Pehmoinen tyty

Moi!

Nyt luvassa kunnon pläjäys Urarakasta. Taitaa kaikki asia tästä puvusta mennä samaan merkintään, koska en tykkää pilkkoa, jos kaikki matsku on kasassa. Koittakaa kestää. Pitkä merkintä tulossa.

Hommahan meni niin, että tuossa kesällä minulle esiteltiin sellainen hupaisa juttu kuin Boku no Hero Academia. Sarja oli ollut Tutustu-listalla jo jonkin aikaa, mutta nyt sain tönäisyn. Oli hyvä juttu se, koska sarja on sekä viihdyttävä että täynnä pukuideoita. Alkuun mietin, että voisin tehdä jonkun muun kuin Ochacon ensimmäisenä, mutta sitten tuli toinen tönäisy, joten Ochaco pääsi työn alle.

Uraraka Ochaco, Ashido Mina, Asui Tsuyu ja Hagakure Tooru
Kaikki mahtavia tytyjä, joita tahtois pukuilla. Tooru voi olla haastava.

Käsitellään kokovartalomakkarankuori ensin pois alta, koska siinä on vähiten asiaa. Tiesin, jo heti alkuun, että haalarin tekeminen ilman keskietusaumaa tulisi olemaan jännä juttu. Sattumoisin törmäsin vanhaan opettajaanikin ja yhdessä vähän pohdimme, että kuinka haalarin voisi tehdä istuvaksi ilman etusaumaa. Loppujen lopuksi sävelsin taas jotain mututuntumalla (hei olen tekstiili- ja vaatetusalan ammattilainen). Yhdistin trikoopaidan ja legginsin kaavat ja vähän kuosittelin saumoja Urarakan haalarin mukaan. Siitä sitten tein proton.

Da kuori ja neulatut muutokset.

Lopulta se toimikin yllätävän hyvin. En oikeasti odottanut, että ensimmäisestä kaavasta olisi yhtään mihinkään, mutta oli kiva yllättyä. Vähän piti ottaa sisään saumoista, lyhentää keskivartalon kohdalta pituutta ja piirtää kädentiet sekä hihat uudestaan.

Alkujaan oli tarkoitus tehdä haalarin alle jokin muotoileva vaate, mutta sairastuminen vei sen mahdollisuuden kokonaan. Ehkä tulevaisuudessa sitten, koska haluan kovasti päästä kokeilemaan yhtä mallia, jonka olen päässäni piirellyt.

Varsinainen haalari kaikkine muutoksineen.

Tämä oli jotenkin hirveän kiva tehdä. Silti mietin välistä, että milloinhan opin olemaan tekemättä sellaisia vaatteita, joissa on satamiljoonaa kulmasaumaa. Haararaita on tikattu ihan omana palasenaan. Samoten myös rinnassa olevat mustat täplät, mutta niihin laitoin sisälle palat softista tuomaan vähän kolmiulotteisempaa vaikutelmaa.

Aina yhtä ärsyttävä osa tyköistuvia trikoovaatteita ommellessa on vetoketjujen laittaminen. Yleensähän vetoketjua ei joustavassa tarvita juuri koskaan, mutta haalariin on vaikea päästä sisälle ilman vetskaria. Ja vaikka kuinka hyvin ja hienosti ompelisit piilovetoketjun paikalleen...

Pärkele...

... se silti, kun vaatteen pukee päälle, repsottaa. En tykkää.

Sitten päästään pehmusteisiin. Lähes koko puku koostuu erinäisistä pehmustemateriaaleista.

Ihan koko homma aloitettiin kengistä, koska tiesin niiden olevan vaikein ja eniten aikaa vievin osuus tässä puvussa. Pohjaksi tulevat saappaat löytyivät jemmasta kaapista. Joskus löysin ne kirpparilta ja totesin, että niitä voisi käyttää vielä johonkin pukuun. Jälleen kerran hamsterin elämä kannatti!

Tämmöset popot.

Alkuun sekoilin vähän vaikka ja miten, sen kanssa, kuinka lähtisin hakemaan kenkien muotoa. Mistään ei tullut mitään, joten yritin jotain tutumpaa ja ihan kahelia.

We meet again.

Otin perinteisellä elmukelmu+maalarinteippi-yhdistelmällä kaavat kengästä (tein tätä ennen paksumman kärjen kenkiin retkipatjasta ja foliosta), minkä jälkeen piirsin kaavat paperille ja kaavoitin jonkinlaiset mallit kaikista kappaleista. Miksi en tehnyt näin heti? Sitä en tiedä. Tämä kuitenkin lopulta toimi.

Tein yhteen kenkään protokappaleen retkipatjasta muodon tarkistamista varten. Ihan nappiin se ei ekalla mennyt, mutta foliolla sai tehtyä proton päälle lisämuotoa, minkä jälkeen otin taas uudet kaavat kelmulla ja teipillä. Tänttärää näin olivat kaavat vihdoin valmiit. Nyt haluttaisi tehdä kengät uudestaan, koska ihan tyytyväinen en niiden muotoon ole.

Ei, Melkeen ja Semisti ok.

Vasta nyt huomasin, että tuo ensimmäinen kuva tässä sarjassa ei olekaan kaavoituksen tulosta vaan joku ensimmäisistä kokeiluistani. Hubs.

