten palvelee? Kenties niitä, jotka haluavat lähettää kisat suorana suuremman yleisön nähtäville, mutta saako edes tuo ”suurempi yleisö” siitä mitään irti, kun kisaajat eivät ole voineet pistää peliin parastaan? ”Suurempi yleisö” näkee kenties vain häilähdyksen siitä, mitä esitys olisi oikeasti voinut olla ilman rajoitteita. Tällaisista käytännöistä ei juuri näy sitä, että cosplay-kisaaminen otettaisiin vakavissaan oikeasti kovatasoisena kilpailemisena tai arvostettavana taidemuotona. Minun mielestäni cosplay ei ansaitse puolivillaista käsittelyä. Ei näitä juttuja suunnitella vuositolkulla ja sitten kohauteta vaan olkia, kun joku yhtäkkiä päättääkin, että nyt tehdäänkin näin.

Oli kyse sitten musiikkirajoitteista, lavalla vaappuvasta ylimääräisestä tahosta tai jostain muusta hallatekijästä, tämä asia kismittää minua suuresti. Cosplayta yritetään viedä suuremman yleisön ulottuville samalla, kun koko harrastusta ammutaan jalkaan. Tämän ei pitäisi mennä näin. Cosplayn ehdoilla, ei median ehdoilla. Ne, jotka tästä eniten kärsivät ovat kisaajat ja heidän esityksensä eli se itse vetonaula. Se, mitä juuri yritetään viedä kaiken kansan ulottuville. Lisää stressiä, kun jo suunniteltuja asioita pitää alkaa muokkaamaan uudestaan tai tekemään kokonaan alusta. Lisää työtä, kun asian parissa on jo tehty hyvin paljon töitä. Ei tämä ole mitään ”oikean elämän” ulkopuolista fantasiaa. Tämä on sitä Oikeaa Elämää, jota kisaajat elävät varmasti ympäri vuoden. 

Mun babu!
Teppo Suominen

Uskon, että jokainen kisaaja selviää tästä jupakasta, mutta se ei tarkoita, että kaikki olisi hyvin. Tämä asia suututtaa ja surettaa niin monella tasolla, mutta tästä mennään silti läpi. Tiedän, että näin on useamman kuin yhden kisaajan tai kisaajaparin kohdalla. Kisaajat tietävät, mihin soppaan ovat lusikkansa pistämässä, jos heille tarjoillaan kaikki tieto ja informaatio heti ajoissa käytettäväksi. Toivon vain, että kaikkia työkaluja ei revittäisi kisaajilta käsistä.

Tämä on harrastus, joka pohjautuu asioiden kopioimiseen, lainaamiseen ja uudelleen tulkitsemiseen. En tiedä onko tällä harrastuksella oikeasti koskaan tulevaisuutta valtamediassa ilman, että se jollain tapaa rajoittaisi radikaalisti. Edes tämän harrastajakunnan suurin ja ”näkyvin” tapahtuma, vuosittain televisioitava ihme, WCS-finaali Japanissa, ei onnistu siinä (esim. rajoitteet lähdesarjoista). Lainsäädännöllisistä tai rahallisista syistä ainakaan tässä hetkessä tämä harrastus tuskin voi esiintyä televisiossa tai muussa valtamediassa täydessä potentiaalissaan.

Fukka kiittää.

PS: Liittykää peikkojen tanssiin...

Raitatakista ihan liikaa asiaa

Heissan!

Tässä tulee pikamerkintää Fujimotosta. Yritän pitää tämän mahdollisimman suppeana, mutta en kuitenkaan halua täysin hypätä koko merkintää yli. Pitää päästä purkamaan tuskia. Lisäksi unirytmini on päin bybyä, eli siitä sitten kaikki ilo irti. Tv: Minä, joka kirjoitan tätä merkintää keskellä yötä.

Fujimoto oli taas näitä "helppo ja yksinkertainen pikapuku tähän väliin". En kai koskaan opi. Harvoin nykyään onnistun tekemään mitään "yksinkertaista". Ongelma tuntuu olevan siinä, että asiat eivät sellaisenaan minulle kelpaa, vaan kaikki pitää tehdä itse paremmin (oiskin näin). Näin kävi Senjougaharan kanssa ja samat mutkat kävin läpi taas Fujimoton kanssa.

