No nyt meni ööveriks!

Tervehdys!

Aika taas menee ja minä en tiedä, mistä raoista se pyrkii karkuun. Onneksi en ole sitä aivan kadottanut. Uusi projekti on taas työn alla ja alkaa pikku hiljaa näyttää jo oikealta tekemiseltä. Toivoin, että olisin talviloman aikana saanut asioita hitusen enemmän eteenpäin, mutta jokin "elämä" tuli tielle. Taas. Kuitenkin tässä vähän WIP-asiaa!

Oulun Chibiconin puku on sovittu ja odotan kyseistä tapahtumaa siksi kovin innolla. (Odotan tapahtumaa muutenkin ihan tutisten. Yksi syy on erityisen hulppeat tilat.) Koska ihmiset ovat niin siistejä, Chibiconissa tullaan minun puolestani näkemään Final Fantasy X-2'n Rikkun Black Mage! Jos tästä puvusta tulee niin kiva kuin tässä nyt kuvittelen, se saattaa myös lähteä yhdeksi Desucon puvuksi. Rikkua varten tilailinkin jo peruukkeja.

Saatte katsella flunssaista naamaani.

Homma meni hieman överiksi, kun sain 100cm pitkän peruukin samaan hintaan kuin 80cm, niin tietenkin piti ottaa se pitempi. No, se oli sitten tosi pitkä. Peruukki yltää minulla reippaasti takapuolen yli ja "otsatukka" menee lie missä. Laadultaan peruukki ei ole mitään huippua, mutta päätin jo alunperin ostaa kaksi, ettei varmasti tule pula karvasta. Se onkin sitten ihan oma numeronsa, miten taiteilen tuosta Rikkun tukan. Pelottaa jo nyt, että sössin koko homman, mutta yritän tehdä tämän hyvin, että pystyn käyttämään tätä peruukkia muissakin Rikku-cosplay'ssa, jotka ovat listalla.

Pääsin taas yhteen lempipuuhistani tämän puvun kanssa. Proppeja jee!!! Tietenkin teen Rikkulle oman sauvani, mutta otin hommakseni myös tehdä Kidelle sauvan syntymäpäivälahjaksi. Nyt ovat työn alla siis Yunan Nirvana ja Rikkun(Yunan) El Dorado.

Vas. Nirvana Oik. El Dorado.

Olen niin onnesta piukeana näiden kanssa. Nyt, kun alkuhankaluudet ovat takana. Käytän sauvojen pääkoristeisiin puupahvia, kuten tein myös ensimmäisessä tekemässäni kepakossa. Koska Eldoradon ja Nirvanan muodot ovat jokseenkin hankalammt, kuin Yunan perussauvassa ja koska asun kerrostalossa, aloin työstämään puupahvia mattoveitsellä, kunnes meni hermot...

Siihen se jäi törröttämään.

Tiesin, että tällä tavalla työskenteleminen tulisi olemaan hidasta ja tuskallista, mutta koska en halunnut lähteä äitini kellariin nyhväämään näiden takia, niin päätin, että yritän edes tuolla mattoveitsellä. Lopulta kuitenkin sanoin hommalle paskat ja nyysitytin itselleni kuviosahan.

My new baby <3

Työstäminen on nyt nopeampaa, mutta jälki hieman epätasaisempaa. Ja koska minulla ei ole höyläpenkkiä tai mitään muutakaan käytännöllistä työpöytää sahaamiselle, menin sitten ja sahasin tuolin päällä. Ylläripylläri sahasin tuoliin alta aikayksikön... 

Laitan joskus, kun nämä kepit valmistuvat, kunnon merkinnän WIP-kuvien kera ja kaikkea. Nyt vain pitäisi tervehtyä, että pääsen ostamaan hiomapaperia ja pääsen keppien kanssa eteenpäin.

Fukka kiittää.

PS: En ole tainnut tänne ollenkaan nakata linkkiä omaan WorldCosplay-profiiliini. Korjataan asia. Kliketi.

Oh! Mariya-sama!

Nönni!

Aivan täydellisesti menin ja unohdin, että piti tännekin kuvia Mariyasta tukki. Asia korjaantunee nyt. Kaikki kuvat ovat sitten Rullarinkelin ottamia ja muokkaamia. Rulliksella voi olla vielä lisää kuvia jossain kätköissään, joista minä en tiedä, mutta tässä nyt jokunen.

Mariya oli hassu kuvattava. Oli itsellä vähän homma hukassa, kun ei osannut päättää näyttäisikö sitä kaunista enkelinaamaa vai pitäisikö sitä virnuilla ilkeästi. Enkä osaa olla mitenkään paijattavan söpö, joten yritin ehkä liikaa kääntyä sen pikkupaskiaisen puoleen. No, paremmissa puitteissa sitten uudestaan ja paremmin.