Kenkien runko on siis retkipatjasta ja kappaleet on liimattu yhteen ja sen jälkeen kenkään. Myös polviosa on retkipatjasta ja sen tekeminen oli taas ihan oma juttunsa. Satamiljoonaa versiota piti tehdä siitäkin, että sai sen toimimaan edes jotenkin. Senkin kohdalla olisi paljon korjattavaa.

On tämä saatana työmaa.

Lähes kaikki, siis ihan oikeasti lähes kaikki, tässä puvussa on päällystetty vanulla. Ennen kenkiin liimausta peittelin retkipatjakuoren vanun hellään syleilyyn. Osaksi sen takia, että vihreys ei kuultaisi vaaleasta kankaasta läpi ja osaksi siksi, että se vielä vähän pehmentäisi kengän muotoa. Kenkien kärkiin laitoin vileä kunnon toppaukset, että ne olisivat mahdollisimman muhkeat.

Lopullinen päälinen on samaa trikoota kuin haalarin vaaleanpunaiset osat ovat. Tein rungon kaavojen pohjalta kankaalle omat kaavat, jotka on liimattu runkoon ja varsinaiseen kenkään kiinni. Polviosat päällystin samalla tavalla, mutta niitä ei ole liimattu vaan ommeltu kiinni muuhun runkoon.

Pampulat. Vähän on nyt haasu kuvakulma.

Retkipatja pääsi myös Urarakan käsipampuloiden pohjaksi. Käteen sujautettavat rannekkeet ovat retkipatjaa, vaahtomuovilevyä ja vanua. Kaikkea pehmoista ja ihanaa.

Patjasta tein rannekkeen, johon liimasin suikulan vaahtomuovia, minkä puolestaan päällystin toisella vähän leveämmällä suikulalla vaahtomuovia ja sama vielä yhteen kertaan. Eli yhteensä kolme kerrosta vaahtomuovia, että pampulasta tuli oikein pyöreä. Ja päälle vielä se vanukerros tai kaksi.

1. Ensimmäinen suikula liimattu.
2. Toinen suikula.
3. Toinen suikula ommeltuna pohjaan pyöreäksi pötköksi.
4. Viimeinen suikula ommeltu pohjaan.

Pampulat vanuvaipoissaan.

Lopuksi nämäkin hirvitykset päälystettiin vaaleanpunaisella trikoolla. Kirkkaan pinkit yksityiskohdat ovat vain maalattua softista.

Kaikki kirkkaanpinkit osat on maalattu samalla kangasmaalilla. Onneksi löysin juuri oikean sävyn valmiina purkissa, koska omista maaleistani ei saanut hyvää sävyä sekoitettua sitten millään. Nyt minulla on purkkitolkulla vähän höpönväristä pinkkiä kangasmaalia... Ehkä sitä joskus voi käyttää vielä johonkin.

Mutteri

Urarakan kaulamutteriasia on Bilteman EVA-mattoa (jee uusi pehmuste), joka on ylläripylläri päälystetty trikoolla ja sen jälkeen maalattu kokonaan kangasmaalilla. Mutterissa on lovi, josta saan sen kaulaan ja se sulkeutuu nepparilla. Tätä ei sentään ole vuorattu vanulla.

EVA-mattoa esiintyy myös vyössä, mutta koska EVA ei ollut aivan tarpeeksi paksu, sen päälle on liimattu myös retkipatjaa.

Vyön alku.

Ennen kerrosten yhteen liimaamista kuumensin ja muotoilin EVA:n kaarelle, ettei retkipatjan tarvitse venyä niin paljon vyötä taivutettaessa.

Halusin tehdä vyöhön kunnollisen toimivan soljen. Moisen erikoissoljen tekemistä olen pohtinut jo vaikka kuinka kauan, ja nyt pääsin oikeasti testaamaan, että toimiiko se.

Semmonen vekotin.

Mikään maatamullistava systeemihän tämä ei ole, mutta pitkään olen miettinyt, voisiko tällaisen tehdä toimivaksi ihan itse.

Solki on tehty monesta kerroksesta softista. Suurin osa kerroksista on vain rinkuloita, mutta yhdessä on tuollainen "uloke" ja alimmista taas puuttuu pätkä. Ja koko komeus on päälystetty worblalla. Tietoisesti päätin käyttää normaalia worblaa enkä mustaa, koska tämän tarkoitus oli siis kestää kunnolla ja toimia vyön ainoana kiinnityksenä.

Jee! Tämähän toimii ja näyttääkin ihan hyvältä.

Solki siis toimi ja olin siihen hyvinkin tyytyväinen. Ongelmia ilmestyi kuitenkin siinä vaiheessa, kun solki piti maalata; maalikerros paksunsi soljen osia sen verran, että ne eivät enää kunnolla loksahtaneet paikoilleen. Miten voi maali saada aikaan jotain noin typerää?! Onneksi vyö sentään joten kuten pysyi kiinni.

Myös vyö sai vanuvaipan päällensä ennen kuin se verhoiltiin trikoolla. Vyön yksityiskohdat ovat softispaloja, jotka on päällystetty kankaalla ja omeltu vöhön kiinni. Soljen molemmin puolin tulevat pylpyrät on tietenkin maalattu vielä kangasmaalilla pinkeiksi.

