Ysärijysäri

Moi!

Aika vuotaa jostakin taas hukkaan. Desun jälkeen olen kerennyt tehdä ööö... en oikein mitään, koska flunssa, joka jatkuu vaan. Conirutto on asia. Näin kerrankin päätin päivittää puvusta puuttuvat asiat ennen coniavautumisia, vaikka raportointi on ehkä yksi lempiaiheistani. Ja nyt on vihdoin Excelin aika.

Edellisessä merkinnässä ei oikeastaan muista tämän reikäpäänaisen puvun osista tullut kerrottua kuin korsettiasiasta, joten kaikki muu purkautuu nyt tässä.

Exceliä oli helppo lähteä tekemään lennosta Takuton jälkeen, koska minulla oli olemassa jo kaksi peruukkia tätä pukua varten. Ihan metsään mennyt keltainen peruukki, jonka tilasin alunperin Mercedestä varten, passasi hyvin Excelille, joten tilasin toisen samanlaisen jemmaan odottamaan sitä päivää, kun vihdoin aloitan tämän haaveissa pyörineen ikuisuuspuvun. Se päivä tulikin yllättävän äkkiä ja tällä kertaa osasin olla fiksu ajoissa.

Vas. alkuperäinen ja oik. työmaa
Huom! Oranssit latvat!

Pienoisen tutkailun jälkeen totesin kuitenkin, että peruukki tarvitsee hieman oranssimpaa sävyä. Tilasin varmalta luotto-Ebay-myyjältä, joka toimittaa alle kahdessa viikossa Suomeen, pitkän, oranssin peruukin, jonka pistin osiin ja ompelin keltaiseen peruukkiin. Noin joka kolmas hiusnauha oli oranssi. Kuvassa väriero näkyy tosi huonosti, mutta oikeassa maailmassa oranssi kuultaa mukavasti keltaisten kuitujen joukosta.

Excelillä on myös hillitön letti, jota tuskin olisin saanut aikaan vain sillä, että lisään peruukkiin kuitua. Peruukista olisi tuolloin myös tullut älyttömän raskas (mitä se oli jo nyt, mutta vielä siedettävä), siksi päätin tunkea lettiin sisälle jotain muuta. Arvoin myös hieman perinteisen ja kalanruotoletin välillä, mutta päädyin perinteiseen, koska siitä oli helpompi saada oikein muhkea.

Pötkylämallausta

Leikkasin vaahtomuovilevystä sopivan paksuja pötköjä, joihin ompelin myös puolikkaan peruukin verran kuituja päälle. Nämä pötköt sitten ompelin kiinni peruukin niskaan. Olisin halunnut liimata kuidut kiinni pötköihin, mutta en keksinyt mitään liimaa, joka olisi samaan aikaan ollut sekä pitävä että säilyttänyt vaahtomuovin pehmeyden.

Pötköt itsessään ovat hyvin kevyitä, mutta kaikki se kuidun määrä ja mitta, mitä tässä peruukissa on tekee siitä painavan. Desussa päivän lopussa peruukkisukka alkoikin paeta peruukin mukana kohti takaraivoa ja vapautta.

Trimmattuja pötköjä ja karvainen pötkylä.

Kuten kunnon ysäri-animeen kuuluu Excelin tukassa on muutenkin volyymia. Jotenkin vähän yritin saada samaa törkeyden hienoutta Excelin otsatukkaan, mitä anime tarjoilee, mutta se meni vähän metsään. En osannut näin suomeksi.

Jotenkin silmissä vilisi Escaflowne, kun tätä väänsin.

Menin lopulta helpommalla ja säästin mielenterveyttä. Loppupelissä peruukista tuli ihan kiva, ja se onkin yksi lempiosistani tässä puvussa. Vaikka pitikin ostaa 100 värikästä ponnaria, että saan pussista kaksi vihreää...

Melkein valmis peruukki ja meikkitesti.
BTW: Excelissä on övereimmät tekoripset kuin millään muulla hahmolla aikaisemmin.
Silti en viitsinyt laittaa niitä kaikista övereimpiä...

Yksi hauska osa Excelissä ovat myös hanskat, joissa on... jotkin ihme pampulat, jotka ehkä näyttävät metallisilta...??? No tiesin, etten voi enkä halua tehdä niitä mistään kovasta, koska ei kiitos enää taipumattomia niveliä puvuissa. Ja varsinkaan, jos kyseessä on ranne!

Tein ihan perustrikoohanskat, jotka pätkäisin sitten kynsikkäiksi (vähänkö harmitti, kun kerrankin tuli nätit sormet). Pampulta tein irrallisina osina apunani jälleen vaahtomuovi.

Sopivan mittainen pötkö vaahtomuovia, jonka ympärille ompelin hieman pingottaen valkoista trikoota. Tässä vaiheessa pampula meni aina ruttuun, jos se ei ollut kädessä tai jossain muualla. Maalasin pampulat sitten hopeisella kangasmaalilla, kun ne oli pingotettu talouspaperirullan ympärille ruttujen välttämiseksi. Kangasmaali kovetti kangasta sen verran, että siinä ei juuri ole ruttuja edes "lepotilassa".

Siellä lilluu testipalat taas.

Koska en tietenkään mitenkään ollenkaan voinut löytää sopivanväristä kangasta, piti pistää värjäyspaja taas pystyyn. Ei haittaa! My värjäys-game is stronk now! Tämä on myös yksi syy, miksi Excel ei ole tapahtunut aikaisempina vuosina; ei ole löytynyt kunnon kankaita enkä ole uskonut omiin taitoihini värjäyksen suhteen. Nyt se oli kuitenkin helppo nakki.

Värjäyksen takia jouduin kuitenkin turvautumaan typerääkin typerämpään kankaaseen eli twilliin, jonka tekstuurista ja tavasta käyttäytyä en pidä sitten yhtään. Se oli kuitenkin yksi harvoista, valkoisista luonnonmateriaalikankaista, josta ei näkynyt ihan kaikki ja niiden mummot läpi.

Nää on kivat.

