Vapaa kulkuri - Desucon Frostbite 2025

Hei moi!

Uusi blogivuosi päästään aloittamaan tapahtumaraportilla Desucon Frostbitesta! Otan nyt kaiken irti tästä conin jälkeisestä pöhinästä, jotta saan tämän tekstin ulos mahdollisimman nopeasti. Hieman meinaa stressata se, että kirjoitettavia juttuja on nyt hitusen päässyt kasautumaan. Tämähän on puhtaasti vain minun itseni aiheuttamaa stressiä, joka johtuu vain omista odotuksistani itseäni kohtaan. Siitä huolimatta on kiva päästä taas kirjoittamaan tapahtumaraporttia!

Ajoittain vihaan ihmisiä.

Desucon Frostbite 2025 pidettiin tuossa 24.-26.1. Lahden Sibeliustalolla. Tällä kertaa lähdin matkaan ihan omin nokkineni, joten kuljeksin aivan villinä ja vapaana etsimässä paratiisia Lahdesta. Lähdin matkaan jälleen perjantaiaamuna, tällä kertaa junaillen, ja Lahdessa oltiinkin jo hyvissä ajoin päivällä. Suosiolla jätin puvut kotiin perjantain osalta. Kylläkin hetkellisesti taas kerran päässäni kävi sellainen hullu ajatus, että junassahan voisi ehkä meikata. Onneksi tulin kuitenkin jollain tasoa järkiini ja luovuin kyseisestä ajatuksesta.

Yllättävää kyllä, jouduin jonottamaan sisälle tapahtumaan.

Ohjelmistossa ei perjantaina ollut kummoisesti mitään kiinnostavaa, mutta koska olin niin hyvissä ajoin Lahdessa, päätin pyörähtää tapahtumassa jo perjantaina. Avajaisia on aina kiva käydä katsomassa Desuconeissa, joten sinne tieni lopulta vei. Oli ilo katsoa avajaisia, koska ne olivat hyvin viihdyttävät. Eivät ainoastaan Päähenkilösankareiden osalta, vaan myös kunniavieraan esittelyn osalta. Yonaga Tsubasa oli oikein hauska heppu.

Nämä tyypit <3

Vähän ehkä olisin Loungen puolella halunnut päästä kuulemaan Chordae Corisia, jota kuulin ensimmäistä kertaa syksyllä Traconissa. Tuolloin tykkäsi heidän esiintmisestään erittäin paljon. Harmikseni kuitenkin Lounge oli täyttynyt niin hyvin jo ennen heidän esiintymistään, että sieltä ei enää löytynyt paikkaa takapuolelleni.

Eläimet löysi väliaikaisen kodin.

Lauantain puvuksi otin matkaan Kiban, joka oli viime vuoden tammikuussa totaalisessa hepulissa aloitettu puku, mutta jonka lopulta sain valmiiksi joulukuussa uuden hepuloinnin puitteissa. Tälle matkalle Kiba oli täysin nappivalinta kaikin puolin, koska päällä se on mukava, kuljettaminen on helppoa ja ei oikestaan vaadi erityistä valmistelua. Pukuna olen Kibaan jotenkin hirmu tyytyväinen, vaikka se ei mikään suurin taidonnäyte olekaan.

Kaunista poikaa.
Fun fact: hankin Kiballe ihan oman ripsivärin. 

Lauantaiaamusta säntäsin lähes heti kuulemaan Kuinka hävitä cosplaykilpailuissa -luentoa. Olin odottanut luentoa jotenkin hirmu innolla, koska aihe on jokseenkin arka, mutta aina ajankohtainen. Myöskin viimeaikoina somen puolella on näkynyt yhtä sun toista aiheeseen liittyvää cosplay-sisältöä. Sen lisäksi, että ohjelma oli hyvää asiaa ja kerrontaa, oli se myös ihan viihdyttävä. Pidin siitä, että aiheeseen tartuttiin humoristisella tavalla.

Hehö.

Luennolta hipsin suoraan Pääsaliin kuuntelemaan kunniavieraan haastattelua. Yonaga Tsubasa oli sen verran hulvaton avajaisissa, että päätin käydä kuuntelemassa myös haastattelun. Viihdyin kyllä, vaikka kokonaisuudessaan ohjelma olisi ollut minulle aivan liian pitkä istua läpi. Jouduin myös karkaamaan ohjelmasta hieman etuajassa ohjelmaan liittymättömistä syistä.

Eläimet nauttii kulttuurista.

Puolivahingossa päädyin kuuntelemaan luentoa animen taustataiteesta. Vähän siis emmin menenkö luennolle ollenkaan, mutta lopulta sinne päädyin. Taisin joskus katsoa myös tätä luentoa edeltäneen Taustataide animessa -luennon vuodelta 2015, joten oli jännittävää kuulla, mitä kehitys on tuonut tullessaan. Muutenkin olin positiivisesti yllättynyt luennosta, ja varmasti tulen tästä eteenpäin katsomaan animea vähän erilaisella silmällä.

Yllättävän koukuttava.