Pylpyrät ja kankaan liimaus ennen maalausta.

Peruukki on tässä puvussa myös hieman kyseenalainen juttu. Tilasin kolme erilaista peruukkia Urarakaa varten ja yksi niistä oli nimenomaan Urarakalle tarkoitettu peruukki (sain muuten ensin postissa väärän peruukin, Dekun peruukin, mutta saman tien lähettivät uuden). Päädyin käyttämään juuri tätä peruukkia, koska se oli paksuin ja parhaimman värinen.

Tiesin jo heti kättelyssä, että joudun leikkaamaan peruukkia lyhemmäksi ihan kauttaaltaan, vaikka perusmallai oli kunnossa.

Hiiiiirveän pitkä on hän.

Etuhiusten leikkaaminen meni jänskäksi, koska en osannut harventaa sitä kunnolla. Toisaalta pidän tästä etutukasta, jonka sain aikaan, koska se sopii yllättävän hyvin minulle. Toisaalta taas se voisi olla vähän enemmän referenssikuvan mukainen, mutta en ole varma olisikokaan tuosta peruukista voinut leikata kunnolla reffin mukaista otsatukkaa.

Sellainen villi asia, jota en hoksannut ennen kuin olin jo osittain leikannut peruukin oli se, että peruukin niskassa olevat alimmat hiusnauhat on ommeltu peruukkiin nurinpäin kiinni. Ne siis törröttävät kohti kattoa tuoden muhkeutta Urarakan hiusmalliin. Ne eivät kuitenkaan toimineet ihan niin kätevästi siinä vaiheessa, kun peruukkia piti leikata lyhemmäksi myös niskasta...

Saa nähdä ostanko uuden peruukin ja leikkaan sen uudestaan, kun ei ole tuli perseen alla.

Kuvasi Kis.

Tietyllä tavalla olen tyytyväinen tähän pukuun, vaikka siinä onkin paljon, mitä voisi korjata tai tehdä toisin. Kokonaisuutena se kuitenkin on tosi kiva. Se on mukava ja helppo päällä, enkä tuntenut itseäni siinä yhtään niin ahdistuneeksi kuin kuvittelin. Uraraka on myös hahmona kovin ihana, joten se auttaa katsomaan virheitä läpi sormien. Jos tämä ei olisi niin pirun massiivinen ja hankala kuljettaa, niin tämä varmasti saisi paljon käyttöä. Vyö on varmaan lempiosani tässä puvussa.

Uraraka on nyt tässä. Fukka kiittää. Ja jos joku juttu jäi epäselväksi, niin saa kysellä!

PS: Heti, kun jaksan, hyökkään kirjoittamaan Umiconista asiaa. Halusin tämän kuitenkin pois alta, koska se oli jo melkein valmis.

Ja lopulta kaikki olikin hyvin - Desucon Frostbite 2018

Holla!

Sain edellisen merkinnän puristettua ulos, ennen kuin uusi pukupärinä pääsi päälle, mutta tämän kanssa meinasi tehdä tiukkaa. Aloitin Yamaguchin kaavoittamisen ja en vain malttanut istua alas ja kirjoittaa Frosti-merkintää. Nyt on toimeton hetki, kun kangas kuivuu ja muuta ei voi tähän hätään tehdä kuin odottaa. Hyödynnetään tämä siis.

Frostista on tullut minulle yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista monesta syystä; se on pitkän tyhjän kauden jälkeen ensimmäinen isompi tapahtuma, joka on vakiinnuttanut ajankohtansa, ECG-karsinnat on mielestäni yksi parhaimmista ja kovatasoisimmista kisoista tällä hetkellä ja se on laadultaan lähes aina hyvä. Siksi odotin Frostia hirmuisissa täpinöissä. Myös se, että koko loppuvuoden oma conikalenterini on aivan täysin auki ja Frosti oli yksi niistä harvoista tapahtumista vuonna 2018, jonne tiesin pääseväni tai meneväni. Tulevaisuudesta lisää tulevaisuudessa.

Pelkkä-Teppo ja Pallenalikka uskollisesti mukana matkalla.

Matkaan lähdettiin perjantaina aamusta, että ehtisimme Lahteen hyvissä ajoin. Syitä kiirehtimiseen oli kaksi:1) minun piti ehtiä valmistella itseni ja pukuni lauantaita varten ja keretä hyvissä ajoin nukkumaan, sekä 2) halusin nähdä hyvin vouhotetun Tatakaishown. Toisin sanottuna minulla oli kiire, muilla ei.

Tällä kertaa en pitänyt omaa pientä autoconiani puvun kera, vaikka hirveästi olisi huvittanut vetää Suga taas niskaan perjantain puvuksi.

Menimme siis katsomaan avajaiset. Kokonaisuutena tämän kertainen juonikaari avajaisissa ja päättäjäisissä oli paras oman muistini mukaan, mutta Tatakaishow ei täyttänyt odotuksiani. Viihdyin ja tietyllä tapaa nautinkin koko showsta, mutta sen vouhotus mielestäni meni reippaasti yli.