Elikkä siis! Asiaa! Tilasin siis Fujimotoa varten neljä peruukkia, joista kaksi pistin uudelleen myyntiin. Kaksi muuta olivat aivan liian kalliita tähän pukuun, mutta laitoin toisen silti palasiksi ja ompelin yhteen. Minulle jäi käteen suhteellisen oikean värinen, vähän pitkä ja hyvin hyvin hyvin karvainen lapsi. Peruukeista en valitettavasti muistanut ottaa kuvia ennen yhdistämistä, mutta toinen oli lähes vaaleanpunainen ja toinen ihan oranssi.

Tukkaa oli tosi paljon.
Kuvasi Rorune
Ja olin liukastua.

Toisena murheenkryyninä oli sitten takki, joka valmistui kylläkin ihan viimeisenä. Kiertelin paikalliset kangaskaupat ja tilasin näytepaloja ympäriämpäri. Mistään en kuitenkaan löytänyt raitakangasta, jonka olisin kelpuuttanut takkia varten, ja siksihän sekin piti tehdä ihan itse omin pikku kätösin. Voi kesä senkin kanssa. En ole koskaan painanut mitään näin suurissa määrin, joten arvioni siitä, miten paljon maalia tulisin tarvitsemaan meni hyvinkin pieleen. Tein kolme satsia...

No kerta raidat piti joka tapauksessa maalata itse, niin päätin tehdä sen sitten vaikeamman kautta. Täysin suorat raidat ovat ihan bybyistä, joten kuten animussa konsanaan tein raidoituksen "tasaiseksi" takin muodosta huolimatta. Raidat siis levenevät ja kaartuvat joka kapppaleella hieman erillä tavalla, luoden hyvin höpön illuusion.

On tämäkin työmaa.

Niin ja pitihän minun saada vielä jännitystä lisää siitä, että tein herrainkauluksen kaarevalla pääntiellä, enkä perinteisellä suoralla...

Helpoin ja nopein osa tässä puvussa olivat ehdottomasti korvakorut. Eivät taida näkyä missään kuvassa, mutta kyllä ne siellä ovat. Korvikset ovat kaksinkertaiset palat worblaa, jotka on muokattu koveriksi ja sen jälkeen pintakäsitelty Erikeepperillä. Lopuksi tietenkin maalaus ja lakkaus.

Kahvakuulan kahvasta sai hyvän kaarevuuden.

Sattumoisin omistin juuri sopivat pohjakorvikset näitä varten.

Hauskana uutena tuttavuutena oli lateksin työstäminen proteesiksi asti. Onnistuin upottamaan lateksin läträämiseen yhden kokonaisen viikon. Se oli kivaa, mutta vaati hirveästi harjoittelua, ennen kuin jälki alkoi olla edes jotenkin kelpuutettava. Nenän takia kiersin ja tutkin kaikki naamiais- ja pilailupuodit läpi, mutta oikeanlaista nenää en silti löytänyt. Piti siis tehdä itse.

Nättiä.

Nenä on oleellinen. Tein siis kipsimallin omasta naamastani, ja rakensin sen päälle ilmakuivuvasta massasta nenän, joka mukailisi Fujimoton hienoa olemusta. Tähän rupesin sitten tekemään lateksista versiota kerros kerrokselta. Alkuun minulla oli käytössä joku en-edes-tiedä-mikä-merkkinen lateksi, joka ei tahtonut leikkiä ollenkaan. Siitä tuli väin lörppöjä ja surullisia neniä, joissa hädin tuskin oli mitään muotoa. Päätin sitten suosiolla käydä ostamassa Grimasin lateksia, mikä taas toimi oikein hyvin (kuvan nenä Grimasin lateksista). Yhden nenän tekemiseen meni suunilleen aamupäivä kaikkine järjestelyineen ja siivouksineen... ja minä tein niitä 6. Nenäpajasta töihin... Kuusi nenää, joista olin ihan kohtuu tyytyväinen viimeiseen. Onneksi se oli hauskaa.