Mariyasta pukuna ei ole varmaan mitään uutta sanottavaa. Ompelin paidan, liivipaidan, rusetin ja hameen. Perukki ei edelleenkään tyydytä, mutta en tunne sitä kohtaan enää niin paljoa inhoa. Kenkien kanssa kävi hyvä säkä, kun satuin ne löytämään kirpparilta täysin käyttämättöminä ja melkein omaa kokoani. Silputtua tyynyliinaa sisään, pohjallinen päälle ja sopivat täydellisesti. Ensimäiseksi koulupuvuksi tykkään kovin. Piilarit tuli tilattua aika kiireellä, mutta lopulta ne olivat aivan ihanat. Mukavat silmissä ja hyvänväriset.

Fukka kiittää ja kumartaa.

Kitacon: Kuinka pissin asioita

Hoi! Tässä tulee pikuinen pikaraportti.

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla oli mahdollisuus vierailla Kemin Kitaconissa. Vaikka Kemi on aivan kiven heiton päässä tästä omasta kotikolostani, on sinne lähteminen ollut hyvin monet kerrat mahdotonta. Jos olisin edelleen teatterin parissa pyörimässä, en olisi voinut sinne lähteä tänäkään vuonna, mutta koska OF on oh so awesome vierailimme Kemissä ihan esityksen voimin.

OF <3

Omalta osaltani Kita ei ollut niin kiireinen kuin seurueen muilla taisi olla, mutta kyllä aamupäivästä tehtävää riitti. Olin lupautunut tarpeen tullen käytettäväksi Cosplay-Deitissä ja vähäisten osallistujien takia pääsinkin sitten istumaan vastaajan penkkiin. Hahmona oli tietenkin Mariya, josta olisin halunnut repiä ehkä vähän enemmän iloa irti, mutta oma suoritukseni jäi kuitenkin hieman laimeaksi. Pää löi välillä ihan tyhjää ja pariin kertaan änkytin ja unohdin kysymykset. Tuli myös todettua, ettei tuo deitti ole mikään oma suosikkiohjelmani, edes osallistuja mielessä. Mies lähti kuitenkin deitistä mukaan. Hah, take that Kaiska.

Sitten jo pitikin syöksyä vaihtamaan vaatteita cosplay-kisan väliaika-show'ta varten. Meinasi aluksi, ettei muka jännitä ollenkaan (siitä on kuitenkin aika kauan, kun on viimeksi tullut tanssittua lavalla), mutta kylläsitä vähän jalat tutisi lopulta. Omalta osaltani esitys meni aivan päin persettä. Kusin asioita, joita en ikinä ole harjoituksissa pissinyt ja nyt vituttaa. Oliko syy sitten jännityksessä, lämmittelemättömyydessä vai ihan vaan muissa ajatuksissa, sitä en  tiedä. Vähän jäi kalvamaan, mutta samalla sain lisä potkua ensikertaa varten.

Cosplay-kisa oli hämmentävä. Pieneksi ja hyvin kaukaiseksi tapahtumaksi osallistujia oli paljon, mutta taso ei ollut kovin kummoinen. Juuri sellainen, mitä voi odottaa. Tuomaristo oli vähän WUT?! ja voittajat jokseenkin WUT?!?!

Vasta kisan ja pienen 'hakkaan päätäni seinään' -tuokion jälkeen etsin itselleni ohjelmalehtisen. En edes itse muistanut miten paljon OF'n porukka oli pitämässä ohjelmaa, mutta niistäkin kävin itse vain katsomassa proppiluennon ja loput ajasta haahuilinkin vain ympäriinsä. OF'n pöydällä ja muualla.

Kitacon ei tuntunut pieneltä conilta. Tilat olivat juuri sopivat sille kävijämäärälle ja hulinaa ja vilskettä oli aivan ison conin tapaan. Vasta ohjelmalehtinen minua muistutti siitä, että kyseessähän on pieni ja  (kai) maailman pohjoisin con. Tunnelma oli hyvä, vaikka välillä halusin lusikoida omat silmäni ulos, eikä missään vaiheessa tungos tai ihmisten vähyys häirinnyt. Sen myös huomasi, että ihmiset jäivät juttelemaan helpommin kuin isommissa tapahtumissa. Se oli kivaa.

Paluu Ouluun oli hyvinkin hysteerinen. Mahtava ensimmäinen koko porukan OF-reissu ja nyt jäämmekin odottelemaan Chibiä.

Fuu kiittää.

Minä nimen takana

Hyrrrrrrrrr... Paleleva tervehdys.