Smurffit on täällä! Smurffit on back! Eiku...
Ihanin Shep: Rorune ja D.Va: woodi

Rorunen kanssa olimme sopineet jo aikaa sitten, että Interstellan avaruusoliot pääsevät tekemään uudelleenesiintymisen Frostissa. Minun kohdallani tämä ei ole mikään 'no laitampa tuon, kun en keksi muuta' -puku, koska ihomaalit vievät niin paljon aikaa ja energiaa. Piti ihan kunnolla tsempata itseäni tätä varten koko viikko ennen Frostia. Näin jälestä päin olo on hyvin helpottunut ja kaikki se aikaisen lauantain ahdistus oli lopulta kaiken arvoista. Maalaus onnistui paremmin kuin aiemmin ja jopa hulluudessani mietin, että Stellaa voisi ehkä joskus vielä käyttää uudestaan (+suunnitelen jo kahta muuta maalicossia...).

Nämä puvut saivat lähes samanlaisen vastaanoton kuin aikaisemminkin, mutta uutena jännänä elementtinä oli se, että ihmiset hirveästi kiittelivät sitä, että olimme tehneet nämä puvut... ? ... Ja useaan otteeseen saimme kuulla, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku on nähnyt mitään cosplayta Interstellasta (hei anteeks me tehtiin nää jo 2014).

Näissä fab tossuissa oli hyvä kipittää pihalla .
(Olin varma, että liukastun ja kuolen.)

Lauantaina ohjelmista kävimme katsomassa Oikotie cossiin, joka oli hyvin pitkälti toisintoa jo kertaalleen Desuconissa nähdytstä cosplay-luennosta. Perusidea luennolla oli, että ei tarvitse tehdä pukuja hyvin, jos itseä ei kinosata. En kuulunut kohdeyleisöön, mutta vähän mutristan suutani siitä, että Desu on aikanaan toitottanut sitä, että he pyrkivät antamaan tilaa uudelle ohjelmalle, jolloin kierrätetyt tai parannellut ohjelmat eivät kelpaa ohjelmistoon. Näemmä jo kertaalleen Desussa käytetyt ohjelmaideat kuitenkin kelpaavat, koska Cossi-Pirkka, Kaaoscosplay ja tämä Oikotie cossin (kuten myös sen edeltäjä ja nyt mukana ollut paja) putoavat omasta näkökulmastani hyvinkin samaan lokeroon. Tai sitten, kun kyseessä on cosplay-ohjelma, niin katsotaan läpi sormien.

Kävimme kuulemassa Persona-pelien arkisimulaatiosta, mikä oli viihdyttävä. Vähän rasahti korvaan toisen puhujan takelteleva ulosanti, mutta sisältö tuli kuitenkin hyvin esiin. Myös huvituin suuresti siitä, että kumpikaan puhujista ei ollut pelannut Persona 3.

Hiukset animessa, Voittamaton päähahmo ja Kehitysvammaisuus animessa ja mangassa olivat sellaisia ohjelmia, jotka olisin halunnut päästä katsomaan. Aikataulut ja päällekkäisyydet eivät aina anna armoa.

Päästiimpä sitten vielä Ylen artikkelin kansikuvaksi...
Ilmeemme kertoo kaiken siitä, mitä mieltä olemme naamaan tungetusta kamerasta, ennen kuin kuvaamiseen on pyydetty lupa.

Cosplay-kisat piti tietenkin käydä katsomassa. Oli ihan kivat kisat. Tietenkin vähän haikailutti, ettei itse ollut lavalla (koska ECG-karsinnat mm. PARAS) tai voinut samalla tavalla jännittää kenenkään puolesta. Voittajat olivat hyvinkin ennalta-arvattavat. Minun kohdallani ainoana mieleenpainuvana esityksenä oli yksilösarjan voittajan, Faroni Cosplayn, Tohtori Outo -esitys. En tiedä lähteestä juuri mitään enkä ole edes elokuvaa nähnyt, mutta esityksen tunnelma oli aivan huikea. Hyvä esimerkki siitä, että toisinaan vähemmän on enemmän. Onnea hirveästi! Kuin myös ryhmäsarjan uusille edustajille!

Pukukisasta en muista enää lähes mitään, mutta omat suosikkini eivät tainneet sijoittua... En muista.

Hieman kävi sääliksi kisaajia, koska kisaa oli taas työnnetty myöhemmäksi. Voin vain kuvitella sen, jos olisi joutunut itse kituuttamaan noinkin myöhään Juhanan lateksinaamarissa... Kaikki kisaajat olette voittajia, kun selvisitte päivän loppuun asti kuolematta.

Kis oli muru ja näpsi taas kuveja.
Shep edelleen Rorune.

Kisojen jälkeen taisin vain hokea: "Suihkuun! Suihkuun!" Matkamme suuntasikin kohti väliaikaista kotia, ruokaa ja minulle ja Rorunelle kauan kaivattua peseytymistä.

(Hyvin olin värit sinetöinyt, kun vesiliukoiset maalit eivät lähteneet liukenemaan ollenkaan ilman kunnon hinkkausta, vaikka suoraan hanan alle rajat tunki.)

Sunnuntain pukuna oli uusi ja nyt ihannaksi todettu Uraraka Ochacon sankariasu Boku no Hero Academiasta. Koko sarja on minulle yksi kuoppa ja siinä on niin paljon ihania hahmoja, jotka haluan tehdä. Uraraka valikoitui nyt ensimmäiseksi.