Meikki- ja peruukkitesti + nenä III (Grimas)

Meikki oli paljon raskaampi ja tummempi Desuconissa, mutta kuvia katsellessa totesin, että se olisi voinut olla vielä voimakkaampi. Peruukki syö meikkiä niin rajusti. Vaikka melkein kaikki tätä nimenomaista pukua varten tehdyt osta olivat melkoisen työläitä, pääsin livahtamaan aidanraosta siinä mielessä, että käytössä oli ostettu kauluspaita sekä Haurun housut ja kengät. Fujimoto on kai hyvä puku jollekin syksyn tai talven tapahtumaan, koska nenä ja takki ovat ihan hirveän kuumat.

Seuraavana suuntana Animecon ja sen uudet seikkailut, kun emme suuntaakaan Kuopioon vaan Jyväskylään. Whoop! Whoop! Uusi conipaikka! Minun ei siis pitänyt tehdä mitään uutta Aconia varten, mutta idea iski ja olin malttamaton, joten kohta olisi uusi puku kasassa.

Maistiainen!

Koko puku on kohta valmis, mutta ette saa paidasta kuvaa, koska siitä puuttuu toinen hiha. Peruukki voi pistää jännittämään. En hirveästi välitä koulupuvuista, niiden geneerisyyden takia, mutta alan ymmärtää koulupuku-cosplayta. Tämä oli ihan liian helppoa ja nopeaa... tällaista projektia olen kaivannut; saan vääntää kohtuutasoista scheisseä vaivatta ja olla siitä iloinen.

Fukka kiittää tältä kertaa!

Voi hyvä päivä - Kummacon 2016

Hei hoi ja töttöröö!

No voi huh huh… olihan se jotakin. Kummacon siis. En siis edes viitsinyt näyttää naamaani Pohjankartanolla perjantaina, koska olin töissä ja katselemassa Teatteritelttaa. En myöskään olisi edes harkinnut saapumista paikalle, jos sattumoisin minulla ei olisi ollut vapaapäivä. Enkä luultavasti olisi menettänyt mitään.

Pohdinnan ja pyörittelyn jälkeen päätin pukea päälleni Houzukin. Ihan vain siksi, että se on jotenkin edes käypä puku enkä sitä ole vielä täällä pohjoisessa esitellyt. KALA tietenkin lähti mukaan seuraksi. Olin jo aikaa sitten hankkinut uudet, paremmat suippokorvat, jotka nyt pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Myös kulmakarvat toimivat nyt ehkä paremmin kuin aikaisemmin.

Pohjankartano on kiva paikka. Siellä on tilaa ja hyvä esiintymissali. Tarvittaessa käytössä on myös auditorio ja luokkahuoneita. Olen aina iloinen, kun paikalliset tapahtumat järjestetään Pohjiksella, koska se on yksi Oulun parhaista rakennuksista järjestää tämän tyyppistä yleisötapahtumaa. Ja olen viettänyt aikaani sen nurkissa ihan merkittävästi.

Tulkaa tänne! Meillä on tilaa!

Saavuimme paikalle loppupelissä hyvinkin aikaisin ja kerkesimme seuraamaan ohjelmaa. Jo heti aamusta, kun noudin infotiskiltä ohjelmalehtiset tuli ensimmäinen; ”Tahotko osallistua cosplay-kisaan?” Juu, en. Yllätysperiaatteella menimme seuraamaan Kuka on heistä kauhein? -paneelia. Infolehtisessä ei siis ollut mitään kuvauksia millekään ohjelmalle, joten vähän arvalla mentiin luokkaan istumaan.

En voi sanoa nauttineeni kyseisestä paneelista hirveästi. Aihe, eli Disney-pahikset, oli hyvinkin mehevä, mutta sen käsittely oli listamaista ja vähän ontuvaa. Hyviä pointteja tuli esiin, mutta joissain tilanteissa selkeästi huomasi, että puhujat eivät olleet perehtyneet aiheeseen tai edes lähdeteoksiin tarpeeksi syvällisesti (myös osan yleisön päällekäyvä osallistuminen häiritsi välistä). Harmillisesti joitain mielenkiintoisimpia Disney-pahiksia ei käsitelty saati mainittu ollenkaan koko paneelin aikana (esim. Tarzanin Clayton, Aarreplaneetan John Silver tai Shan Yu Mulanista… sitten kuitenkin käsittelyyn oli päässyt Hornansarvi Hiidenpadasta ja ”Karkkikuningas” Räyhä-Ralfista). Myös yksi puheohjelman pitämisen perussäännöistä oli unohtunut; purkkaa ei syödä puhuessa.

woodi minua salaa kuvaili...
BTW: oli niin outoa istua pulpetissa.