Tarkoitukseni oli käydä kuuntelemassa ohjelmat myös japanilaisista jumalista ja ryyppäämisestä, mutta molempien ohjelmien kohdalla kävi niin, että jonot ohjelmasaleihin olivat niin hillittömät, että jätin ne suosiolla välistä. Sen sijaan kävin hiljaisessa huoneessa makaamassa lattialla tovin. (Tässä myös taas yksi syy, miksi rakastan Kibaa pukuna; kaikki jäbän vaatteet ovat konepestävät, mutta ei myöskään haittaa, vaikka ne vähän likaantuisivat. Huoletta pystyin retkottamaan lattialla.) Kukaan, joka minua todella tuntee, tietää, että rakastan lattiaa ja sen tasossa oleilua. Hiljainen huone oli todella nimensä veroinen, ja vasta sen hellässä syleilyssä todella tajusi, millainen älämölö ja kakofonia Sibeliustalolla vallitsee. Pidin suuresti myös siitä, että kaikki huoneessa olijat kunnioittivat hiljaisuutta. Lattia ja hiljaisuus tekivät minusta lähes uuden ihmisen conipäivän keskellä.

Pöydän alla paras mesta.

Ryömittyäni pois pöydän alta ja ylös lattialta olikin sitten aika suunnata katsomaan cosplay-kisoja. ECG on kokenut isoja muutoksia tässä vuosien varrella, mistä olen montaa mieltä, mutta oli oikein kiva nähdä uusia naamoja kisaamassa. Esityksistä ehdottomasti oma suosikkini oli Prinssi Noctisin kalaseikkailu, mutta tässä kohtaa olen hyvin puolueellinen. Craftmanship-kisaa oli myös ilo katsella ja jopa jännätä, koska kisaamassa oli tuttuja. En vielä täysin tiedä, mitä mieltä olen craftmanship-kisan uusista kategoriapalkinnoista, mutta toivoisin niiden ainakin osittaista uudelleennimeämistä. Esimerkiksi ’käsityö’ voi koskea pehmeitä ja kovia materiaaleja, joten sen rajaaminen muun muassa ompeluun, mutta ei käsityönä tehtyyn rekvisiittaan on mielestäni outoa.

Mutta ihan hirveästi onnea vielä kerran Yacille, joka meni voittamaan kaksi kategoriaa craftmanship-kisassa!!! Sekä tietenkin muille kisoissa pärjänneille ja kaikkensa antaneille!!!

Saatiin hyvät paikat!

CMV-kisat olivat kiva uusi lisäys Frostin kisakatalogiin. Yllätyin suuresti videoiden määrästä. Minä en kuitenkaan ole aivan sisällä CMV-piireissä, joten en ole myöskään selvillä kaikesta siitä, mitä ns. kentällä tapahtuu. Tällä kertaa oma suosikkini jäi palkinnoitta, mutta jäin myös kisan jälkeen pohtimaan sitä, että onko yleisesti CMV-kisojen säännöissä mainintaa siitä, miten hyvin lähdesarja tai hahmot ovat videossa tunnistettavissa? Kyseessä kuitenkin on COSPLAY-musiikkivideokisa. Tähän varmaan jostain löytyy vastaus.

Hienot ECG-kisaajat!!!

Kisojen jälkeen ehdin vielä lätisemään ihmisten kanssa ennen kuin oli aika poistua Sibeliustalolta.

Sunnuntaiksi otin mukaan Harun, joka on tässä vaiheessa yli kymmenen vuotta vanha puku. Muuten en ole pukua päivittänyt, paitsi peruukin osalta. Aikanaan värjäsin alkuperäisen peruukin, jonka hankin Harua varten. Värjäys ei kuitenkaan täysin onnistunut ja muutenkin peruukki oli tuossa vaiheessa jo niin huonokuntoinen, että suosiolla hankin uuden jo vuosia sitten. Kuitenkin vasta nyt päädyin oikeasti leikkaamaan ja stailaamaan tuon uuden peruukin.

Joku vanha CosCraft-malli, jossa ei ollut kunnollisia tietoja ja laatu oli huomattavasti nykyistä huonompi.

Samaan tapaan kuin Kiba, Haru on pukuna hyvin rento ja vaatii aivan minimaalisesti valmistelua. Tietenkin olisin voinut tarkistaa kaikki puvun osat ennen pakkaamista, niin olisin ehkä saattanut jotain korjailuja tehdä :___D Oli myös huvittavaa lähteä täysin ilman suunnitelmaa päivittämään Harun meikkiä Frostin sunnuntaiaamuna.

Uusi peruukki <3 Uusi naama <3

Sunnuntaiaamu meni lähinnä kierrellen taidekujaa ja myyntipöytäsalia sekä ihmisiä moikkaillessa. Hieman olin kiinnostunut Musiikin kuvaaminen mangassa sekä Kääntäminen kulttuurisodan kohteena -luennoista, mutta lopulta hyvä seura meni niiden edelle. Kävin kuitenkin kuulemassa Käsityön merkityksiä cosplayssa -luennon.

Tätä on odotettu.