Kynityt kulmakarvani aiheuttivat kauhua lähipiirissäni...

Urarakan asupäivitys tulee olemaan hyvin perusteelinen, koska ihmiset kyselivät niin paljon, miten tietyt osat on tehty. Oli tosiaan yllätys, miten miellyttäväksi ja omakseni tämän puvun lopulta tunsin. Makkarankuorihaalaria meinasin pelätä ihan hirveästi, mutta lopulta sekään ei ahdistanut. Tämä puku oli vaan niin mukava päällä. Varsinkin Stellan jälkeen oli ihana hillua puvussa, jonka rikkoutumista tai sotkeutumista ei tarvinnut pelätä juuri ollenkaan.

Sunnuntain ohjelmatarjonta ei ollut niin mielenkiintoinen kuin lauantain, mutta jotain sentään tuli katsottu. Ihan mielenkiinnosta ja siitä, että aina ollaan kavereiden kanssa puhuttu, että pitäisi mennä katsomaan, niin menimme tällä kertaa tarkastamaan AMV-kisan. Se sattui hyvään aikaan ja liputkin saatiin haetua. No... ei ehkä tarvi mennä enää tulevaisuudessa. Itselleni videoiden näkeminen isolta ruudulta ei jättänyt käteen mitään sen kummempaa. Hyvin voin jatkossakin katsoa kisavideot koneelta tai kännykästä. Lisäksi olin erimieltä lähes kaikista sijoituksista ja varsinkin voittaja AMV:n kohdalla olin hyvin hämilläni. Se oli yksi niistä videoista, joista pidin vähiten. No nyt on sekin koettu ja todettu, että ei ole minun juttuni.

Kis kuvasi.

Muoti historiaa, historiallista muotia (miksi kaikkien ohjelmien nimet toistavat itseään?) oli varmaan tämän Frostin informatiivisin ja mielenkiintoisin luento. Ylläri pylläri se iski minuun (oma lopputyöni kirjallinen osuus sivusi aihetta hyvin vahvasti). Paljon paljon tuli uutta asiaa, mutta osa oli tuttua. Puhuja oli todella hyvin perehtynyt aiheeseen ja osasi tuoda asiat esiin mielenkiintoisella tavalla.

Viimeisenä vuorossa oli tietenkin päättäjäiset, jotka olivat viihdyttävät. Tämä puolisko Tatakaishowsta iski minuun paremmin kuin alkupuoli. Suurimmaksi osin vain siksi, että minulle tärkeät ja merkitukselliset hahmot tulivat kuvioihin vasta tässä pätkässä. Muuten se ei ollut kummoisempi kuin aikaisempikaan. Kenshinin ja Mikasan taistelu oli parhain taisteluosuus. Desuconin kunniavieraat julkistettiin ja hetken piti hätäillä, että ketäs sinne tulee. Jo nyt on tiedossa, että Desu jää välistä tänä vuonna. Ei tarvinnut onneksi hätääntyä.

Tällasissa tunnelmissa ajeltiin taas kotiin...

Sellainen oli taas se reissu. Fukka kiittää.

PS: Se uskomaton muutos, minkä kunnon rintsikat saavat aikaan. Stellan puvun alla käytetyt rintsikat vaihtuivat kakkarintsikoista yhtiin parhaimmista, jotka omistan. Näytti niin paljon paremmalta nyt.

Vanhukset ensin!

Heiiiii!

Vuodenvaihde ja sitä edeltävä kuukausi meni lähinnä siinä, että yskin keuhkojani ulos ja yritin olla pyörtymättä, joten hirveän suurta edistystä pukujen kanssa ei tuolloin tehty. Siitä huolimatta, onnistuin vääntämään Frostiin uuden puvun, Uraraka Ochacon Boku No Hero Academiasta. Coniraporttia ja lisää pukuasiaa tulossa myöhemmin. Uraraka saa ihan oman merkintänsä, koska asiaa on paljon ja haluan odotella vielä Frostin kuvia.

Urarakan lisäksi Frostiin lähti toiseksi puvuksi Stella, joka piti korjata, koska edellisellä kerralla kengät tekivät tenät. Näiden kahden lisäksi onnistuin työstämään jopa kahta muuta pukua (osittain pakosta) muiden hommien ohella. Eli 4 pukua työn alla yhtä aikaa? Ei tämä ole mun elämä?!

Liemikuva 29986

Rorunella ja minulla on meneillään projekti Haikyuu, jota varten värjäsin meille kankaat. Tarkoitus olisi tehdä tässä jossain välissä Haikyuun Tsukishima Kei (Rorune) ja Yamaguchi Tadashi (miä) peliasuissa. Olen niin intopiukeana näistä enkä malta odottaa, että näen Rorunen Tsukkina, koska Tsukki on elämän suola... bu dumtsss... Luultavasti Yamaguchi on se puku, jota alan nyt Frostin jälkeen väsäämään kunnolla, vaikka sille ei mitään aikataulua ole suuniteltukkaan.

Stellan kenkiin piti valaa uudet kivet, koska vanhat tekivät katoamistempun, kun ensimmäiset kengät päättivät pettää, joten ajattelin, että valan samalla Halille uudet kivet, KOSKA NE VANHAT PÄÄTTIVÄT MINUT PETTÄÄ MYÖS!