Seuraava ohjelma oli Mikä pilaa animen? -paneeli, mikä ei myöskään ollut mikään kuunteluelämys. Tämä olisi toiminut paljon paremmin keskustelupiirinä. Aihe vähän poukkoili ja osasta puhujista oli hyvin vaikea saada selvää. Jälleen hyviä pointteja tuli, mutta kaikille ei kuitenkaan löytynyt hirveästi perusteita, miksi tämä pilaa juuri ANIMEN eikä yleisesti mitä tahansa kulutettua mediaa. Paska juoni näytellyssä länsimaisessa tv-sarjassa pilaa sen aivan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin anime-sarjankin. Mitään en tästä saanut irti.

Loppu päivä ennen kisaa oli jonkinmoista poukkoilua. Siinä ajassa kerkesimme tervehtiä tuttuja ja maistella Hohot-soppaa, mikä oli älyttömän hyvä ja makoisa välipala. Oih! Tahdon lisää, koska se oli niin hyvää! Aulassa happi kulki hyvin ja itse tykkäsin siitä, että se oli jätetty tyhjäksi myyntipöydistä. Vähensi kakofoniaa huomattavasti. Tietenkin, jos myyjiä olisi ollut normaaliin tapaan enemmän, ei ruokalan ja kahvion käytävän pätkä olisi mitenkään riittänyt.

Omnomnomnom...

Tuossa välissä tuli jälleen kyselyitä kisaamaan. Viime vuoden kisa oli mitä tuskaisin, joten lähetin woodin ja Kiden soluttautumistehtävään takahuoneeseen. Itse jäin katsomon puolelle tarkastelemaan kisaa siviilin silmin. Jo saliin ryömiessäni, mietin mitä ihmettä. Keskellä lavaa, parrasvaloissa, pönötti tuoli. Kerkesin pohtia, onko kenties juontajana sellainen henkilö, joka ei voi seistä pitkiä aikoja… Ei ollut. Edes juontajat eivät huomanneet Tuoli-chania ennen kuin suurin osa kisaajista oli jo käynyt lavalla. Voi hyvä päivä. Tuoli-chan sai paremmat valot kuin kisaajat. Myöhemmin kuulin myös takahuoneen kaaoksesta uskollisilta agentailtani.

Ta Daaaaaa!

Pieni tapahtuma ja pienet kisaajat kuten voi olettaa. Kisaajia oli hurjan paljon silti. Tällä kertaa saatiin jopa taputtaa, mikä oli vuosi takaperin kielletty. Myös tuomaristo oli kokenut muodonmuutoksen viimekertaisesta positiivisessa mielessä, mutta ei ilmeisesti senkään kanssa kaikki mennyt ihan putkeen. Menkää lukemaan woodin sepostus kisahommista. Se on ihan jännä. Kokemattomia kisaajia oli tietenkin ja niin oli jännitystäkin. Katsomoon asit näkyi, että ohjeistusta lavalla toimimisesta ei oltu hirveästi tehty. Hieman minua top-3 hämmensi.

Päivän viimeinen ohjelma, Bluffin tanssiesitys, tuli tarkastettua. Se olikin se päivän toinen kohokohta (Hohot oli se isoin kohokohta). Taidekujaltakin onnistuin löytämään yllättäviä ihanuuksia. En nyt tiedä, että mitä tästä ihan oikeasti jäi käteen. Likaiset varpaat, koska zoori-kengillä ei hirveästi autoa ajella.

Kasvatan eläintarhaa...

Fukka kiittää!

PS: Äiti kielsi ompelemasta vähään aikaan, mutta menin jo ostamaan uudet kankaat seuraavaan pukuun... hubs.

Keski-ikäisten hahmojen paraati - Desucon 2016

Hei!