Shortseista tuli hyvät ja kivat. Ovat mukavat päällä ja pysyvät jotenkin ihmeen kaupalla jopa jalassa. Laitoin pyllyyn vetskarin, josta lopulta ei tainnut olla mitään iloa. Tykkään niistä silti, vaikka kukaan tuskin näkeekään niiden hienoja leikkauksia missään kuvassa tai livenä. Joten piirsin ne!

Behold my art skillz!

Shortsit olivat helpot, mutta kunnon haasteen vastaan toi Excelin pikkutakki, joka on lähestulkoon pelkkää hihaa. Tämä takki oli ehkä yksi vaikeimmista koskaan kaavoittamistani asioista. Halusin hihat näyttämään mahdollisimman paljon reffiltä ja samaan aikaan tarjoamaan hyvän liikkuvuuden sekä istumaan takin miehustaan hyvin. Hitusen leikin paperin ja teipin kanssa, mutta suurimman ongelman tuottivat hihojen alaosta, joista käden on tarkoitus tulla läpi. Ja eihän näitä voinut testata paperilla, koska niiden piti joustaaaaaaa!

Da fuck?

Jotenkin... jollain taialla... sain nämä tehtyä ensimmäisellä yrityksellä. En tiedä, mitä olen vahingossa uhrannut cosplayn jumalille, mutta oli sen arvoista (tai sitten tämä conirutto on maksuni tästä hyvän mäihän määrästä). Hihojen alaosa on siis trikoota ja yläosa tuettu hyvin jämäkällä tukikankaalla. Tässä kuvassa hiha pysyy muodossaan joten kuten vielä, mutta tukikangas menetti hurjasti ryhtiä, kun värjäsin kankaat (värjäsin siis vaatteet lähes kokonaisina vaatteina, enkä kangasta palana kuten yleensä teen). Viimeinen ratkaisu oli laittaa softissiivekkeet hihojen sisään. Tämä luo hihoihin oman pienen trooppisen ilmaston, mutta ainakin hihat pysyvät muodossaan ja pystyssä.

Jalka ja jalan kaavat.

Kengät olivat tuttua huttua; elmukelmun ja maalarinteipin yhteistyötä. Soran tai Aquan keinonahkajämät pääsivät Excelin kenkiin. Tämä oli virhe, koska tuo kangas ei meinannut luistaa ommellessa edes teflonpaininjalan kanssa. Vetoketjun ompelu oli ihan täyttä tuskaa.

Mmmmm...

Kengänpäälisten kiinniliimaamisesta puolestaan on tullut minulle joku suuri intohimo. Saan hirveästi tyydytystä, kun pääsen vihdoin liimaamaan kengät ja pääliset kiinni.

Desussa ei hirveästi keretty kuvaamaan Exceliä. Päätin kuitenkin kynytä roskiksen päälle yhdessä välissä ja Kis-muru otti kuvia. Tässä esimakua ja kuva jopa koko puvusta (paitsi letti ;____;).

Kuvasi Kis

Fukka kiittää!

PS: Desu-horinoita tulossa jossain välissä.

Virallisesti hirvein ikinä

Moi!

Olen ollut viimeaikoina maassa, koska yhyy ei ole mitään, millä päivittää blogia, mutta sitten hups onpas. Desuconin pukusuunnitelmat heittivät kertaalleen härän pyllyä, mutta onneksi ei ole jäänyt hätä käteen.

Ihan alkuun oli vaikea päättää, minkä puvun haluaisin Desuun tehdä. Len lähtee sunnuntai puvuksi, koska rakkaus, mutta lauantaille piti keksiä jotain. Ensimmäinen idea oli tehdä Takuton taikapoikaversio Star Driverista. Olen haaveillut ja pyöritellyt tätä pukua mielessäni siitä lähtien, kun sarja tuli ulos, mutta en ole vain löytänyt oikeanlaista saumaa sille.

Tämä hulppeampi versio takkeineen.

Fiksu lapsi aloittaa asut aina tilaamalla peruukit, ja niin tein. Star Driverin kulta-aika alkaa olla ohi enkä kai siksi löytänyt takutolle hyvää kaksiväristä peruukkia valmiina, joten piti alkaa väsäämään sitä itse. Ihan putkeen ei peruukkien tilaaminenkaan mennyt, kun ensimmäinen luukusta pudonnut karvalapsi oli ihan täyttä kakkaa.

Pohjaperuukki ja keltainen rumilus.

Sain onneksi toisen peruukin, mikä sopi pohjaksi oikein mainiosti, sillä päälaelta piti purkaa aika paljon punaista pois, että keltaisen haitulan saa aikaiseksi. Keltainen puolestaan oli niin kakkalaatuinen kuin odotinkin, mutta eipä se haitannut, koska se meni palasiksi. Tähän tilasin vielä toisen punaisen lisäämään pituutta ja tuuheutta pohjaperuukkiin noin muuten.

Tästä lähtee.

Ainoa vaadittava ominaisuus, mikä keltaisessa peruukissa piti olla, oli pyöreä pieni skin top, jonka voisin helposti siirtää punaiseen peruukkiin. Olen ihan hillitön arkajalka peruukin ja ompelukoneen yhdistämisessä, joten kaikki kuitu ommeltiin tähän käsin. Välistä kyllä mietin elämänvalintojani.

On tämä saatana työmaa.

Pohjaperuukin malli oli vähän hupsu, mikä pisti kapuloita rattaisiin, kun keltaista kuitua piti ommella. En voi ehkä suositella tätä kellekkään. Nyt kuitenkin keltainen osa on valmis ja olen jo aloittanut punaisten kuitujen lisäämisen.

Sitten matkaan tulikin mutka, kun en löytänyt oikein mistään hyviä kankaita. Saappaat ja kaikki kultaiset osat olivat haastavimmat. Kun ihan oikeista kangaskaupoista ei meinannut löytyä sopivia kankaita, tilasin sitten näytepaloja nätetin ihmemaailmasta. Toista viikkoa odottelin pelkkiä näytteitä ja laskin, että jos itse kankailla menee yhtä kauan tai kauemmin saapua, en kerkeä tehdä Takutoa valmiiksi Desuconia varten.