Tiesin hyvin, mitä odottaa kyseiseltä ohjelmalta, koska a) sen sisältö on koottu useasta suomalaisesta cosplay-blogista, joita olen seurannut vuosien varrella ja b) koska aineistossa on mukana myös minun tekstejäni. Ohjelmassa esille tuodut ajatukset eivät varmasti olleet mitenkään mieltä puhaltavia, jos on tosiaan seurannut cosplay-yhteisön kuhinaa viimeisten vuosien varrella. Minusta oli myös jännää, että itse tunnistin lähes heti, kenen blogeista luennolla esitetyt tekstinpätkät olivat. Sen kuitenkin haluan vielä sanoa, että omasta näkökulmastani luennolla käsitellyt teemat ovat ehkä jokseenkin jo vanhentuneita. En tietenkään voi varmaksi sanoa muiden kuin itseni osalta, että ohjelmassa esitetyt lainaukset eivät kaikki enää täysin pidä paikkaansa siinä muodossa kuin ne on aikoinaan kirjoitettu.

Ryönää

Löysin myös kivan haorin conista.

Muuta ohjelmaa en kerennyt sunnuntaina katsomaan, mikä vähän harmittaa, koska olisin halunnut nähdä päättäjäiset. Kovasti jäi minua kiinnostamaan, mitä Päähenkilösankareille lopulta kävi ja söikö kunniavieras viikonlopun aikana lihamukin vai jotain muuta. Tällaista pettymystä en ole kokenut pitkään aikaan. Ei voi mitään, koska jouduin kiiruhtamaan junaan ja kotimatkalle. Minulla sattui kuitenkin olemaan yllättävän osuvaa matkalukemista takataskussa.

Pidin kovasti.

Minulla oli erittäin mukava Desucon Frostbite. Viime vuoden molemmat Desut jäivät välistä, mutta ainakin yksi on nyt saatu taputeltua tältä vuodelta. Ihan kaikkia tuttuja en ehtinyt näkemään viikonlopun aikana kunnolla, mutta moikkailtu ainakin on suurinta osaa. Soolomatkustaminen teki minulle poikaa, joten nyt, kun kukkaro ei koko ajan huuda tyhjyyttään, voisin harrastaa tätä enemmänkin. Ja itse asiassa tulen harrastamaan, koska jo ensi viikolla suuntaan jälleen kohti etelää ja aivan uutta tuttavuutta, Cosmoconia, kohti. Odotan sitä innolla.

Fukka kiittää.

PS: Haluan tosiaan kirjoitella Kibasta piakkoin, jotta pääsen vielä vähän fiilistelemään sitä pukuna oikein kunnolla. Voi kuitenkin olla, että Cosmocon vetää jäbän edelle.

Yritän erottua seinästä

Hiphei!

En nyt sitten ihan oikeasti mennyt ja unohtanut tätä tekstiä (taas) piirongin laatikkoon. Oho. Vähän vain ollut muut asiat mielessä. Joka tapauksessa nyt olisi Gojon tekoprosessin vuoro. Toivon, että tässä on edes jotain järkeä sellaisenaan, koska alun perin tämän piti tosiaan olla yhtä megamerkintää Nobaran kanssa. Gojoon ainokaisesta napista kertoilin jo Nobaran yhteydessä, mutta tarjoilen loput herran osalta tässä merkinnässä.

Teini mulkku
Nuorempi Gojo

Alun perin suunnittelin Gojon tekemistä Nekoconia varten, mutta sitten tuli kaikkea muuta vastaan, enkä ehtinyt edes aloittaa. Seuraava suunnitelma oli saada herra kasaan Matsuconia varten. Jälleen kävi huono munkki, enkä taaskaan ehtinyt edes aloittaa. Traconin kohdalla halusin jo niin kovasti saada Gojon tehtyä. Puuhastelu venyi coniviikolle, mutta sain kuin sainkin Gojon valmiiksi ajoissa.

Olin reipas ja tein jopa taskut.

Rakastan tehdä housuja, koska ne ovat yleensä aika yksioikoisia. Jotta saisin hyvän alkupöhinän puvun työstämiseen, päätin aloittaa herran housuista. Gojon housujen kohdalla halusin kuitenkin poiketa vähän tavanomaisesta kaavasta, joten tavallisen vyötärökaitaleen sijaan halusinkin tehdä housuihin vyötärökaarrokkeen. Halusin kokeilla, miten tällainen malli toimii käytössä. Lisäksi en voinut vältellä tällä kertaa taskujen tekemistä, koska todella monessa referenssikuvassa Gojolla on kädet taskussa. Oli siis pakko tehdä taskut.

Sinne mahtuu!

Mainittakoon tässä välissä, että käytin Nobarassa ja Gojossa samaa kangasta, joka kuitenkin sattui olemaan eri erää. Huomasin tämän, kun lähdin tekemään housujen taskuja ja käytin Nobaran kankaan jämiä Gojon taskupusseissa. Väriero oli yllättävän iso. Hikikarpalot alkoivat nousta tuossa kohtaa otsalle, koska olin laskenut sen varaan, että saisin leikattua osan takin kappaleista Nobaran jämistä. Suunnitelma menikin siinä kohtaa uusiksi.

Saattoi hieman ketuttaa tämä.

Gojon takki oli puolestaan oma murheenkryyninsä. Käytin pohjana Todorokin haalarin kaavaa, koska koin, että Todorokin kaavoissa on valmiiksi toimiva hiha ja sopivan kokoinen pääntie. Muutenkin Todorokin haalarin kaava on ihan jepa pohjakaava miespukuja varten. Mallasin aluksi takin toispuoleista etuläppää ja helman pituutta nauhoituksella Todorokin haalariin, minkä pohjalta kuosittelin Gojon takin mallin.