Selvisin viimeviikkoisesta Desuconista. Jee. Ensiviikonloppuna olisi luvassa jälleen Kummacon perjantaista lauantaihin. Perjantai menee töiden ja puvun säätöjen merkeissä, mutta lauantaina aion näyttää naamaani Pohjankartanolla edes jonkin verran. Pohjoisen ja etenkin paikallisia tapahtumia pitää tukea, vaikka mitään odotuksia Kummaconia kohtaan minulla ei ole. Lauantain puvusta en ole vielä aivan sata varma. Luultavasti saavun paikalle pyöräillen, koska Pohjis on vain kiven heiton päässä (wink wonk jos siis jollain muulla on ideoita, saa heitellä).

Desusta kuitenkin piti kirjoittaa! Desu-viikko meni aikamoiseksi säätämiseksi, koska päätin tehdä kaiken taas mahdollisimman työläästi. Ainoana uutena pukuna Desua varten oli työ alla siis herra Fujimoto Ponyosta. Homma taisi lähteä lapasesta siinä vaiheessa, kun päätin, että painan takkikankaan raidoituksen itse enkä löytänyt mistään sopivaa tekonenää, joten senkin tein itse. Lupaan puvusta WIPpejä vähän myöhemmin, koska en halua ahtaa niitä enää tähän.

Muutamat viimeisimmät Desuconin lipun alla lainehtivat tapahtumat ovat minulle olleet hyvin ohjelmaköyhiä. Samoin oli tämä Desu, minkä vuoksi pohdin tulevaisuudessa tarkkaan lähdenkö koko tapahtumaan ollenkaan. Muutama jokseenkin kiinnostava ohjelma löytyi kartasta, mutta mitään ’Pakko päästä!’ -tyyppistä ei oikeastaan ollut mitään. Kävin yhdessä puheohjelmassa.

Matkalta löytyi Tepolle ja Pallenalikalle uusia kavereita.

Perjantaina oltiin perillä jopa liian aikaisin, kun ovet olivat vielä kiinni saapuessamme. Tarkoitus oli vain napata ohjelmalehtiset ja liueta paikalta, mutta päädyimme katsomaan jopa Avajaiset. Ihan viihdyttävä oli Desu-kunin tuomioistunto, vaikka vähän liian pitkitetty ja vetelehtivä.

Lauantaipäivä tuntui niin oudolta ilman kisaa. Toisaalta aikaa oli yllin kyllin ja kerkesi pönöttää ihan rauhassa. Ainokaisena ohjelmana lauantaina kävin kuulemassa cosplay-höpötystä Iriksen sanelemana. Hirveästi ei mitään uutta tai ihmeellistä tullut esiin, mutta viihdyin.

Lauantaina pukuna oli siis Edea. Voivottelimme Rorunen kanssa jossain välissä sitä, että pitäisi saada näistä kisapuvuista joskus jotain kunnon kuvia ja mielellään yhdessä. Desu osoittautui parhaaksi vaihtoehdoksi vetäistä puvut taas niskaan ja näin teimme. Harmi, että Kis-murunen ei päässyt paikalle, joten kuvasaldo jäi edelleen vähäiseksi. Myös tuuli lisäsi jälleen oman mausteensa kuviin.

Lärpäkkeeni nuolemassa Rorunea.
Kuvasi Kide.

Oli jännittävää ja jotenkin hyvin vapauttavaa pukea Edea taas päälle. Puvun liikkuvuus ja yleinen mukavuus päällä oli paljon parempi kuin muistini antoi ymmärtää. Edean kehonkieltäkin olen treenannut niin paljon, että kaikki tulee niin vahvasti selkäytimestä, mikä teki oloni tuossa puvussa hyvin kotoisaksi. Olin iloinen.

Sunnuntai oli vähän tohina päivä. Aamusta piti keritä paikan päälle ihmisten aikaan, jotta saisimme paikat kisaan. Kaiken meikkaamisen ja lateksiläträilyjen lomassa piti suorittaa vielä viimeiset pakkaamiset.

Fujimoto on varmaan hirvein asia, mitä olen taas vähään aikaan tehnyt. Onneksi päällä se ei näyttänyt niin hirveältä kuin kuvittelin. Nenä olisi voinut olla paljon parempi ja meikkiä vielä enemmän, mutta olin silti positiivisesti yllättynyt. Kerron takki- ja nenätuskistani tosiaan vielä myöhemmässä merkinnässä enemmän. Nenä oli kyllä tukala pieni sauna ja olin hyvin onnellinen, kun sain ottaa sen pois päivän päätteeksi.