Näin siis dumppasin Takuton ja vaihdoin toiseen ikuisuus suunnitelmaan; Excel Sagan Exceliin. (En tiedä milloin tai missä on lopulta Takuton aika olla olemassa...)

Laatuviihdettä suoraan 90-luvulta.

Excel on ollut puolittain työnalla jo vuosi tolkulla. Peruukit olen tilannut jossain välissä valmiiksi ja protoakin väsännyt koulussa aikanaan. Ja toisin kuin Takuton kankaiden kanssa tiesin, että löydän tai voin värjätä kaikki tähän pukuun tarvittavat materiaalit. Joten Excel it is.

Peruukkihommista kerron myöhemmin, vaikka se on se osa, mistä aloitin. En vain ole jaksanut kuvata kunnolla vielä edistystä ja kokeiluja, joten se jää tulevaisuuteen roikkumaan.

Olen kuitenkin jotain jo saanut aikaan. Nimittäin Excelin hirvittävän body/panssari/korsetti/hörölöö-asian.

Huono tissi hyvä tissi
Proto nro. 2

Tässä vaatteessa yksi vaikeista asioista oli tissikuppien kaavoittaminen oikean kokoisiksi ja mallisiksi. Ensimmäinen proto oli niin hirveä, että se ei tule näkemään päivänvaloa tämän blogin puolella koskaan. Tässä toisessa sentään rinnankaaren korkeus on jo korjattu, vaikka ensimmäinen kuppikokeilu osoittautuikin ihan liian pieneksi.

Tarkoitus oli ostaa ihan kunnon rintaliivinpohjat kupeiksi, mutta koska en löytänyt mistään sopivan kokoisia, niin piti säveltää ihan itse.

Fukka nimeää kaavanosia osa 393757

Yllätin lopulta itsenikin materiaalivalinnoissa. Ajattelin, että löydän jonkun kivan kiiltävän polyesterin tai jonkin keinonahan korsettiasiaa varten, mutta sitten vahingossa kohtasinkin PVC:n...

Hirvitys!

Ja koska 90-luku ja anime, niin olihan sen pakko olla sitten tämä. Tissiosat olivat lopulta puuvillan jämäpaloja, jotka löytyivät kotoa. Maalasin ne hopeisiksi painovärillä, mikä teki kankaasta hirveän jäykän. Siksi taas kangas jää hieman kuprulle rinnankaaren kohdalta, mikä vähän omaa itseäni häiritsee, mutta jaksaminen ei enää riittänyt säheltämiseen.

Välmis

Jossain kohtaa tätä tehdessäni havahduin siihen, että olen tehnyt ihan oikeasti seksiasun. Odotin, että tämä olisi ollut kuumempi tapaus, koska PVC-muovikuori ja kolme kerrosta puuvillaa tiukasti ihoa vasten, mutta ei. Ainakaan vielä en ole suuria lämpötilan muutoksia tämän kanssa havainnut. Muuten hirveydessään se on oikein mukava päällä.

Nyt heittäydyn törkeiden hihojen ja pikkushortsien kimppuun!

Fukka kiittää.

PS: Huominen Kummacon jää minulta luultavasti ihan kokonaan välistä, koska olen töissä, enkä viitsinyt pyytää ylimääräistä vapaapäivää vain ja ainoastaan Kummaconin takia.

Pensselillä silmään

Moi!

Tässä mietin ja pohdin, että voisi varmaan päivittää blogiakin joskus. Tuo tulilla oleva puku on edennyt, mutta ei sen vertaa, että siitä saisi kokonaista merkintää aikaiseksi. Siksi väännänkin aiheesta, josta en osaa ja en oikeasti ymmärrä; meikkaaminen.

Minulla ei juuri ole jaksamista meikkaamiseen cosplayn ulkopuolella. Maalaan naamani lähes päivittäin vain siksi, että työskentelen paikassa, jossa joudun näyttämään naamaani muulle maailmalle. Olen siis ihan urpo tässä asiassa. Se kiehtoo minua kyllä ja yritän oppia sitä kovasti, mutta lähinnä vain cosplayn puitteissa.

Mikä tähän kirjoittamiseen sitten innosti? Kaikesta huolimatta minulla on ihan hirveä tarve ostaa meikkejä ja päästä niitä käyttämään. Haluan päästä käsiksi lähes kaikkeen mahdolliseen, mutta yritän pidätellä. Arjessa en meikkaa enempää kuin minimin verran, joten turhille meikeille ei oikeasti ole käyttöä. Yritän miettiä sitä, mitkä meikit ovat parantaneet ja helpottaneet meikkaamista cosplayssa. Mistä on oikeasti ollut hyötyä ja joita olen käyttänyt enemmän kuin kerran?

Sleek on jees.

Olin onnesta soikeana, kun löysin Citymarketista tämän Sleekin korostus-varjostuspaletin. En halua upottaa hirveitä määriä rahaa tuotteisiin, joita en A) voi testata tai nähdä irl itselleni sopiviksi tai B) en osaa käyttää. Siksi kaikkien fancy pancy tuotteiden tilaaminen ulkomailta ja avaruudesta on jäänyt välistä. Siksi suurin osa arsenaalistani onkin perus markettikamaa. (Usein jotain tutoriaaleja tai ohjeita tutkiessa tulee olo, etten ole edes kuullut 95% niistä merkeistä, joiden meikkejä ohjeessa käytetään...)

Aikaisemmin, en ollut löytänyt pätevän oloista korostus-varjostuspaletti Suomen markkinoilta kohtuu hintaan. Hylly hohti pyhää valoa, kun nämä näin. Urbaani legenda ei enää ollutkaan legenda. Tämä on ollut ehkä hyödyllisin himo-ostos cosplay-mielessä. Tälle kuitenkin vastapainoksi tahtoisin löytää vielä hyvän puuterimaisen korostus-varjostus-paletin.

Joku Ebay-ihme; merkki olematon.