Tässä aika taas rientää ja Kitacon lähestyy. En ole vieläkään saanut kuvia Mariyasta. Ehkä Kitacon tarjoaa jotain puitteita kuvata kyseistä ilmestystä. Seuraava pukukin on lukkoon lyöty ja suunnittelut aluillaan, mutta nyt ei olla pohtimassa sitä. Mielessäni ovat olleet aivan muut asiat Frostbiten jälkeen. Tämä aihe saattaa taas vaikuttaa hyvin hämmentävältä... Kyse on nimistä. En nyt tarkoita tällä mitään suuria pohdintoja siitä, että nimeääkö oman lapsensa Christian-Alfrediksi, Sasukeksi vai Vahingoksi, vaan minua itseäni eri nimien takana.

Olen vuosikaudet palloillut internetissä nimellä Fukka. Muita nimimerkkejä ei minulla oikeastaan ole ollutkaan.  Nyt pariin otteeseen olen cosplay-kisoissa vieraillut nimellä Fuu, mutta sekin on muunnos Fukasta. Harvemmin olen yhdistänyt oman oikean nimeni nimimerkkini kanssa.

Cosplay ja blogin kirjoittaminen ovat julkisia harrastuksia, jotka kuitenkin koskevat välillä melko henkilökohtaisia asioita. Mitä kaikkea minäkin olen tässä puolentoista vuoden aikana kerennyt suoltaa? Vaikka en kovin siivilöi tai suodata sitä, mitä suurimmaksi osaksi kirjoitan, ei se siltikään tarkoita sitä, että kaikki tulisi laulaa koko maailmalle. Jotkut asiat on parempi pitää sivussa toisista. Minulle nimi on henkilökohtaisempaa kuin esimerkiksi painostani puhuminen. Nimi voi johtaa puhelinnumeroihin tai kotiosoitteisiin.

Kuljen coneissa, kirjoitan näitä diipadaapojani ja laitan kuviani nettiin erinäisille sivuille. Kaikki tämä on julkista ja teen sen tietoisesti. Ihmiset näkevät minut conissa ja ehkä eksyvätkin tänne blogiin tai jonnekkin muualle näkemään kuvia minusta. Tuolloin heille on selkeämpää se, että minä en ole kooltani pikkurillinlaiha, kuin mikä minun nimeni on. Siksi minä kykenen kertomaan omista paino-ongelmistani paremmin kuin omasta nimestäni. Pään päälläni ei killu lappua, jossa lukee kissan kokoisin kirjaimin se, mitä pappi sanoi, kun räiski vettä päälleni, mutta vartaloni on esillä monella eri tapaa. Netissäkin liikkuessani olen valinnut aliaksen, jolla ei ole mitään tekemistä oman nimeni kanssa.

Tämä ajatteluni on lyöty päin seinää pariinkin otteeseen muiden tahojen puolesta. Ensimmäistä kertaa jouduin tähän dilemmaan 2010 CosplayGaalan kisassa, kun olin ilmoittanut itseni kisaan alunperin nimellä Fukka, mutta sydämmen tykytykset saivat lisätahtia, kun kilpailijat enne minua kutsuttiin toinen toisensa perään lavalle heidän kokonimillään. Näin kävi myös jälleen Frostbitessa, mutta pahemmin. Sen sijaan, että kilpailijat olisi vain kutsuttu lavalle kokonimillä ne oli myös heijastettu jättimäisin kirjaimin jättimäiselle valkokankaalle!

Ei! Ei! EI! Antakaa minun olla Fukka. Kenelläkään ei ole mitään tarvetta tietää minun oikeaa nimeäni. Minussa ei ole mitään, mikä tekisi siitä hyödyllisen tiedon. Minä en ole hyvä pukuilija, blogini on ihan paska, en ole luennoinut 2957 tapahtumassa, en ole tuomaroinut, en ole ollut mukana conien järjestämisessä, minulla ei ole maailmaa mullistavia mielipiteitä tai vaikutusvaltaa. Ei siis mitään syytä tietää sitä, mihin vastaan nimenhuudossa.

Yritän kai suojella niitä anonyymiteettini rippeitä, joita vielä ehkä on jäljellä. Antakaa minun tehdä se. Älkää heijastako himeäni jättimäiselle valkokankaalle. Se pelottaa. Tuntemattomille massoille minä haluan olla Fukka, koska vaikka kuinka joku minua kyttäisi galleriassa, lukisi tätä blogia tai lisäisi jokaisen piirustukseni suosikkeihin dA:ssa, se edustaa minusta vain sitä puolta, jolle olen antanut nimen Fukka. Nuo anonyymit massat eivät tunne minua, ne tuntevat Fukan. Minä en välltämättä ole sellainen, miksi minua luulet.