Tämä on välillä ihan kätevä tekniikka.

Muun muassa Rekistä ja Linkistä oppineena tiesin, että takin istuvuuden kanssa tulee olemaan ongelmia. Tästä syystä tein suosiolla takista proton, jonka kanssa vänksläsin satamiljoonaa tuntia. Yritin parhaani saada takin muodosta sulavan ja virtaviivaisen ilman takasaumaa. Reffeissä Gojon takissa ei siis ole keskitakasaumaa, joten olisin halunnut välttää sen kokonaan, mutta lopulta istuvuusongelmat oli helpoin korjata lisäämällä takkiin keskitakasauma. Voisipa ihminen olla järkevän mallinen.

Joskus ehkä kirjoitan asiaa siitä, millaista on kaavoittaa istuvia asioita, kun kehon mittasuhteet ovat päin helvettiä.

Sain toden totta pelata Tetristä kankaiden asettelun kanssa, koska Gojoa varten ostamani kangaspala riitti juuri ja juuri takin näkyvien osien leikkaamiseen. Lopulta jouduin leikkaamaan takin alavarat ynnä muut sisusosat toisen erän kankaista.

Nipin napin riitti.

Nobaran merkinässä puhuin syvällisiä takin vuorittamisesta ja ns. oikeammasta tavasta kiinnittää vuori takin helmaan. No tuota… koska Gojon takissa alavarat yltävät yli puolen etukappaleen leveydestä, jouduin vuorituksessa turvautumaan tuohon ”ei-oikeaoppiseen” tyyliin toteuttaa vuorin ja miehustan helman kiinnitys. Ja kun minä niin innoissani oli siitä, että olin saanut jälleen järkeiltyä sen toisen tavan Nobaran kohdalla.

Olisi kai tämän saanut jollain kikkailulla siistimmäksi.

Gojon takki pysyy kiinni varmaan jollain taialla, koska animessa sen etukappale ei lerpata mihinkään suuntaan missään menoissa tai meiningeissä, vaikka on muka kiinni vain yhdellä napilla. Kusetusta, sanon minä. Lähdinpä sitten kikkailemaan, ja päätin asentaa takkiin salaisen vetoketjun keskelle eteen ihan vain käytännön syistä. Lisäksi tein saman ratkaisun kuin Nobarankin kohdalla, että lisäsin aivan pääntielle hakasen (tällä kertaa vähän järeämmän), jotta pääntie ja kaulus asettuisivat siististi. Lisäsin myös toisen hakasen noin vyötärön korkeudelle, jotta vaatteen kapeimmalta kohdalta läppä pysyisi kiinni kehossa eikä pömpöttäisi villinä ja vapaana.

Hakasia voi tunkea melkein kaikkialle.

En nyt ihan tiedä, mitä mieltä olen laadullisesti tästä Gojon takista. Toisaalta pidän siitä, mutta samalla siinä on asioita, jotka ärsyttävät minua suuresti. Mene ja tiedä. Se, mikä Gojon kamppeissa on jännittävää, on miten takin ja housujen kangas näyttää monessa kuvassa niin siniseltä. Nobara taas kuvautuu paljon tummempana, vaikka kangaserä oli Nobaran kohdalla jopa asteen vaaleampi. On jännä.

Kuva: anniilaugh
Hyvin on sininen hän.

Gojon peruukkia varten käännyin jälleen CosCraftin puoleen (kai saan jo jonkun sponsoridiilin niiden kanssa???). Jälleen pohdin hartaasti, että minkä sävyinen peruukki olisi sopivin. Tämä voi kuullostaa hassulta, mutta en halunnut tilata aivan vitivalkoista peruukkia. Päädyin siksi tilaamaan peruukin sävyssä Titanium Blonde, joka taittaa hitusen harmaaseen. Ajattelin, että tämä sävy näyttäisi jokseenkin luonnollisemmalta oikealla ihmisellä, ja tuolloin myös meikeissä voisi olla hieman enemmän vivahdetta, jotta ne eivät täysin huku naamaan. Tämä oli lopulta ihan toimiva värivalinta. (Samaa sävyä käytin myös Todorokin peruukissa.)

CosCraftin Ash - Titanium Blonde

Ei se nyt ihan hirveästi erotu tuosta maalarinvalkoisesta seinästä.

Vähän yritin kokeilla peruukin muokkausta niin, että vain tupeeraisin kuidun ja muotoilisin sen hyvin ilmavaksi ja luonnolliseksi pelkästään lämmöllä. Yritin käyttää mahdollisimman vähän hiuslakkaa, mutta tietyssä kohtaa muotoilua koin identiteettikriisin ja haksahdin tavanomaiseen vanhaan tapaani muotoilla peruukki. Tupeeraus auttoi kuitenkin siinä, että vaaleasta peruukista ei aivan niin selkeästi paistanut verkko ja kuiturivit läpi. Tämä oli vahvasti opettelua, mikä voi jatkua myös tulevaisuudessa.

Viimeinen peruukkitesti.
Oli pakko vaihtaa taustaa.