Cosplay on välistä hyvinkin ilonkirjava harrastus ja siksi aikanaan ostin tämän jättimäisen luomiväripaletin Ebaystä. Se on auttanut vuosien varrella sekä minua, että kavereita. Tästä on saatu monen animuhahmon kulmakarvat aikaiseksi. Kauhulla odotan sitä päivää, kun tämä laukussa matkalla coniin päättä räsähtää päreiksi jostain matkalaukun töyssystä...

En voi sanoa, käyttäneeni jokaista väriä, mutta kuten näkyy tietyt värit alkavat kulua pohjaan. Siksipä yritän hairahtaa meikkihyllyllä siinä kohtaa, joka ehkä vähän edes hyödyttäisi. Voisi joskus ehkä kuljettaa pienempääkin palettia mukana...

Hubs... ostin töistä testereitä puoli ilmaiseksi.

Sen lisäksi, että löytyy oikeat ja passelit tökötit, niin hyvät välineet tuovat minulle suurta tyydytystä. Mitään super-duper-priimaa eivät nämäkään ole, mutta huomattavasti helpottaa eloa, kun on edes asiaan X tarkoitettu sudin tai pensseli käytössä asiaan X.

Cosplayssa meikkaan paljon huolellisemmin kuin sen ulkopuolella. Arkena riittää, etten näytä kuolleelta tai lepraiselta. Silti omistan sellaisia sutimia, jotka eivät näe päivän valoa kuin muutaman hassun kerran vuodessa.

Tässä yleisimmin käytössä olevat.

Kuten kaikessa cosplay-jutuissa, myös meikkaamisessa haluaisin kehittyä ja tulla paremmaksi. Tämä on se juttu cosplayssa, jossa tunnen olevani aivan täysin mukavuusalueeni ulkopuolella.

"Mistä ihmiset oikeesti oppii meikkaamaan?! Mikä ihmeen salaseura se on?!" - Kangaskasa

Se, mikä itselleni on ongelmana meikkaamisen opettelemisessa, on, että mistään ei löydy kunnollista urpoystävällistä ohjetta, jossa opastettaisiin kädestä pitäen, miten ja missä järjestyksessä mitäkin tavaraa pitää naamaan tunkea. Olen kai jäänyt jostain (meikkaamisesta) paitsi, kun en koskaan ole lukenut naistenlehtiä.

Hubs... Menin ja ostin sutimia.

Nykypäivänä lähes kaikkeen löytyy ohjeet tai vähintään Youtube-video. Kuitenkaan YT-meikkitaiteilijan ohjeistus ei välttämättä ole täysin rinnastettavissa cosplay-meikkaamiseen. Saati, että käytetyt tuotteet olisivat kohtuu hintaista perusmarkettikamaa... Ohjeita ja osviittaa voi kyllä ottaa, mutta tarkoitus onkin monesti ainakin omien mieltymyksieni mukaan vähän eri. Yotubesta ja muualta kyllä löytyy ohjeita myös cosplay-meikkaamiseen, mutta kuitenkin meillä kaikilla on oma naama, johon kaikki kikat eivä samalla tavalla toimi kuin toisilla. Sama meikki ei näytä enää samalta aasialaisen ja valkoisen ihmisen naamassa.

Tämä on kai jonkinlainen pohjustusvoide?
Siinä ei vaan missään lue, että pohjustusvoide...

Jo ihan lähtökohtaisesti tulee urpoakin urpompi olo, kun ei edes tiedä, mistä jotain tuotetta tulisi etsiä tai mikähän se nyt on sitten suomeksi (sanakirjat oletta välillä täysin perseestä). Ohjeessa esitellään tuote Y, josta en ole ikinä kuullutkaan saati, että onko se kerennyt jo Suomen markkinoille. Meikkaamisen peruskurssi on jäänyt välistä ja nyt yritän tarpoa läpi syventäviä.

Välistä tuntuu, että nykyään kaikki uudet asiat, joita yritän harjoittaa omassa cosplay-meikissäni ovat muille täysin päivän selviä asioita ja minulle vaan hepreaa. Vähempikin kai riittäisi, mutta silti sitä pitää itsekkin yrittää. Kuinka olla enemmän hahmon näköinen tai korostaa epärealistisuutta. Ehkä tuosta uusimmasta villityksestä olisi jotain hyötyä...

Silmämeikinpohjustusvoide!

Silmämeikinpohjustusvoiteesta kuulin paljon, mutta koskaan en sitä muistanut edes etsiä. Sitten vahingossa silmiin pisti tämä Lumenen tuubi, ja se on on ollut pelastaja. Edelleenkään minulle ei täysin ole selvää, missä vaiheessa se kuuluisi oikeasti naamaan tunkea. Hubs. Silti pitäisin tätä yhtenä parhaista avuista monipuolisemmassa meikkaamisessa.

Se, että teoriassa osaan käyttää jotin tuotetta, on taas eri asia osaanko sen käytännössä. Tiedän, miten saa sievät rajaukset ja smoky eye -meikin. Nämä minun räpyläni, joita käsiksi myös kutsutaan, eivät aina kuitenkaan jaksa sitä osata. Käytetään vippaskonsteja ja kaikkea, no oho siinä meni puolet muusta meikistä. Tämä on kai se kohta elämässä, missä pitäisi harjoitella...

Silmän piirtely asoita.
Näitäkin on...

Ja samaan asiaan tarkoitetuissa tuotteissakin on niin paljon eroja! Minulle paras nestemmäinen kajaali on ollut tuo oikean yläkulman Rimmelin mömmö, koska siinä on ohuen ohut sivellin. Kaikki tussipäällä varustetut kajaalit tuottavat tuskaa jossain muotoa. Kynällä taas saa erilaista jälkeä kuin nestemmäisellä ja siksi yleensä cosplay-meikissä yhdistelen molempia.

Uutena suosikkinani on kuitenkin tuo Lumenen "automaattinen" rajauskynä (vasen alakulma). Se on ruskea ja ostin sen Leniä varten. Tosi helppo käyttää ja saa aikaan pientä ja sievää. Itse pyrin aina pitämään rajauksen mahdollisimman ohuena. Tietenkin aina riippuu vähän hahmosta ja siitä, miten räpylät tahtovat aamulla toimia.