Muotteja...

Stellalle piti tehdä kokonaan uudet muotit, koska viimeksi unohdin irrotusaineen ja jouduin repimään koko muotin kappaleiksi, että sain kivet irti. Hali sai myös uudet muotit, koska en löytänyt vanhoja, mutta myöhemmin ne sitten löytyivätkin (koska eihän hartsimuottien ole tarkoitus asua hartsitarvikelaatikossa).

Tässä on nyt muutama epäonninen hartsin valu koettu, mutta viime keväällä pyörähtäessäni Helsingin Hobby Pointissa juttelin vähän myyjän kanssa hartsiasioista ja sain vastauksia ja ratkaisuja lähes kaikkeen. Hartsilla leikkiminen on kallista lystiä, joten yritän oppia mahdollisimman hyvin. Toisaalta matskuni eivät välttämättä ole siitä parhaimmasta päästä joten ¯\_(ツ)_/¯

Siellä taas löllyy.

Mainittakoon, että hartsivärien pigmenttierot ovat ihan käsittämättömät. Violettia väri ei pidä laittaa n. 100g hartsia enempää kuin pisara tai muuten se menee ihan mustaksi (kuten kävi viimeksi). Punaista taas piti tunkea samaan määrään vaikka kuinka, että sai kivistä edes oransseja. Valoin tosiaan Halille kaikki kivet uusiksi eli kaikki korut olisi tarkoitus tehdä uusiksi myös tässä jossain välissä. Stella sai vain tarvittavat uudet kivet ja vähän extraa.

En yleensä paista hartsikiviäni, mutta, kun paista, ne ovat uunissa 3 tuntia.

Aiemmin yhtenä ongelmana hartsin kanssa on ollut se, että kivet eivät kovetu aivan kauttaaltaan, vaan jäävät hieman tahmaisiksi tai ihan limaisiksi. Herra Hobby Pointissa selitti, että se johtuu siitä, että lämpöreaktion lämpö, joka kovettaa hartsin, jää liian vähäiseksi tai karkaa muottiin. Ratkaisuksi tähän hän neuvoi, että hartsit voi laittaa uuniin 50-60 asteeseen tutimaan. Mainittua aikaa en muistanut, joten pelasin varman päälle; pidin kiviä uunissa 3 tuntia niin, että uuni oli päällä. Sitten laitoin uunin pois päältä, mutta jätin hartsit vielä yöksi uuniin. Ja jee! Tuli kovia kiviä.

Uudet popot.

Stella tosiaan tarvitsi kokonaan uudet kengät ja onneksi sellaiset löytyivät vähän liiankin helposti; siskon kaapista, missä ne ovat majailleet yli 10 vuotta... Olis voinut löytyä jo vuonna 2014. Perusjuttu, eli maalasin ne valkoisiksi spray-maaleilla ja tein remmeistä oikean levyiset ja malliset päälystämällä ne softiksella.

Ajattelin alkuun, että sääreen tulevia osia minun ei tarvitse uusia, mutta pitipä sittenkin. Säilytyksessä niiden maali oli halkeillut hitusen, mutta suurin syy oli se, että vuonna 2015 katkaisin oikean jalkani työtapaturmassa ja nyt uudelleen luutunut nilkka oli liian paksu eivätkä vanhat remmit enään yltäneet sen ympäri. Kiva kiitos.

No ny on taas remmit.

Remmien tekeminen oli lähes yhtä hirveää kuin vuonna 2014.

En ole tainnut koskaan korjata mitään pukua näin paljoa, niiden ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Tsunade ja Ranma tuli tehtyä lähes kokonaan uudestaan, joten en laske niitä korjauksiksi.

Jo ennen Frostia piti käydä pakko-ostamassa kankaita, koska vuosi sitten ECG-karsinnoista palkinnoksi saatu Eurokankaan lahjakortti oli menossa vanhaksi (50€ lahjakortti kolmeen Pekkaan on vähän hankala jakaa... just so you know), joten se piti tuhlata.

Vähän meni yli 50€.

Sena Izumi Love Stagesta sai housu- ja hupparikankaan. Vähän syyhyttäisi tehdä Sena tässä kevään aikana, mutta näyttää vähän siltä, että pitää keskittyä muihin ompeluksiin. Lisäksi ostin vähän jotain yleispäteviä kankaita, joita voin tarvittaessa värjäillä.

Olen luvannut itselleni, että teen Yamaguchin seuraavaksi ja sitten pitää keskittyä vääntämään mekkoa häihin

Fukka kiittää ja yrittää saada Frosti-päivityksen kasaan tässä piakkoin.

Vielä ehtii! - Nostalgian vuosi 2017

Hei moi!

En ole kuollut, vaikka rajan tuolla puolen on melkin tullut käytyä. Tässä on hurahtanut tämän blogin pisin tauko merkintöjen välillä. Pyydän sitä anteeksi itseltäni, blogilta ja kaikilta, joita sattuu edes vähän kiinnostamaan. Tämä ei ole laiminlyöntiä tai unohdusta; intoa on ollut, mutta ei jaksamista ja/tai aikaa. Muutama merkintä on ollut työn alla, mutta ne ovat jääneet viimeistelemättä. Tässä on ollut kaikenlaista hössötystä. Edelleen hoitelen flunssaa, joka jatkuu jo kolmatta viikkoa...