Kuvasi Rorune.

Kisa oli minulle aika blah. Ei mitään suurta, eikä mullistavaa. Tykkäsin voittaja esityksestä, koska siinä oli jotain jujua. Vaikka istuinkin yläparvella, mihin kemikaalien värit näyttivät suurimmaksi osaksi mustilta, ymmärsin idean ja pidin siitä. Tällaisia lisää. Ja tietenkin onnea sijoittuneille!

Kisan siirtäminen sunnuntaille harmittaa minua vähäsen. Tässä tapahtumassa sillä ei niin hirveästi ollut väliä omasta näkökulmastani, mutta monesta syystä se harmittaa vähän muiden puolesta. Lähinnä niiden, jotka tulevat coniin kauempaa. Ajattelen tätä nyt siltä kantilta, jos itse kisaisin tai tahtoisin Hall-kisaan.

Viikonlopun hahmouskollisin kuva.
Kuvasi Rorune.

Sunnuntai on se kotiinpaluupäivä suurimmalle osalle conikävijöistä ja esimerkiksi omalla kohdallani kaikki isompi tavara täytyy olla pakattuna lähtöä varten. En missään nimessä pystyisi laittamaan mitään Edean kaltaista pukua päälle sunnuntaina, koska lähtö conipaikalta on tehtävä hyvin nopeasti ja rivakasti, jos haluaa päästä vielä joskus kotiin. (Yleensä Desuconista saavutaan kotiin noin kello kaksi yöllä ja seuraavana päivänä töihin. Eikä edes puhuta siitä, milloin tuo woodi on yleensä kotona Rovaniemellä.) Harvemmin meillä on aikaa jäädä ahtaaseen pukuhuoneeseen jonottamaan, vaihtamaan vaatteita ja pesemään meikkejä. Narikkakin tuottaa joskus ongelmaa. Me hoidamme tämän kaiken yleensä huoltoaseman vesassa tai jopa autossa.

Sunnuntaipäivä on itsessään jo lyhyt, mutta kisa ahmaisee siitä aikamoisen leijonan osan. Tässä tapahtumassa se ei haitannut, koska muutakaan ohjelmaa ei ollut. Paskanjauhanta on tehokas ajanviete. Kisan lisäksi kävimme katsastamassa päättäjäiset, minkä jälkeen tietenkin huristelimme takaisin kotia kohti.

Vähän on iho-ongelmia, mut onneks tää mun arkimeikki hämää sen verran, ettei sitä huomaa.

Sellainen Desu. Vähän meni murinan puolelle tämä myös, mutta en jaksa välittää. Edea ja Fujimoto ovat tietyllä tapaa kaksi vanhinta hahmoa, joita olen pukuillut. Oli sis höpsöä, että ne vahingossa päätyivät päälle samaan coniin. Heh. Tulevista ja menneistä koitoksista kirjoittelen tässä, jahka saan asioita pois päiväjärjestyksestä.

Kotimatkalla Helvettiin.

Fukka kiittää!

Studion katkua

Moi!

Desucon on tuloillan ja minä yritän viivytellä puvun kanssa niin monella tasolla. Onneksi siihen on tarjoutunut tilaisuus jos toinenkin.

Minua ja Rullarinkeliä lähestyttiin jokin aika sitten Focus Klubin (Focus Studio) puolesta, josko meistä olisi heille malleiksi. Tuomas oli löytänyt Kalevan vanhan artikkelin Rullarinkelistä ja minusta. Minulla kävi tuuri ja seuraava lauantai sattui olemaan vapaapäivä, joten pääsin kokeilemaan jälleen studiokuvauksia. Olen ollut kunnon studiossa kuvauksissa viimeksi... 2011? Hyvin samanmoisissa merkeissä.

Laitoin kuvia jokusesta puvusta Tuomakselle ehdolle. Lopulta ahdoin itseni Alexsian korsettiin vuodelta 2013... voi apua. Minulla oli suunnitelmia käyttää Alexiaa uudestaan jossain kesän tapahtumista, mutta nyt voin hyvin antaa Alexialle rauhan ja tunkea sen varastokomeroon.