Ehdottomasti suurin syy, miksi halusin tehdä Gojon ylipäänsä on herran meikki. Niille, jotka eivät ehkä tiedä, olen viime vuosien aikana hurahtanut meikkitaiteeseen ihan kunnolla. Se on saattanut näkyä jonkin verran myös cosplayssa, mutta hahmouskollisuus ei aivan päästä minua revittelemään sillä tavalla, mitä meikkihössötykseni on cosplayn ulkopuolella nykyään. Siksipä juuri Gojo kutkutteli jotain sisälläni, ja nimen omaan tämä nuoruusvuosien versio, koska a) jätkällä oikeasti näkyy naama ja b) herran vanhempi malli on suorastaan tasoa hirveä.

Oli villit meikit omilla hiuksilla.

Merkittävin piirre Gojon ulkonäössä on selkeästi valkoiset piirteet, kuten ripset, ja kirkkaan siniset silmät. Aikaisemmin olen värjännyt ripsiä vaaleiksi mm. vesiliukoisella ihomaalilla, mutta tällä kertaa halusin jotain varmempaa ja kestävämpää. Kokeilin ensin ihan halpispohjusteripsaria, joka on valkoista. Se ei kuitenkaan kuivuttuaan ollut enää niin voimakkaan valkoinen, joten päätin etsiä käsiini ihan kunnollisen valkoisen ripsivärin. Päädyin hankkimaan itselleni Lethal Cosmeticsin Charged-ripsivärin valkoisena. Se oli erittäin hyvä investointi, koska se on myös vedenkestävä, ja sain Traconissa itkeä pillittää aivan muina muumeina ilman, että ripsarit valuivat poskilla. Käytin lopulta samaista ripsaria myös kulmakarvojen värjäämiseen valkoiseksi. Toimi hyvin myös niissä.

Jotenkin olen taas Gojon myötä innostunut näistä teippaushommista.

Muutoin yritin luoda huomaamattoman meikin, joka kuitenkin korostaa niitä Gojon merkittävimpiä piirteitä. Onhan Gojon tavaramerkkinä myös olla Kaunis Poika, joten yritin parhaani muotoilla naamaani kulmikkaampaan suuntaan. En kuitenkaan koe olevani kovinkaan taitava kasvojen varjostuksessa.

Koska minua ei ole siunattu kovinkaan särmikkäillä piirteillä, otin meikin lisäksi tähän apuun kasvoteipit, joita olen käyttänyt tähän asti lähinnä Gakupolla. Itse käytän kasvoteippiä pääasiassa siihen, että saan nostettua hieman roikkuluomiani ja näin tehtyä enemmän työskentelytilaa silmän ylle ja ohimolle. Gojon kohdalla testasin myös leukalinjan korostamista teippaamalla, mutta taisin unohtaa nämä teippaukset täysin Traconissa. Hubs.

Traconin naama ilman laseja.

Traconin meikki ei tosiaan mennyt ihan nappiin. Leukateippien unohtuminen ei ehkä ollut suurin syntini, vaan eniten harmittelin liian paksua valkoista rajausta silmissä. Joissain kohdissa varjostus olisi voinut olla syvempi ja niin edelleen, mutta erityisesti olen kuitenkin tyytyväinen piilolinsseihin, jotka hankin Gojoa varten. Tilasin Pinky Paradiselta ihan vain Gojolle Princess Pinky Cyberdoll Light Blue -piilolinssit. Tykkäsin, ja olivat mukavat silmissä.

Siinä taisi olla merkittävimmät asiat Gojosta. Sekä Gojo että Nobara ovat auttaneet potkimaan minua tietyllä tavalla eteenpäin. Molempien kohdalla ole saanut nauttia tekemisestä samalla innolla kuin ennen. Viime vuosina koulu, korona ja moni muu vastoinkäyminen söi jaksamista, vaikka olisikin halunnut tehdä ja vääntää pukuja. Vaikka en kumpaankaan pukuun ihan täysin tyytyväinen ole, antoivat ne molemmat minulle jotain, mitä olin kaivannut suuresti tässä harrastuksessa. Onnistumisen kokemus sellaisella osa-alueella, jonka luuli jo hukanneensa kannustaa jatkamaan ihan erilaisella tavalla.

Fukka kiittää!

PS: Pienesti olen kauhuissani tästä huonosta huoltajuudestani ja sarastavasta muistisairaudestani blogin osalta, koska nyt olisi taas yksi puku valmiina, josta minun pitäisi kirjoittaa. Asiaa ei auta, että aloitin kyseisen puvun täysin impulssina vajaa vuosi sitten.

Punapäät ei pääse taivaaseen

Hei voi, oi voi!

Niin tuota… Kirjoitan nyt lähes puoli vuotta vanhoista kommelluksista, joten voi olla, että osa asiasta on jo lipsahtanut mielestä. Aluksi ajattelin, että ymppään Jujutsu Kaisen -asioita samaan merkintään, koska same same but different. Sekoiltuani kuitenkin Bloggerin kanssa vain Nobaran osuuden puolesta, tajusin, että yhteisestä merkinnästä olisi tullut aivan liian pitkä. Hoidetaan nyt siis Nobara ensin pois alta, ja sitten voin hyvillä mielin julkaista Gojon merkinnän ensi kuun puolella.