Tällä tuotteella astetta lähemmäs animua!

Tämän Mastercamon kaltaista korjauspalettia hain pitkään, mutta urpo ei löytänyt. Varsinaisesti cosplayssa en ole tätä vielä kerennyt käyttää, mutta testailun (ja Youtuben) perusteella tämä on pätevä. Häivyttää hyvin inhimillisyyttä. Harvalla viihdeteollisuuden hahmolla on selkeästi epätasainen tai kukkiva iho.

Perusmeikin kuten meikkivoiteen, puuterin, rajausten ja ripsivärin lisäksi on niin paljon asioita ja juttuja, joilla voi parantaa jo hyvää lähtöasetelmaa. Esimerkiksi korostaminen ja tekoripset ovat vain murto osa asioista, joilla mennään astetta enemmän epärealistisuuden puolelle. Siis siinä mielessä, että pyritään lähemmäs hahmoa ja kauemmas omasta itsestä meikin avulla. Ja minusta tuntuu, että tämä on vain suuri syöveri, jolla ei ole loppua tai yleispätevää oikeaa suuntaa.

Tilasin syksyllä ripsiä tytypukuja varten...
No enpä ole näitäkään vielä kerennyt käyttää!

Tuntuu, että cosplayssa silmät (ja tietenkin iho) ovat paljon tärkeämmässä osassa kuin huulimeikki. Hahmo on hyvin usein jotenkin erikoinen, jos sillä on selkeästi maalatut huulet, ja tuolloin juuri oikean sävyisen värin löytäminen voi käyda työlääksi. Ainakin itse olen joutunut välistä sekoittelemaan oman sävyn ihomaaleista (en suosittele, se kuivattaa), koska oikeaa sävyä ei oikeasti ole saatavilla. En ole vielä ollut niin HC, että ihan tekisin kunnon  huulimaalin jotain hahmoa varten. Ei siinä, vähän polttelisi.

Moni animetsirbula taas näyttää siltä, että huulia ei olisi olemassakaan. Siinä kohtaa itse tykkään jättää huulet mahdollisimman luonnollisen näköisiksi cosplayssa. Yleensä vain huulirasvaa ja hyvin harvoin hempeää pinkkiä. Siksi onkin huvittavaa, että huulten maalaaminen on yleisempää mieshahmojen kohdalla.

Huuliasioita ja ööö... jotain extraa?

Miehillä on luonnostaan vaaleammat huulet kuin naisilla, koska miesten iho on paksumpi. Siksi, ainakin omasta mielestäni, vaaleaksi meikatut huulet mieshahmoilla näyttävät luonnollisemmilta kuin meikkaamattomat huulet. Hyvän nuden huulipunan huikkasi Twitterin puolella Biffe eli tuon Maybelinen 710 Sultry Sand. Ainakin itselleni passeli, eikä kuivata huulia niinkuin meikkivoide.

Joitain meikkejä olen ostanut vain yksittäisiä hahmoja varten. Edealle piti etsiä luomiväriä kuin tryffeliä, mutta sitten höpönä lisänä ostin tuon valkoisen Rimmelin Scandaleyes-luomivärikynän, jolla korostin ohimoille tehtyjä suonia. (Pronssisen ostin David Bowie -bileitä varten.)

Uus lelu!
Tämä on höpö.

Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että yritän vuosi vuodelta tunkea naamaan enemmän tavaraa kerralla, mutta en siltikään ymmärrä mistään yhtään mitään. Meikkaaminen on jotenkin hirveän pelottava juttu, koska hyviin värmeisiin saa upotettua tosi paljon rahaa, jos sille päälle sattuu.

Cosplay-meikkaaminen ja tietenkin maskeeraaminen yleensä poikkeaa normimeikkaamisesta siinä, että cosplayssa tavoitellaan jotain muuta kuin itse on eikä vain korosteta omia "hyviä" piirteitä viimeisimpien trendien mukaisesti. Meikkaaminen on myös tietyssä määrin hyvin omanlainen osansa cosplayta. Omaa nassua ei kuitenkaan näe samalla tavalla conipäivänä tai kuvauksissa kuin pukua tehdessä tai pitäessä. Eri valossa ja kameran linssin läpi asiat voivat näyttää hyvinkin eriltä. Siksi ehkä minulla on niin vaikea saadaa kiinni tästä hommasta.

Fukka kiittää.

PS: Kirjoittelen tulevista pukujutuista jossain välissä, mutta tällä hetkellä huomioni on kiinnittynyt muualle (Overwatch).

Höpsistä, naisrosvoja!

Hellou!

woodituudinen on vihdoinkin päässyt elämässä eteenpäin ja päivittänyt blogiaan ECG-seikkailujen osalta. Käykää lukemassa. Siksi voin vihdoin kerätä myös oman sepostukseni meidän esityksestä ja sen työstämisestä. Yritän olla toistamatta samoja asioita kuin woodi, mutta ihan varmasti menee asiaa päällekkäin.

Kerron heti näin alkuun siitä kuinka pimitimme lähes kaiken esitykseen liittyen kaikilta ulkopuolisilta (kaverit mukaan luettuna). Syitä salamyhkäisyyteen oli kaksi: 1) koska Källi ja ullatuus ja 2) se, ettei kukaan uskoisi tätä juttua todeksi kuitenkaan. Pimitimme siis lähes kaiken lähdeteoksen, hahmot ja jopa sen, että woodi on koko hommassa mukana. Rorunen kanssa loimme salajuonen, jolla saimme junailtua asiat, niin ettei tarvitse sentään piilotella sitä, että olemme kisaamassa. Mm. aikataulujen ja matkustamisen suunnittelu oli näin sentään helpompaa. Kaikki elivät siis siinä uskossa, että olimme Rorunen kanssa kahdestaan könyämässä kisalavalle jälleen kerran.