Netti ja cosplay ovat olleet lähtökohtana joillekkin ystävyyssuhteilleni. Ne ovatkin tapauksia, jolloin minun on tullut astua esiin omana itsenäni. Näissä tilanteissa esittelen aina itseni omana itsenäni ja pyrin välttämään Fukka-nimeä.  Ehkä myös joskus hamaassa tulevaisuudessa, missä kimallan pelkällä olemassaolollani ja niitän mainetta sekä kunniaa pitkin Suomea ja kenties muuallakin, voin mielelläni esiintyä omalla nimelläni. Nyt toistaiseksi olen vain Fukka.

Fukka kiittää.

PS: Kuinka moni myöntää kaivaneensa nimeni esiin tämän luettuaan?

Desucon Frostbite: Minä, kahden päivän ansa!

Morrroooooooooooo!

Vuosi on vaihtunut ja toivotankin uudet vuodet, jos en sitä ole vielä tehnyt. Hyvät uudet vuodet. Asiaan. Desucon Frostbite teki neitsytmatkansa(?) viime viikonloppuna, ja vaikka minulla ei alunperin ollut mitään kiinnostusta tai aikomusta lähteä kyseiseen tapahtumaan, vei tieni silti sinne. Kiitos menee OF'lle ja Desuconille itselleen. Pakkasenpurema oli mukava monilta osin.

Matkaa teimme autolla, mikä iteäni hieman hirvitti, koska yleensä voin pitkillä automatkoilla todella pahoin tai olen kaameassa lääketokkurassa. Kuitenkin matkanteko onnistui kohtuu huoletta ja olin kanttuvei vain satunnaisesti. Syynä luultavasti kohtuu hysterinen matkaseura.

Sain leikkiä maskottia Frosti-chanin rinnalla!

Suurimman osan ajastani conissa istuin OF'n pöydän takana ja edustin yhdistyksen uusia jäseniä. Jokusen ohjelman kerkesin käydä katsomassa, ja ne olivat: Yuri- ja EuroCosplay-luennon sekä CosplayTuomari-paneelin. Esityspajan suuntaan oltiin minua tökkimässä aika lailla, mutta itse en nähnyt sitä minulle tarkoitetuksi ohjelmanumeroksi, joten jätin väliin. Onneksi pöydän luo ajauti aina välillä joku, jonka kanssa oli mukava rupatella sitä sun tätä, ettei ihan epäsosiaaliseksi tämäkään tapahtuma mennyt.

Yuri-luento osoittautui minulle itselleni tilaisuudeksi kerätä nippelitietoa aiheesta. Vaikka en suuri kyseisen tyylilajin kuluttaja ole, on tullut jotain yuri-sarjoja katsottua ja luettua. En kuitenkaan mitään maailmaani mullistavaa saanut siitä revittyä. Hieman samoissa puitteissa mentiin EuroCosplay-luennon parissa. EuroCosplay aiheena oli kuitenkin minulle se mielenkiintoisempi, joten osasin viihtyä, vaikka juurikaan uutta asiaa ei tullut esille. Tässä nyt pohtimaan, josko sitä itsekkin kehtaisi osallistua kyseiseen mittelöön...

Tuomari-paneeli oli kultaa. Hyvin monet siellä käsitellyt asiat ovat minua askarruttaneet useaan otteeseen. Yleisön aktiivisuus oli myös hyvin mukava juttu ja ehkä jollain tapaa onnistui hälventämään tuomareiden ja kisaajien välistä seinää entisestään. Tilaisuuden tullessa en osannut pitää suutani kiinni, joten oli pakko ottaa osaa keskusteluun. Ylläripylläri täytyi vähän nuuskia oman reiirin kulmilta ja kysellä jotakin tuomareiden suhtautumisesta esiintymiseen. Olisi niin poltellut jäädä luennon jälkeen vielä tenttaamaan monesta aiheesta, mutta muu OF-seurueemme odotteli jo kotiin lähtöä emmekä halunneet viivytellä. Ehkä joskus tulevaisuudessa...

Hall Cosplay oli taas se ohjelma, joka minun piti mennä katsomaan, mutta kerta kutsu Frosti-chanin suosikkeihin tuli, en mennyt kieltäytymään. Tämä tuli taas ihan puun takaa ja olinkin koko jutun kanssa aluksi ihan hämilläni. Mitä piti tehdä? Mihin piti mennä? Missä piti milloin olla? No, onneksi homma lutviutui ja löysin tieni woodin avustuksella takahuoneeseen ja sieltä lopulta lavalle.