Sekä Nobara että Gojo ovat hyvin vaatepainotteisia pukuja, ja Nobaran vasara on jo saanut oman merkintänsä, joten luvassa paljon vaateasiaa. Olen varmasti tietyllä tavalla itse sokea sille, millaiset asiat ovat kiinnostavaa luettavaa ompeluun painottuvissa puvuissa. Yritän nyt kuitenkin tehdä pieniä nostoja molempien pukujen osalta niistä ratkaisuista ja työvaiheista, jotka eivät ehkä ole niin itsestään selviä. Luvassa myös vähän peruukeista ja napeista, minkä vuoksi voin aloittaa siitä, mihin viimeksi jäätiin; Nobaran peruukista.

Tähän jäimme viime kaudella.

Minulla oli siis pohjana tavanomainen peruukki, jossa ”jakaus” on lähinnä pieni pyörre päälaella. Halusin testata ensimmäistä kertaa tällaista irto-skin-toppia, jolla voi luoda peruukkiin jakauksen mihin haluaa. Voin nyt raportoida, että tämä on oikein toimiva ratkaisu.

Päättelin jopa kaikki kuiturivit ompelemalla ja liimaamalla.
I have trust issues.

En halunnut jättää jakauksen alle yhtään ylimääräistä täytettä, joten poistin sen kokoiselta alueelta kuitunauhat kokonaan. Yritin myös föönata jakausaluetta ympäröivät hiukset mahdollisimman tasaisesti haluttuun suuntaan jo ennen irtopalan kiinnitystä. Kaiken tämän jälkeen esikiinnitin jakauksen peruukin verkkorakenteeseen liimaamalla. Liimauksen jälkeen kuitenkin vielä ompelin irtopalan verkkoon kiinni, koska luottamussuhteeni liimaan on hyvin oikkuileva. Lopuksi, ennen peruukin varsinaista leikkuuta, föönasin upouuden jakauksen kohdilleen.

Vaikka työn puolesta näen jonkin verran tikkejä ja hakasia ihan oikeiden ihmisten päässä, oli tämä silti jotenkin karu näky.

Peruukin leikkaaminen osoittautui lopulta hieman haasteelliseksi. Harvemmin olen joutunut leikkaamaan tämän tyylistä jokseenkin luonnollista, mutta aika suoraviivaista, polkkatukkaa. Etenkin niskan siistimisen osalta olin kiipelissä, koska oma pääni ja peruukkipäät eivät ole täysin yksi yhteen. Päädyinkin kääntymään sen ihmisen puoleen, johon luotan eniten oman pääni ja saksien kanssa, eli meidän äitin. Minä hoidin itse peruukin etuosan ja sivut, mutta äiti leikkasi niskan sopivaksi, kun peruukki oli minulla päässä.

Siellä jakaus ja oikein siisti suora polkka.

Taisin jo jossain aikaisemmin mainita siitä, miten olin pitkään arponut Nobaran peruukin väriä. Välillä Nobaran hiukset ovat enemmän ruskeat kuin oranssit, joten vähän sai taas pallotella. Mangan värikuvissa kuitenkin Nobaran hiukset ova lähes aina selkeästi oranssit, joten päädyin lopulta CosCraftin Ginger-sävyyn. Kun peruukki saapui olin kuitenkin hyvin järkyttynyt, ja peruukkia työstäessäni jatkuvasti mietin uuden peruukin tilaamista, koska oranssin sävy oli mielestäni niin älyttömän räikeä. Kuitenkin, kun ensimmäistä kertaa puin Nobaran päälleni meikkeineen päivineen, olin todella tyytyväinen peruukin värivalintaan. Kaikin puolin pidän tästä peruukista kovasti; se on hahmonäköinen, leikkaus onnistui lopulta hyvin (kiitos äiti) ja se on conikäytännöllinen lyhyt peruukki.

Oikein kiva väri. Vähän jopa harkitsin oman pään värjäämistä.

Nobaran hameen valmistuksesta ei ole oikeastaan kuvia ollenkaan. Kaikki kuvat ovat vain valmiista hameesta, koska taisin vain unohtaa kuvata vaiheita. Animessa, markkinointikuvissa yms. Nobaran hameen malli vaihtelee melko rajustikin, joten vähän tuskailin sen kanssa. Lopulta päädyin kuosittelemaan hameeseen kaksi laatikkolaskosta eteen ja taakse. Joissain kuvissa näyttäisi siltä, että myös hameen sivuilla on omat laskokset, mutta en lopulta jaksanut pähkäillä niiden kuosittelua. Reffissä Nobaran hameessa on selkeästi myös korotettu vyötärö, mutta koska olen selän mitasta vajaa yksilö, päätin ”pudottaa” vyötäröä vähän alemmas.

Yksinkertainen on paras.

Nobaran jakussa käytin osittain samaa kaavaa kuin Ichijon paidassa. Olikin lopulta onni, että tein Ichijon ennen Nobaraa, koska pystyin korjaamaan ongelmia, joita mm. hihan kaavassa oli ilmennyt. Nobaran jakku oli siitä kiva tehdä, että siihen ei juurikaan tarvinnut sovitusvaiheessa tehdä muutoksia. Saatoin hieman kaventaa takkia sivusaumoista, mutta muutoin takin valmistus oli hyvin suoraviivaista.

Hyvin suorat miehustakappaleet.
Tässä myös näytillä jakun tukeminen tukikankailla.