Kuva: Taino

Parhaita hetkiä tämän prosessin aikana olivat ne, kun ihmiset saivat tietää tai tajusivat, mikä oli meidän lähdemateriaali. Yksi muru vahingossa näki Juhanan viitan kaavat, joihin olin tietenkin kirjoittanut hahmon nimen, lojumassa kotonani. Ensin pohdittiin ja pähkäiltiin, että mikä pirun Prinssi Juhana. Kuulostaa tutulta. Ja sitten, kun lamppu syttyi, ensimmäinen kommentti oli: ”Vitun turrit.”

woodin osallisuus koko hommaan paljastui suurimmalle osalle vasta Frostin perjantaina, kun kolmestaan ryömimme Sibelius-talon bäkkärille.

Vikat reenit ennen Lahtea.

Esitys itsessään oli kohtuu helppo lyödä kasaan. Juonen luuranko ja perusidea olivat jo olemassa. Ongelmaksemme kävikin se, kuinka mahduttaa kaikki tämä ja lisää kahteen ja puoleen minuuttiin. Ideoissa meillä oli selkeästi runsaudenpula. Emme lähteneet kopioimaan kohtausta prikulleen alusta loppuun, koska se olisi ollut sekä tyhmää että mahdotonta. Poimimme avainelementit ja täytimme aukot sekä maustoimme kaiken Disney-pääsiäismunilla. Silti Kill your darlings oli hyvin vahvasti mukana.

Nallen raato.

Koko esityksen ja pukujen ydin voidaan summata yhteen sanaan: Kyny. Ihan intopiukeana saimme suunnitella sitä, kuinka mahdollisimman kynyjä asioita saamme tehdä tätä projektia varten. Minä en päässyt ihan yhtä hyvin kynyilyn makuun kuin rikoskumppanini. Onhan Juhana sentään prinssi! Sain edes vähän kynyillä kruunun ja Herra Hissin kanssa.

Halusimme ehdottomasti ottaa mukaan Herra Hissin, ja onneksi elokuva itse tarjosi kynyn lähestymistavan neljännelle hahmollemme. Jos joku sattuu muistamaan, niin Sukka-Hiss oikeasti esiintyy Robin Hood -elokuvassa. Ajatus oli aivan liian hulvaton, että sen olisi voinut jättää käyttämättä, joten minä päädyin neulomaan sukan ensimmäistä kertaa.

Herra Hiss 0.3

Esityksen valmisteluun itse käsikirjoituksen ulkopuolella piti panostaa minun mittakaavallani paljon, koska lavasteita ja rekvisiittaa piti ihan oikeasti käyttää. Lavasteetkin saivat käydä kovan seulan läpi ja monesta ideasta luovuttiin. Kaiken tavaran kasaan haaliminen ja kuljettaminen oli ihan seikkailu sinänsä, kun arkku ja muut romut veivät yhden ihmisen verran tilaa autosta (yksi syy, miksi kaihdan turhia lavasteita niin paljon).

Kovin montaa juttua ei sentään pitänyt alusta asti tehdä tätä esitystä varten. Tuuletustelineet, jotka toimivat seininä, kävelivät melkein syliin, Rorune oli tehnyt arkun aikaisempaa esitystä varten, verhoja ja vilttejä kaiveltiin ihmisten nurkista. Vain pieniä yksityiskohtia piti tehdä ihan itse, kuten rahoille pussukat (Rorune), juliste (woodi) ja kristallipallo-onki (miä).

Fun fact: Suurin osa rahapusseista on täytetty 400g makaronipusseilla, jotka ostimme vasta Lahdesta.

Kuva: Mikael Peltomaa

Musiikkien löytäminen oli yhtä aikaa vaikeaa ja helppoa; olemassa oli tunnelmaan ja kohtaukseen sopivat musiikit, mutta koska elokuva on tehty 1973, ei siitä ole julkaistu mitään virallista sound trackiä. Musiikit kaivelimme huonolla laadulla elokuvan kohtauksista, joissa hahmot eivät puhu. Varsinainen ennustuskohta, jossa kristallipalloa heilutellaan ilmassa, oli murheenkryyni. Tuossa kohtauksessa papatetaan koko ajan. Siksi piti keksiä jokin vaihtoehtoinen musiikki taustalle. Liisa ihmemaassa -elokuvan madon laulama vokaalilaulu tuli ensimmäisenä mieleen. Se sopi kohtaukseen ja toimi hyvänä pääsiäismunana.

Fun fact: Oli muuten suomenkielinen versio laulusta, koska englanninkielinen ei ollut niin toimiva.

Harjotusryönät feat. woodin jalka.

Dialogi oli ihan oma juttunsa. Alkujaan olisimme halunneet tehdä esityksen suomeksi, mutta koska ECG:n säännöt rajaavat kielen englantiin, niin päätimme kehittää ihan oman kielemme ja heitellä sekaan jotain tuttua. Minä olin ihan varma, että meidät diskataan sen yhden ainoan suomenkielisen sanan, jonka raitaan ujutimme, takia. Sain kuitenkin tietää, että moni ei sitä edes tajunnut oikeaksi sanaksi.

Fun fact: Rorune heitti esityksessä yleisöön suklaakolikoita, joita jaeltiin myös muuten ihmisille.

Kuva: Mikael Peltomaa

Lähes kaikkien repliikkien takana on ihan oikea teksti, jonka vain muunsimme papatukseksi. Kaikilla meistä oli omat tavut hoettavana, mistä muodostui jokaisen oma puhetyyli. Jokainen meistä puhui oman hahmonsa repliikit, joita siistittiin, leikattiin ja madallettiin jonkin verran mukailemaan ”miesääniä”. Pois luettuna Herra Hissin ölinät, jotka ovat minun sössötyksiäni, joita ei ole sen kummemmin muokattu tai kirjoitettu ylös. Minua siis puhtaimmillaan ja sain kuulla tästä kommenttia jos jonkin kerran.

Fun fact: Pikku-Johnilla eli Rorunelle oli kirjoitettu vain kolme repliikkiä, joista lopulta vain kahta käytettiin.