Tässä tulee yhdenlainen etappi täyteen, nimittäin vuosi Instagramissa! Löytyy fukkarisuaita-nimen takaa ja 90% sisällöstä on cosplay-voittoista. Whoop! sille.

Kuitenkin halusin näin vuoden loppuun tehdä pienen katsauksen kuluneeseen vuoteen ja siihen, mitäs kaikkea kakkaa sitä on tullut tehtyä. Näin päälimmäisenä ensimmäinen ajatukseni, ennen tämän tekstin kirjoittamista, on se, että vuosi oli vähän kiireinen ja silti epätuottoisa. Saa nähdä muuttuuko ajatus tätä rustatessa.

Uutta vuonna 2017
Kaikki kuvat by Kis, paitsi viimeinen oikealla by Rorune.

Pukujen saldo ja mahtavuus ei ollut mikään huima, mutta olen jotenkin yllättynyt, että näinkin monta pukua tuli valmiiksi. 5 valmista pukua, joista yksi oli täydellinen uusinta ja yksi taas kaappipuku. Näiden lisäksi keskeneräiseksi jäi Takuto, koska kangasmetsällä ei onnistanut yhtään. Vanhoja pukuja käytettiin paljon, mikä on kuitenkin ihan hyvä. Puvut saavat tuuletusta ja vähän enemmän vastinetta rahalle ja ajalle.

Kuva: Kis

Automatka-selfie.

Kokkuri-san oli vuoden 2016 puku, mutta pääsi päälle vasta 2017, joten en laske sitä mukaan tämän vuoden uusiin pukuihin. Suga on myös kaappipuku, mutta en jotenkin osaa ajatella sitä omana cosplaynaan. Kaikki puvun osat, peruukkia ja meikkiä lukuunottamatta, ovat jöllittyjä toisesta puvusta, mikä ei minulle riitä siihen, että laskisin tämän uudeksi puvuksi. Sugasta ei myöskään ole yhtään kunnollista kuvaa. Kaikki vain selfieitä automatkalta...

Kis kuvasi.

No voihan Juhana! Joo... tämä on edelleen suuri hämmennys. Miksi? Miten? Ja kenen luvalla? Naisrosvot tuntuivat kuitenkin sulattaneen niin monen sydämen, että itsekin alan nähdä Prinssi Juhanassa jotain kaunista. Mitä se on, siitä en ole varma. Juhana on myös tavallaan minulle ensimmäinen länsimainen puku. Vaikka Alexian alkuperäislähde onkin länsimainen, se minun tekemäni versio on japanilaisen kynästä.

Turreilemassa: woodi ketun häntä kainalossa ja Rorune karhupyllynä.
Kuva: Mikael Peltomaa

Naisrosvot oli parhautta; Niin paljon suunnittelua ja salaisuuksia. Me emme voi olla enempää iloisia siitä, miten nämä karva-ahterit otettiin vastaan. Kiitos vielä kaikille kehuista ja kaikesta muusta! Ja lupaan, että vielä jossain hetkessä saan aikaiseksi sen mokakollaasin meidän replanauhoituksista (nyt kun on uusi ja parempi kone, millä muokkailla).

Eikä saa unohtaa tätä yhtä sankaria:

Herra Hiss kaikessa kauneudessaan.

Desucon Frostbite oli varmasti yksi tämän vuoden hauskimmista tapahtumista. Osa hauskuudesta menee hyvin vahvasti väsymyksen piikkiin, mutta paljon myös ihanoiden ihmisten! Peeloilu yötämyöten to the max!

Dorkat kuvasi Kide.

Ryhmät ja esitykset ovat kivoja ja ihania, mutta ne ovat niin sitovia. Kun tekee pukua ryhmää varten tekee hommaa myös muitakin kuin itseään varten ja ryhmät yleensä pitää lyödä hyvissä ajoin lukkoon, että ne varmasti onnistuvat. Ei voi fiilistellä puvun kanssa yhtä vapaasti. Len olikin kahden viikon fiilistelypuku, koska se oli vaan pakko saada tehdä juuri siinä hetkessä.

Soffi kuvasi.

Len pääsi pyörähtämään upouudessa koti-conissa eli Matsussa. Toivottavasti Matsu kehittyy tulevaisuudessa sellaiseksi tapahtumaksi, joka kenties houkuttelee enemmän myös etelän kävijöitä.

Takuto oli myös fiilistelypuku, jonka olisin niin kovasti halunnut tehdä, mutta kalenteri ja kaikki muu sanoivat NOPE, joten sitten syntyikin Excel. Hän oli aikansa odottanut varjoissa muiden unelmapukujen joukossa, ja nyt näki aikansa koittaneen.

Kuvasi Mihashichu

Ja yyyyyyyyyyyyyyyäääääääääääää! Päädyin Hall-kisaan ;____; Ei ymmärrä ei käsitä! Ja sitten vielä sijoituin TT___TT Minä?! Ihan ilman mitään esitystä tai muuta kakkea? Jossain Desuconissa? How? Edelleen olen häkeltynyt. Hall oli kyllä kiva kokemus. Yhden ainoan kerran olen aiemmin ollut Hall-kisassa mukana ja se oli 2012...