Vatsanpohjaa kutkutti, kun pääsin pitkästä aikaa lavalle pyörähtämään. Kesän jälkeen jäänyt tuo esiintyminen vähän vähälle. Olin niin innoissani, että oikeasti tärisin ennen kun astelin lavalle. Tiesin, etten tule pärjäämään kisassa, koska voittaja valittiin yleisöäänestyksellä, eikä hahmoni ollut kovin tunnettu. Mariya on kuitenkin sellainen hahmo, joka voi viihdyttää niitä, jotka hänet oikeasti tietävät. Sainkin suurta tyydytystä siitä pienestä tietävästä hyminästä, joka yleisöstä lähti, kun hameen helmaa nosti vaarallisen korkealle. Mariya on vaan <3 Puvusta tulossa kuvia myöhemmin. Odottelen myös videomateriaalia kisasta, koska haluan tietää kuinka näkyvästi meinasin kaatua lavalla.

Erään uuden asian koin Frostbitessa. Se ei varsinaisesti liity tapahtumaan mitenkään, mutta sattuipa kuitenkin. Tämä oli ehkä ensimmäinen tapahtuma, jossa syöminen jäi aivan liian vähälle. Aamupala ei ollut kummoinen lauantai aamuna, kun sen söin. Sunnuntaina sitä ei ollut ja päiväsaikaan en suuhui juuri mitään laittanut. Meinasi päässä heittää, ja tästä lähin yritänkin muistaa ja jaksaa syödä tapahtumissa paremmin, vaikka miten kiire olisi.

Nykyään enää harvemmin ostan tapahtumista mitään, mutta nyt mukaani tarttui uusi perheen jäsen <3 Figuureita ei ole tullut ostettuakaan pitkiin aikoihin.

Minulla uusi rakas<3

Näin lopuksi haluan kiittää vielä kahta ihmistä, jotka tekivät Frostbitesta minulle itselleni jotain aivan ainutlaatuista!

Jareth ja Sarah!

Ette voikkaan uskoa, miten onnelliseksi nämä kaksi pukua minut tekivät. Katsoin hiljattain Labyrinth-elokuan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olen sen joskus ikkupikkuriikkisenä Fukkana nähnyt. LOVE IT! Siinä vain oli jotain, joka vei minut mukanaan. Näiden kahden tyypin näkeminen oli melkolailla samanlainen kokemus, joten kiitos tästä ihan hirveästi!

Frosti oli minun puolestani tässä ja Fuu kiittää!

PS: Kuvat on sitten nyysitty OF-blogista, koska oma kamerani oli hyvin vähälä käytöllä. Mariyaa yritän kuvauttaa vielä lisää täällä kotopuolessa.

Ei suunnitelmia vaan kutinoita

Hei!

Vuosi alkaa lähetä loppuaan, ja kaikki alkavat jo hurjasti suunnitella tulevan vuoden pukujaan ja pian blogiin jos toiseenkin putkahtaa tai on jo putkahtanut lista tulevista hahmoista (tai mihin ikinä muualle suunnitelmia yleensä tungetaan). Koska minä olen ihan käpy, enkä koskaan ole 100% varma siitä, mihin coneihin olen menossa tai mikä hahmo juuri silloin kiinnostaa väsätä kasaan, en minä tällaisia suunnitelmia harrasta. Myöskään tapanani ei ole kuolla nälkään, jotta saan tehdä ne 805 pukua per vuosi. Vilkaistuani viime vuoden lopussa tekemääni  ’Näitä voisi harkitaensivuonna’ –lista, täytyy kyllä naurahtaa. Ainoa, joka toteutui, oli Zidane ja kaikki muut edenneet (vaikkakin kaikki eivät vielä valmiit) puvut hiipivät jostakin nurkan takaa salakavalasti.

Yleensä pohdin hyvin pitkään ja hartaasti niitä hahmoja, joita haluan pukuilla. Jostain syystä yritän vakuutella itseni aina äärettömyyksiin ennen, kun lopulta päätän tehdä puvun.  Poikkeuksiakin tietenkin on. Hyvänä esimerkkinä Mariya, jonka ei tarvinnut vakuutella itseään minulle kuin yhden jakson verran. Kirjoitan vielä hahmojen valintakriteereistäni enemmän ihan omassa merkinnässä.