Kuva: Mikael Peltomaa

Itselleni vaikeinta tässä esityksessä oli tuplaroolitus. Olen jonkin veran opiskellut nukketeatteria, mutta siitä on hirmu kauan aikaa ja kätösten toimivuus ei ole siinä kunnossa kuin, mitä nukketeatteri oikeasti vaatisi (lue: en ole treenannut). Onneksi oli kyny, niin pystyi menemään sieltä, missä aita on matalin. Inspiraationa Pikku-Kakkonen.

Herra Hiss sukkamuodossaan on hyvin vähäilmeinen nukke, minulla oli käytössäni vain yksi käsi nuken ohjailuun ja piti vielä olla muulla kropalla ja naamalla toisen hahmon roolissa… Oli vaikeaa, enkä missään vaiheessa tuntenut osaavani hommaa kovin hyvin. Harjoittelin Hissin ohjailua ja repliikkejä yksinäni peilin ja kameran kanssa, mutta olisin kaivannut jonkun osaavan ihmisen viereen ohjaamaan kunnolla. Luultavasti homma toimi sen verran kuin pitikin ja sopi hyvin esityksen luonteeseen, mutta en ole mitenkään ylpeä roolisuorituksestani Herra Hissinä. Semisti ok.

Kuva: Mikael Peltomaa

En ihan oikeasti uskonut, että pääsisimme edes portfoliohausta läpi näillä hahmoilla ja idealla (ja meidän portfolio oli ihan läppä muutenkin). Saati, että pärjättäisiin itse kisassa. Myös yletön somehypetys on ollut hyvin hämmentävää.

Kiitän vielä kerran kaikkia, jotka ovat meitä ja esitystä kehuneet. On ollut jännä matka. Välistä on miettinyt, että mitähän vittua sitä muka ollaan oikeesti tekemässä. Eniten kiitosta menee kuitenkin woodille ja Rorunelle, jotka ovat tarpeeksi kaheleita tällaista varten. Ootte ihanoita!

Tämä oli toistaiseksi tässä. En mitenkään jaksa tähän hätään vielä editoida kasaan koostetta äänityksen möhlistä, koska haluan tehdä sen vähän vaikeamman kautta.

Fukka kiittää!

PS: Uutta pukua on jo aloitettu!

Tätä on kaivattu - Matsucon 2017

Hip hei!

Viikonloppuna oli ihka ensimmäinen Matsucon. Voi pojat, se oli todella suuri positiivinen yllätys. Pyörinkin paikalla molempina päivinä kera kamun jos toisenkin, ohjelmia tuli katsottua paljon ja sain tehtyä uuden puvun ulkoilutettavaksi. Oli kivaa.

Täällä hevon perseessä on tottunut tietyn tyyppisiin tapahtumiin; Jokainen pikkutapahtuma eroaa toisistaan jollain tasolla, mutta kaikki kuitenkin tuntuvat nimen omaan pieniltä tapahtumilta, mutta ei Matsucon.

Pohjankartano on ihana.

Jo ennen conia ohjelmakarttaa selatessani mietin, miten paljon siellä on mielenkiintoista ohjelmaa. Vaikka aika paljon ohjelmaperuutuksia tulikin, niin päädyimme katsomaan yllättävän monta lärpätystä. Onneksi näin, koska muuten aika ei olisi kulunut niin hyvin, koska pukujen kuvaamiselle oli vain rajoitetut mahdollisuudet; pihalla oli keskimäärin -12 astetta pakkasta koko viikonlopun ajan ja sisällä vähemmän suotuisia kuvauspaikkoja.

Olen ehkä voivotellut joskus sitä, kuinka Pohjankartanolla aijemmin järjestetyt tapahtumat eivät ole osanneet ottaa koko taloa käyttöönsä. Ja tästä taas pisteet Matsuconille, koska tilaa oli todellakin käytetty hyödyksi. Taidekuja, kirpputori ja myyntipöytäsali toimivat mielestäni kohtuu hyvin, vähän oli ramppaamista ostopaikkojen välillä, mutta onneksi Pohjiksella on helppo liikkua paikasta toiseen, kun joka paikassa on isot portaat ja leveät käytävät. Ja hei! Kaikki kerrokset oli käytössä!

Amaterasu magneetti löytyi taidekujalta SaQe-artsin pöydältä.
Oli  ihan hirmu siistejä juttuja!

Lauantaina pukuna oli Len, joka piti puristamalla puristaa kasaan, koska viimeisen viikon aikataulut menivät ihan blörinäksi. Kiitos työt, kiitos bussiaikataulut ja kaikki muut, jotka päättivät heittää härän pyllyä. Ihan 100% valmis ei Len vielä ole, mutta siinä kuosissa sentään, että viitsin sen vetää päälle. Kaikesta kiireestä ja tuskailusta huolimatta olen jollain ihmeen kaupalla saanut ihan siistiä jälkeä aikaiseksi. Mitä on tämä noituus?

Len on ehdottomasti yksi lempipuvuistani vähään aikaan. Sen lisäksi, että hahmo ja sen lähde miellyttävät minua kovin, on se päällä äärettömän mukava. En edes ymmärrä miten.

Soffi oli ihana ja räpsi kuven.

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli avajaiset, mitkä olivat miellyttävän ytimekkäät. Ei turhia liirumlaarumeita, mutta asiaa kyllä.

Kävimme katsastamassa toisen kunniavieraan eli Cosplay Tour Europe -dokumentin (Jee! Auditorio!). Minä olin nähnyt sen jo aijemmin, mutta muut eivät. Jouduin kuitenkin hipsimään pois välissä, koska piti käydä pikaisessa tuomaripalaverissa. Palasin katsomaan dokumentin loppuun ja seuraamaan kyselytuokion. Oli hirveän vaikea keksiä mitään järkevää kysyttävää, kun olin kuullut jo aijemmin vastaukset kaikkiin olennaisiin kysymyksiin. Onneksi muilla oli enemmän tiedonjanoa.