Voittohali!
Kuvasi Mihashichu

Desucon olikin taas siinä mielessä vähän erikoinen keikka, kun olimme jälleen conittamassa vajaalla miehityksellä. Muilla on elämää. Meillä ei, ja siksi päästiin taas leikkimään Haaremia:

Kofuku: Kis, Aizawa: anniilaugh, Amulet Heart: woodi ja miä
Kuvasi Kyuu Eturautti

Animecon oli sitten taas työhommeja. Tuli kutsu Nostalgia-kisan tuomaristoon, joten omat suunnitelmat kisaan osallistumisesta siirrettiin tulevaisuuteen. Ihan jo teeman puolesta oli alunperin tarkoitus saada Ranma tehtyä Animeconiin, mutta oma jaksaminen ja muut asiat pistettiin sen edelle. Onneksi oli Excel paikkaamaan nostalgiareikää.

Perhe!
Hirmuna ei näköjään ole jäänyt kuvia Aconista käteen.

Nostalgiaputki jatkui läpi koko vuoden, kun Traconiin saatiina aikaiseksi Ranma ja #Nostalgianarskat-ryhmä. Olen hyvin hyvin iloinen Naruto-ryhmästä. Vähän enemmän olisin ehkä halunnut korjata omaa pukuani... MUT MEILLÄ OLI HIENO RYHMÄ!

KATTOKAA SITÄ!
Gai: Hanny, Lee: Muu, Iruka: anniilaugh, Kakashi: majo, Temari: Kide, Sai: woodi, Kiba: Reta, Naruto: miä ja Shikamaru: Rorune
Kis kuvasi

JA TEAM 7!!!

TT____TT
Onni on Naruto-ryhmä.
Kakashi: majo, Sakura: biitti, Sai: woodi ja miä.

Lopulta ja vihdoin Ranma-ryhmä ja -esitys, jota on munittu niin kauan! Esitysmerkintä on puoliksi jo olemassa. Siellä sitten selontekoa vähän tämän esityksen elämänkaaresta. Mutta jee! Ranmat!

TUN TUN TUUUU!
Kuvasi Rea Rautamies

Koko vuosi meni näköjään ihan pyllyilyksi, kun Ranmatkin päästettin lavalle. Oli hirveän kiva päästä toteuttamaan pitkään mietitty projekti ja jälleen kaikki se palaute, mitä esityksestä saatiin ja mitä edelleen tulee välistä, on ollut hirveän ihanaa. Vaikutti siltä, että pyrkimyksemme hahmo- ja sarjauskolliseen esitykseen oli onnistunut. Kiitos lämpimästä vastaanotosta jälleen kerran!

Tracon ja Cosperhe.
Kuvasi: Alina Tujunen

Pikku pilkahduksen conielämää tarjosi syksymmällä Chibicon, joka rantautui taas Ouluun. Niin moni kotoconi meni tänä vuonna sivusuun töiden tai muiden menojen puolesta. Myös Chibiconista työt haukkasivat palasen, mutta kerkesin silti paikan päälle katsomaan kisat ja käyttämään asua!

Kuvasi Rorune

Tatsumi ja Ahiru-chan ovat myös lymyilleet kaapeissa jo jonkin aikaa. Eivät lymyile enää! Lasken Tatsumin ensimmäiseksi oikeaksi kaappipuvukseni, koska suurin osa vaatteista on ostettuja (Sugassa oli sentään itse tehtyä lähes kaikki). Ja nyt jälleen huomaan, miksi en hirveästi kaappipukuilua harrasta; kaikessa on jotain vähän väärin omaan silmääni. Ei siinä Tatsumi on rento ja hyvä puku hätävaralle ja sitten siihen hetkeen, kun saan mereneidonkin ammeeseen.

Hoi voi! Siinä on tämä vuosi blogin näkökulmasta. Uusia pukuja (huomaa monikko!) on jo alettu työstämään ja suunnitelemaan. En vain ole täällä niistä kerinnyt huutelemaan. Seuraavana Desucon Frostbiteen käypi tieni ja sinne on suunnitelmat kohtuu valmiina. Puvut eivät. Jahka tämä tautini hellittää, alan kunnolla hommiin. Saa kuitenkin nähdä, mitä lääkäri sanoo ensiviikolla.

Loppuun TaideTeos nimeltään: Isi kuulitko?!
Kakashi: majo ja Naruto: miä
Kis kuvasi.

Minä kiitän tästä vuodesta kaikkia ihania, joiden kanssa sain hengata tai edes vaihtaa jonkun sanasen, kaikkia uusia mahtavia tuttavuuksia, kaikkia, jotak kehuivat meitä ja/tai minua ja onnittelivat kisamenestyksestä. Kiitos oikein kovin! Sekä kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea tätä blogia ja jopa kommentoineet välillä. On ollut hirveän raskas, työntäyteinen ja kiireinen vuosi, ja se näkyy tämän blogin aktiivisuudessa sekä muutenkin cosplay-elämässä.

Kiitos siis kaikille, jotka olivat osana tätä vuotta! Nähdään ensvuonna!

Fukka