Tämän hetken kutinat saattavat suurella todennäköisyydellä toteutuakin, koska olen ottanut nyt uudeksi tavakseni tilata peruukit hyvissä ajoin ennen puvun tekemisen aloittamista. Näin pystyn varmistamaan, että nämä hahmot tulevat tehdyksi edes joskus. Tällöin peruukit pääsevät kummittelemaan minulle ja kalvamaan pahaa oloaan siitä, että eivät ole päässeet vielä käyttöön. (Kyllä, minulla on kummallisia uskomuksia ja ajatuksia.) Aion esitellä muutaman sellaisen hahmon, jonka toivoisin valmistuvan ensivuoden aikana. Ja ensimmäisenä vuorossa on:

Hahmo, jonka peruuki tuli nähtyä jo aiemin. Ranma on minulle hieno nostalgiaruiske. Se on tällä hetkellä ainoa Takahashin sarjoista, jota en katso kieroon, vaikka sen hahmokaarti on äärettömän Takahashi-kliseinen, tarinan aivan liian pitkitetty ja itseään toistava. Ranma on se ’aivot narikkaan’ -sarja, jonka pariin palaan aina uudestaan. Ja koska minulla on mahdollisuus tehdä Ranmasta versio myös tisseillä, minä tartun siihen mahdollisuuteen. Epäilin pitkään tämän puvun tekemistä, koska Ranma on ollut hyvin suosittu sarja aikanaan, mutta nykyään se alkaa hiipua muinaisuuksiin. Vältän ehkä jokusen hyökkäyksen sillä, että teen tämän puvun nyt, enkä viisi vuotta sitten. Eräiden tahojen pyynnöstä tämä tulee ehkä olemaan Desuconin kakkospuku (joita en yleensä harrasta), joten toivotaan, että mielenkiinto tätä hahmoa kohtaan riittää sinne asti.

Ja koska Google-setä ei tarjoa kunnon kuvia.

Air Gear <3 En varmaan koskaan saa jauhettua tästä tarpeeksi… Kuitenkin. Mikan (oik.) on yksi sarjan hienoimmista naishahmoista. Huonolla temperamentilla varustettu nörtti tyttö; Fukka tykkää. Olen myös himoinnut tuota Mikan’n haalaria jo niin pitkään, että alan nähdä siitä eroottisvivahteisia unia (?). Harmi vaan, että toistaiseksi Ebay ei ole suostunut tarjoamaan minulle oikean sävyistä, hyvähintaista ja kohtuu oikean mallista peruukkia suurista etsinnöistäni huolimatta. Muuten kai tämä olisi jo tulilla.

Tässä kuvassa värit on kyllä ihan päin pyllyä.

Millä muulla tavalla voisin osoittaa suuren arvostukseni sille päättömyydelle ja hämmennykselle, minkä FLCL on minulle aikanaan tarjonnut, kuin tekemällä Harukon? Haruko on pyörinyt cosplay-listallani jo monta vuotta. Pitkään mietin, että tuon liivihameen kaavoittaminen tulisi olemaan helvettiä, kunnes tuijottelin hallussani olevan raglan-paidan kaavoja ja totesin, että ,ei perse, olen ollut idiootti. Jos koskaan löydän peruukkia tähänkään pukuun, olisi Harukon tulevaisuus aika valoisa.

Tätä naista ei ole unohdettu. Rikku vain sattuu olemaan jokseenkin sidoksissa pariin. BlackMage-paria olemme Kiden kanssa suunnitelleet jo jokusen vuoden, mutta vieläkään emme ole saaneet sovittua näitä pukuja koskevia aikatauluja tai suunnitelmia. Itse toivoisin, että saisin tehdä Rikkun pian, koska tuo hattu <3____<3 Tälle vuodelle alustavat suunnitelmat ovat jo olemassa.

Myöskään tätä herraa ei ole unohdettu, mutta olen kai löytänyt sen jonkin noista naishahmoista. Ruruka on kuitenkin jo kaavoitettu ja peruukit lymyilevät kaapissa, joten milloin ikinä siltä tuntuu, voin parsia tämän herran kasaan.

Huono Google-setä.

Hmm… Tämä neiti ehkä kuuluu samaan kastiin Harukon kanssa. Excel on hahmona niitä harvoja oikeasti tyhmiä yksilöitä, joista animessa pidän. Yksi suurimmista syistäni tehdä tämä puku ovat nuo jumalattomat hartiat. Tahdon niin päästä kaavoittamaan ja toteuttamaan nuo. Excel olisi minulle myös ihanteellinen esiintymishahmo. Puku on sen verran yksinkertainen, ettei rajoita kovin liikkumista, ja Excel on sellainen hahmo, joka kanssa pääsisin oikein revittelemään fyysisellä ilmaisulla. Minä siitä niin pidän.

Vaikka uusien ja vanhojen rakkauksieni lista jatkuu, en kuitenkaan aio ihan kaikkea paljastaa. Luulen, että suurin osa näistä puvuista ei valmistu tänäkään vuonna, koska en oikeasti aio stressaantua ja käyttää kaikkia rahojani vain cosplay-juttuihin.  Olen kuitenkin opiskelija. Silti olen ihan ylpeä itsestäni siitä hyvästä, että tällä kertaa listalta löytyy vain yksi mieshahmo. Vai löytyykö?