Kuvaaja: Ismo Alajärvi

Vuodet tämän harrastuksen parissa ovat jotenkin tuottaneet tulosta. Jollain elämän ja olemisen osa-alueella. Kameran eteen ja täysin uusien kuvaajien kohteeksi joutuminen ei ollut yhtään niin jännittynyt kuin muutama vuosi sitten. Olen kai napannut mukaani edes jotain vinkkejä myös luennoilta tässä matkan varrella.

Kuvaaja: Tuomas Luukkonen

Studiolla oli tietenkin pelit ja vehkeet ja kuvaajina toimivat Tuomas Luukkonen ja Ismo Alajärvi. Koko touhu oli niin eri sfääreissä kuin yleensä cosplay-kuvauksissa on. En pidä itseäni kovin vakuuttavana poseeraajana, mutta nyt ei tehty mitään muuta kuin poseerannut. Jotenkin tällä tavalla huomionkeskipisteenä oleminen oli hyvin jännittävä ja erilainen kokemus. Sain hyvin selkeää ohjausta, mikä varmasti helpotti omaa tekemistäni hurjasti.

Kuvaaja: Tuomas Luukkonen

Minulla oli tosi kivaa ja olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Varsinkin savukone sai sisäisen, pienen steampunk-fanini hyppimään riemusta. Alexia ja savua! Tämän seikkailun johdosta olen pääsemässä uuteen seikkailuun heti perään. Nyt pitää kuitenkin yrittää keskittyä Fujimotoon, joka toivottavasti valmistuu Desuconia varten.

Fukka kiittää!

Kuvaaja: Ismo Alajärvi

Neiti Rapu

Hoi hoi!

Cösviissiönissä Kis oli siis ihana ja muru ja näpsi muutamat kuvat Senjougaharasta. Voi taivas, miten iloinen osaan olla omista kuvistani! Kis on myös se, joka muokkasi kuvat, joten minä olen heilunut vain linssin toisella puolella.

Kis kuvasi.

Nokkelimmat pokkelimmat siellä kotona jo varmaan huomaa, että ulkoasukin on vaihtunut. Omasta mielestäni oli jo aikakin. Viimeisimpien pukujen kuvasaldo on kuitenkin jäänyt vähän vajaaksi syystä jos toisesta. Nyt sitten, kun Senjougaharasta irtosi kivoja kuveja, päätin vähän uudistua. 

Kis kuvasi.

Kerrankin sain mm. maata lattialla ja maassa, nojailla kasuaalisti ja näyttää sievältä. Onneksi Senjougahara hahmona antaa sillekkin geneerisyydelle syvyyttä. Gaaaah! Miä rakastan tätä sarjaa niin kovasti ja kaikkia sen eri tasoja ja symbolisia merkityksiä ja äääääääääääääääääää!

Melkein pantsushotteja.
Kis kuvasi.

Verkatehtaan ympäristö tarjosi yllättävän hyvät puitteet Bakemonogatarin tunnelmalle. Sen visuaalinen ilme on kuitenkin hyvin omalaatuinen geometrisine ja arkitehtuurisine taustoineen. Suoria linjoja ja selkeitä isoja pintoja onneksi löytyi vaikka ihan pastellin sävyihin ei päästy.

Kis kuvasi.

Tämä koko kuvasetti on minulle pieni 'tietäjät tietää' -aarre. Siksi olen kai niin tyytyväinen näihin kuviin. En ehkä ryssinytkään tätä hahmoa, vaikka Kitaconin jälkeen olin vähän kahden vaiheilla asiasta. Nyt olen iloinen, vaikka aivan täydelliseksi en pystynytkään tätä pukua tekemään.

Vähän harmittaa, etten löytänyt ihan täydellistä nitojaa.
Kis kuvasi.

Hillitön anime glow iskee!
Kis kuvasi.

Bakemonogatari on rakkautta ja Senjougahara on ihana. Vähän suunnittelin, että voisin joskus vielä tehdä ainakin Araragin. Shinobu ja Kanbaru houkuttelevat myös suuresti. Yhyy haluun tehdä kunnon ryhmän ;___;

Bonuskuva höpsöstä Senjougaharasta.
Kis kuvasi.

Fukka kiittää!

PS: Jossain välissä pitäisi taas vähän kertoilla, mitä keskeneräisille puvuille kuuluu.