Siitä on kuitenkin hetki, kun olen vuorittanut jakun tai takin ”oikeaoppisesti”. Vuorittaminen itsessään on selvää kauraa ja parasta kakkea, mutta olen syystä jos toisesta ommellut nyt jo useamman vuoritetun takin helman tavanomaisesta poikkeavalla tyylillä. Nyt kuitenkin halusin varta vasten tehdä helman tällä ns. oikealla tavalla, joka oli päässyt jo osittain unohtumaan.

Missähän vaiheessa olen tämän tyylin ottanut omakseni, ja miksi?
Mallina siis Tamakin takki.

Nobaran takin vuori sisältä ja ulkoa.
Näin tämä on minulle opetettu, mutta on kyllä usein kunnon trust the process -kamaa koko homma.

Molemmat tavat ovat siis aivan toimivia, mutta tämä ”oikeaoppinen” tapa on se, joka minulle on opetettu koulussa, ja tämä toinen on sovellettu ja matkittu jostain matkan varrelta. Tämä koulussa oppimani tapa jättää kuitenkin vuorille enemmän liikkumavaraa eikä siksi niin suurella todennäköisyydellä lähde vetämään käytössä. Molempia olen nähnyt myös kaupasta ostetuissa vaatteissa. Vaatteen mallista ja muista tekijöistä riippuen tulen varmasti käyttämään molempia ratkaisuja myös tulevaisuudessa *foreshadowing*.

Joskus vielä kirjoitan siitä, kuinka on niin paljon helpompaa tehdä vaatteita, kun ei tarvitse bindata.

Niin tosiaan koska Jujutsu Kaisenissa porukan koulupuvuissa vilahtelevissa napeissa on selkeästi nähtävissä tietty kuvio, en tietenkään voinut vain ostaa joitain random nappeja. Toisin sanottuna menin sitten tekemään napit Nobaraa (ja Gojoa) varten. Ja tietenkin Nobara sattuu olemaan sarjassa se hahmo, jolla on eniten nappeja koulupuvussaan, mutta myös ainoa (ainakin minun tietääkseni), jolla on KAHDEN KOKOISIA nappeja. Mielenterveyttäni hieman suojeli se, että ihan alusta asti en sentään nappeja väsännyt, vaan ostin valmiit napit, joiden päälle väsäsin tarvitsemani.

Vaiheita mallinapin valmistuksesta.

Ostin tosiaan läjän mielestäni sopivan kokoisia ja näköisiä nappeja, joista yhdet ensin päällystin ilmakuivuvalla hartsimassalla (vas. ylä). Massan olin ostanut testiksi CosCraftiltä. Oikein jännää tavaraa; kuivuminen kestää kauan, mutta lopputulos on erittäin kestävä. Massan kuivuttua lähdin piirtämään sen päälle haluttua kuviota lyijykynällä, mikä oli todella näppärää, koska pystyin välillä myös kumittamaan hartsin pintaa. Kertaalleen myös testasin piirroksen siirtämistä paperille teipin avulla tarkistaakseni, että onko kuvio mitenkään symmetrinen (kuvassa oik. ylä). Kun kuvio oli vihdoin hyväksyttävä, peitin napin valkoisella worblalla. Juuri ja juuri näin worblasta läpi alle piirretyn kuvion, jotta pystyin jäljentämään sen worblan pintaan (pikkunappi vas. ala). Lopuksi kaiversin kuvion worblan pintaan. Väritin kaiverruksen vielä lopuksi tussilla, jotta pystyin paremmin näkemään sen (oik. ala). Näistä napeista tein sitten itselleni muotit, joiden avulla oli tarkoitus valaa tarpeeksi monta samanlaista nappia Nobaraa ja Gojoa varten.

Ensimmäiset muotit.

Päädyin kuitenkin tekemään muotit kahteen kertaan. Ensimmäiset muotit tein samasta muottisilokonista, Sillistä, jota olin käyttänyt Zeldan vyönsoljen tekemiseen. En tiedä, oliko lopulta vika itse muottisilikonissa vai tavassani tehdä muotit, mutta valaessani nappeja muotit eivät pitäneetkään muotoaan hartsin kovettuessa. Onneksi olin hankkinut toista muottisilikonia, jonka pystyin kaivamaan jemmasta hädän sattuessa.

Uudet muotit jo valukäytössä.

Uudet ja jämymmät muotit syntyivät Siligum-silikonimuottimassasta, joka oli niin nopeaa työstää, että en ehtinyt ottaa kuvia. Jouduin heittämään sitä jopa möhkäleen menemään, koska olin liian hidas. Tykästyin kuitenkin tähän massaan enemmän juurikin sen nopeuden vuoksi. Jos muistan oikein, Silli-muotin piti antaa jämähtää jopa päiviä ennen käyttöä, mutta Siligum-muotti oli käyttövalmis heti, kun se oli jämähtänyt. Varmuudeksi tungin muotit nappeineen vielä kertakäyttöisiin dippikuppeihin, jotta ne eivät leviäisi vaan pysyisivät napakoina. Nämä muotit puolestaan toimivat oikein hyvin.

Nobaran napit ennen viimeistelyä.