Fuu kiittää tästä vuodesta ja seuraava määränpää olisikin sitten se Frostbite, jonne ilmaannun Mariyan hämmentävässä olomuodossa.

Onko hahmolla väliä?

Heissan! Tässä näin joulun alla vedän pakasta häiritsevän kortin ja annan epämääräisten ajatuksieni yrittää sulloutua teidän muidenkin pääihinne.


Ruuanlaiton yhteydessä mieleen juolahtaa niin monenlaisia asioita. Luettuani Desucon Frostbite’n ohjelmistoa löysin tietenkin esittelyn Cosplay-kisojen tuomarit, nuo lapsia syövät demonit –paneelista. Rupesin siinä sitten makaroneja kattilassa pyöritellessäni pohtimaan sitä, miten eri puvut voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen.

Onko prikulleen referenssien mukaan tehty yksinkertaisella puvulla huonommat mahdollisuudet sijoittua hyvin kisassa kuin hieman sinne päin tehdyllä härpäkehirviöllä? Luulen, että tuomareiden henkilökohtaisilla näkemyksillä on asian kanssa paljon tekemistä. Miksi ei olisi? Toistaiseksi ei ole laadittu yleisiä tuomarointikriteetejä, joissa määriteltäisiin, että puku saa 2 pistettä per suora sauma tai tasainen maalausjälki. Tällaisessa tilanteessa enemmän saumoja omaavat ja vaativammat puvut saisivat rutosti pisteitä, mutta vain, jos ne saumat ovat suoria. Näin ei kuitenkaan ole, joten tuomareiden omat mieltymykset ovat se pohja, jolta pisteytys lähtee.

Uskon, että kokonaiskuvalla on vahva vaikutus sijoittumiseen. Yhteensopiva kokonaisuus luo varmasti mielikuvan hyvästä puvusta, mutta entä ne kaikki pikkuosat, jotka ovat jääneet tekemättä? Jälleen yksinkertainen puku on hieman alakynnessä. Yksityiskohtien puuttuminen tai niiden huolimaton työnjälki näkyy paljon paremmin kuin ulokkeita ja kimallusta tursuavista sotisovista. Tässä periaate on yksinkertainen; jos laumassa on 10 lammasta yhden tai parin puuttumisen huoma nopeasti, mutta jos lampaita on 58, ei niitä 5 suden suuhun joutunutta tule ikävä kovin nopeasti (Fukan mahtavat esimerkit osa 296.).

Jos yksinkertaiset ja monimutkaiset puvut haluttaisiin oikeasti cosplay-kisoissa laittaa alussa samalle linjalle, täytyisi tuomaroinnin olla hyvin tarkasti määriteltyä etukäteen ja tuomaroinnin kestoaika kymmenkertaistuisi, kun kaikki pikkujutut täytyisi käydä läpi joka puvusta. Toisin sanottuna se olisi lähestulkoon mahdotonta.

Jos kuitenkin lopulta mennään enemmän sen kokonaiskuvan pohjalta, kuinka paljon sillä, mitä päällepäin ei näy on merkitystä? Jos on yleisesti tiedettyä, että hahmolla on takkinsa alla tietynlainen paita, mutta joka ei näy kuin ehkä kerran sarjan aikana, onko paidan tekemättä jättäminen suurikin virhe? Omasta mielestäni on arvostettavaa, jos joku tekee tuollaisen paidan, mutta ei missään vaiheessa aio sitä tulla näyttämään (esim. jos se on spoilaava ja haluaa ottaa muut huomioon). Se on omistautumista. Tämä henkilö, M, lähteekin sitten kisaamaan ja kisassa sattuu olemaan toinen sama hahmo mukana, mutta päällepäin paremmin tehtynä. Tämä parempi, G, ei kuitenkaan ole tehnyt kyseistä mysteeripaitaa syistä a) ei ole katsonut/lukenut/pelannut niin pitkälle, että tietäisi siitä tai b) rehellisesti ei ole ollut tarpeeksi varoissaan tai c) puhdasta laiskuuttaan. M on ollut hieman hahmouskollisempi, mutta työnjälki ei ole yhtä hyvää kuin G’llä. Kumpi laitetaan etusijalle puku vai hahmouskollisuus? Sitä saanee pohtia. Jos M ja G’n puvut ovat yhtä hyvin tehdyt ja pitäisi jollain ratkaista, kumpi nyt sitten onkaan se parempi, voitaisiin mysteeripaita ottaa jokerikortiksi, joka ratkaisee tilanteen.
Myös toisenlainen kysymys herää; miten täysin eri menetelmillä valmistetut puvut voidaan asettaa samalle linjalle? Suurensuuri haarniskahirviö vs. drapeerattu prinsessamekko. Toinen on ompelemisen ihmeluomus ja toinen voi olla tehty muovista, metallista tai pahvista (Keksi itse lisää kivoja materiaaleja!). Luultavasti tässäkin kokonaisuus ratkaisee, mutta voiko materiaali vaikuttaa siihen, miten hyvin asu otetaan vastaan? Jos materiaalin työstämisen tiedetään olevan haastavaa, lisääkö se haarniskaan kiiltoa tuomarin silmissä? Vaikka tämä suurenmoinen haarniskaihme olisikin hieman lommolla sieltä sun täältä, saattaa se jonkun mielestä olla paremmin tehty suhteessa materiaalin työstövaikeuteen kuin täydellisen ihana ja muhkea mekko, joka on luultavimmin vain, hah, kangasta. Jälleen tuomarin oma ajatusmaailma vaikuttaa tuomarointiin.