Olin siis taas kerran cosplay-kisan tuomarina, mutta tällä kertaa ihka ensimmäisessä poseerauskisassa. Koko päivänä ei yhtään tuntunut siltä, että pitäis olla pätevä ja virallinen, kun ei ollut esituomarointeja. Vähän enne kisaa piti vain saapua bäkkärille, istua penkkiin, katsoa kisa, tehdä päätös ja julistaa voittaja. Jotenkin liian simppeliltä tuntui tämä. Ei sinänsä oli jännää, koska olihan tämä lajinsa ensimmäinen ja piti hieman pohtia sitä, millä linjalla ja ajatuksella mennään. Hirveän iloinen ja vähän ylpeä olen siitä, että meillä oli täysi poseerauskisa.

Tein myös turhan maskin.
Soffi kuvasi.

Kisa jotenkin vain hurahti ohi, enkä kerennyt tietenkään nähdä Hall-kisaa ollenkaan. Jälkeen päin kuvista ja muualta asiaa tutkittuani, olen ehkä sitä mieltä, että juurikin Hall on oikean tyyppinen pukukisa näille leveyspiireille. Taso oli hieman erilainen kuin yleensä tämän seudun tapahtumissa. Tätä lisää kiitos.

Viikonlopun 'pakko mennä' -luento oli Japanilaiset kansantarinat 101. Aihe kutkuttaa minua hyvin syvästi, joten odotin ohjelmalta paljon. Hieman jouduin pettymään luennon sisältöön ja sen esille tuontiin. Olisin kaivannut selkeämpää kerrontaa tarinoista ja ehkä hitusen syväluotaavampaa analyysiä niiden yhteyksistä japanilaiseen populaarikulttuuriin. Ja vaikka itse en mitenkään spoilaantunut, niin spoilerivaroitus ohjelmakuvauksessa olisi ollut paikallaan. Kaikesta huolimatta viihdyin.

Päivän päätteeksi piti kuunnella myös Sakuga - animaation mestarit, joka tarjosi hirveästi asiaa, mutta selkeästi liian lyhyessä ajassa, koska lähes kaikki nimet menivät ohi korvien. Minä itse olen hillitön informaatiosyöppö ja oli välisätä hankala pysyä aiheen perässä. Tauotusta oli hyvin vähän ja animaattorista hypättiin toiseen hengittämättä välissä. Aiheena hyvin mehukas, mutta liikaa asiaa yli syötöllä.

BTW meidän badget!

Sunnuntain pukua pohdin ja puin ja laitoin Twitteriin kyselyä. Twitter-äänestyksen voittajaksi tuli Sora, mutta kakka-aikataulut eivät antaneet mitään tilaa siihen, että olisin kerennyt laittaa Soran peruukin kuntoon. Päätin sitten sunnuntaina vetää päälle äänestyksessä toiseksi tulleen herran eli Fujimoton. Vähän jänskäsin, missä kunnossa herran nenä on, mutta ihan tuo oli käyttis. Tulevaisuudessa aion kuitenkin tehdä uuden ja paremman nenän (ja ehkä pienen tutoriaalin).

Sunnuntaina ei ollut mikään kiire conipaikalle, mutta itse heräsin sen verran aikaisn, että päädyin Pohjankartanolle hyvissä ajoin (lateksinenä ja talvipyöräily ei ole hyvä yhdistelmä). Väkeä oli sunnuntainta huomattavasti vähemmän, mutta hyvin silti. Koska porukka lipui pikkuhiljaa paikalle, niin päätimme mennä katsomaan Conikonkarien(?) matkavinkit.

Kalaherran kuvasi Kide.

Ohjelma oli hyvin sekava ja karkaili käsistä aika tehokkaasti. Varsinaiset vinkit jäivät hukkaan, kun luennoitsijat lähinnä kertoivat juttuja omista kommeluksistaan. Välillä ne olivat relevantteja ja välillä taas eivät ollenkaan. Lisäksi eräs henkilö yleisöstä vei aihetta pois raiteilta vähän väliä ja pitkitti ohjelmaa yliajalle eivätkä luonnoitsijat hirveästi osanneet ohjata sitä takaisin. Meillehän tässä tuskin muutenkaan olisi ollut mitään uutta tarjolla, mutta voin vain kuvitella, mitä jäi käteen, jos oikeasti olisi halunnut vinkkejä conimatkustamiseen.

Twitterin kehuma Cosplayers - STAND UP!, joka nähtiin Yukiconissa, oli myös osana Matsun ohjelmistoa, joten se piti katsastaa. Sali oli ihan tupaten täynnä, mutta onneksi mahduimme sisään. Viihdyin hyvin. Vaikka ihan räkänauruksi ei missään kohtaa mennyt, niin vitsit oliva nasevia ja oivaltavia. Suosittelen.

Oliko muuten paras veto ikinä Matsuconilta tehdä diili Kauppuri5 kanssa?
Parasta mättöä.

Sitten käytiin katsomassa BLUFFia! BLUFF - Kirotut kortit oli ehdottomasti paras tanssiesitys piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkään aikaan. Ehkä paras ikinä. Tanssit oli hyviä, uusi viiden porukka toimi lavalla hyvin ja kaikki osasi tanssia niin hyvin aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! Hienoa oli tämä ja minä intopiukean odotin vielä esityksen päätyttyä lisää. Enskerralla vaadin encoren!

Jäljellä oli vielä päättäjäiset, joista olin saanut hieman tuta jo aikaisemmin. Conin teemalaulu oli ideana kiva ja sanat hauskat, mutta laulusta oli vaikea saada selvää. Sanat olisivat menneet täysin hukkaan, jos niitä ei olisi heijastettu seinälle. Parasta oli Team Valorin PokemonGo-kisan voitto ja se, että Matsucon tulee uudestaan vuoden päästä! Whoop di doop! 

Matsucon oli mahtava ja kiva. Tässä oli ihan kunnolla isomman luokan tapahtuman tuntua enkä yhtään laita sitä pahakseni. Asiat toimi ja pelitti, ohjelmaa oli. Tätä lisää kiitos!

Fukka kiittää!

PS: Pukupärinä on taas ihan hirmuinen, mutta yritän hetken pidätellä itseäni. Seuraava suhteellisen varma con on Desu ja luultavasti Len lähtee sinne ainakin yhdeksi puvuksi. Toisesta tai kolmannesta ei vielä ainakaan ole mitään kovin vahvaa haisua.