En tiedä, onko tämä seuraava oikeasti niin arka aihe kuin luulen, mutta mennään siihen silti. Pukuilijan oma vartalo. Käytän taas ihanteellista esimerkkiä, jossa on kaksi pukuilijaa, jotka ovat molemmat tehneet pukunsa täydellisesti, mutta toinen vain sattuu näyttämään paremmalta. Toinen ei välttämättä ole tukevampi, mutta hieman lyhkäisemmät jalat tai päärynän muotoinen vartalo saa puvun näyttämään hitusen tylsemmältä upean anime-mittaisen kisakumppanin vierellä. Onko oikein ratkaista kisa sillä, että toisella on vain käynyt parempi säkä geeniensä suhteen? Se on taas tuomareista kiinni. Kuten myös se, että antavatko tuomarit kisaajan kehon vaikuttaa kuinka paljon tuomarointiin yleensä. Jos aivan ”vääränlaisen” vartalotyypin omaava henkilö tekee hahmon, joka ei välttämättä oikein istu näihin hänen muotoihinsa, mutta onnistuu tekemään sen silti hyvin. Onko puku silti ”huono”?

Nykyään on usein ilmoitettu, että onko kisassa pääpaino puvulla vai esityksellä. Se asettaa esiintymisen hieman ulos tämän merkinnän aiheesta, mutta voinhan minä tätä vatvoa silti. Kun esitykselle ja puvulle annetaan sama arvo (esim. mitä Cosplay Gaalan sivuilla on ilmoitettu: puku 10p. ja esitys 10p. tai jotain muuta yhtä typerää), voidaan pukua ja esitystä kai tuomaroida erikseen. Entä kisat, joissa pääpaino on esimerkiksi esityksellä, mutta puku arvioidaan myös? Joku osallistuu kisaan aivan surkealla puvulla, mutta hallitsee esiintymisen todella hyvin (U). Kisassa on kuitenkin mukana myös upealla puvulla varustettu surkea esiintyjä (D). Jos kuvitellaan, että puvulle ja esitykselle on molemmille maksimipistemäärä, esim. esitys 15p. ja puku 10p. U ei yllä aivan maksimi pistemäärään esityksellään eikä saa puvustaankaan kovin paljoa pisteitä. D taas saa kaikilta tuomareilta täydet pisteet puvusta ja jokusen hassun pisteen esityksestä. Käy lopulta niin, että D:n pisteet ylittävät U:n, vaikka D:n esitys ei ollut yhtä hyvä kuin U:n, koska osa tuomareista ei ymmärtänyt U:n esityksen sisältöä puutteellisen sarjatietouden vuoksi. Onko ”esityskisassa” oikein palkita kisaaja, jonka esitys oli ihan hanurista?

Näitä voi miettiä moneen suuntaan. Olen saanut tässä jo pikkuruisen nuppini hyvin sekaisin vain sillä, että olen vellonut päässäni näitä asioita. Kuten voi huomata en oikeasti saanut mitään järkevää ratkaisua vedettyä mihinkään. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ultimaattisesti reiluin cosplay-kisa olisi sellainen, jossa kaikilla kisaajilla olisi sama puku, he eivät esiintyisi vaan teleportattaisiin lavalle ja takaisin tai heille annettaisi kaikille valmis esitys, josta sitten katsottaisiin, kuka sen parhaiten vetää läpi. Tätä odotellessa vaihtoehtona on natsimaiset pilkunnussintasäädökset pukujen pisteytyksestä.

Kohta pyörtyvä Fukka kiittää ja pyytää anteeksi, jos teksti oli liian raskasta ja esimerkkitäytteistä.


PS: Hyvät joulut! Minä leivoin torttuja, vaikka en ole niihin koskenut edes pitkällä tikulla yli kymmeneen vuoteen!