Valoin siis napit hartsista valmiiden nappien päälle. Jotta sain napeista kultaisia, ennen nappien valua hieroin muotteihin kynsitaitteessa käytettävää kultapulveria. Tämä toimi oikein mainiosti, eikä minun tarvittnut maalata nappeja kultaisiksi. Lisäksi toivoin, ja toivon edelleen, että tällä tavalla napit säilyttävät värinsä paremmin, vaikka saavatkin osakseen hankausta, kun nappeja avataan ja suljettaan käytössä. Valun jälkeen vielä väritin kuvion nappeihin käyttäen ensin nestemäistä patinaa, mutta koska väri jäi osittain liian hennoksi, korostin kuviota vielä akryylimaaleilla.

Anteeksi suttu nappi.

Kolme säälittävää nappia Nobaran takin etumuksessa ei todellakaan ole tosielämässä siisti ja toimiva ratkaisu (ainakaan minun päälläni), joten ompelin takkiin vielä piilonepparit nappien välille pitämään takin liepeet ärvöttämättä. Lisäksi lisäsin pikkuisen hakasen kauluksen juureen, että se pysyy nätisti kiinni. Valkoinen kaulusosa on tosiaan ommeltu takin pääntielle samalla tavalla kuin sininenkin kaulus.

Täysin en ole tyytyväinen näihin nappeihin, ja harkitsin uusien tekemistä jo Gojoa varten. Gojon kanssa tuli kuitenkin lopulta niin kiire, että en todellakaan ehtinyt tehdä yhtään uutta nappia. Kävipä jopa niin, että Gojon takin muuten valmistuttua en löytänyt mistään jemmaamiani extranappeja.

Lopulta kävin varkaissa ja nyysin yhden napin Nobaran takista. Oho. Ja tietenkin löysin napit heti palattuani Traconista :P

Paita ennen käsittelyä ja sen jälkeen.

En todellakaan jaksanut lähteä tekemään Nobaralle valkoista alupaitaa aivan tyhjästä, koska paidasta näkyy vähän hihansuuta ja vähän miehustaa takin ja hameen alta. Päätin ostaa halvan miesten kauluspaidan (tähän tarkoitukseen sopivia miesten kauluspaitoja on huomattavasti helpompi löytää kaupasta kuin naisten), jonka modasin Nobaraa varten. Irrotin kauluksen sekä lyhensin hihoja ja helmaa. Siinäpä se.

Max. 1,5 cm saisi näkyä valkoista hihaa jakun hihan alta...

Käytössä sain kuitenkin huomata, että tämä modattu paita ei ollutkaa paras ratkaisu. Paidan hihat olivat niin leveät, että ilman kikkailua en pystynyt ihan niin paljoa niitä lyhentämään kuin olisin halunnut, ja käytössä Nobaran takin hiha ei päässytkään laskeutumaan riittävän alas. Niin reipas en ole, että lähtisin purkamaan ja säätämään paitaa uudestaan, vaan taidan päästä helpommalla, kun teen Nobaralle uuden paidan ihan itse. Se siitä oikomisesta. (Tai kokeilen pidentää takin hihaa parilla sentillä...)

Nobara on kiva puku, mutta vaatii tosiaan pientä korjailua. Korjailujen jälkeen tästä voi tulla oikein hyvä luottopuku. Paidan lisäksi haluan uusia hameen vyön, koska tämä ensimmäinen versio oli erittäin hiostava. Vasarakin valitettavasti vaatii paikkailua, koska fiksuna lapsena menin ja pudotin sen kivilattialle Nekoconissa. Nobara on myös hauska ja jännittävä hahmo, jota olisi kiva päästä jossain vaiheessa kuvaamaan. Vähän houkuttelisi tehdä olkinukke...

That's all folks, ja Fukka kiittää!

PS: Jos en olisi ruennut ymppäämään Nobaran ja Gojon sepostuksia yhteen läjään, niin tämä teksti olisi ollut ulkona jo varmaan kuukausi sitten. Kjeh. Näin käy joskus.

Villinä ja vapaana - Tracon 2024

Heippa!

Tuntuu tosi oudolta lähteä kirjoittamaan tätä ennen kuin olen edes kirjoittanut Matsuconin merkintää loppuun. Haluan kuitenkin nauttia siitä huumasta, jonka Tracon jätti taas jälkeensä, joten nyt ei mennä ihan kronologisesti. Matsuconin merkintä on nyt kuitenkin taputeltu ja ulkona, joten voin hyvin julkaista tämänkin. (Höpöä, että blogissa on nyt julkaistu kolme coniraporttia peräkkäin, vaikka conien osalta tämä vuosi on ollut hieman hiljaisempi.)

Tracon 2024 järjestettiin 6.-8.9. tavalliseen tapaan Tampere-talossa. Minulle tämä oli sitten vuoden 2011 ensimmäinen Tracon, jossa olin mukana pelkkänä kävijänä. 2012 alkoi kisaputki, joka jatkui vielä muutaman vuoden ajan myös tuomarointiputkena. Vaikka tietynlainen kaipuu takahuoneeseen olikin, koin, että tämä oli ihan hyvää vaihtelua. Tietenkin monestakin syystä tämä oli hivenen outo ja omanlaisensa Tracon.

Eläimet saapuivat Tampereelle.

Yksi isoimmista kohokohdista Traconissa, ja koko vuonna, oli ehdottomasti perjantaille järjestetty Tampereen kaupunginteatterin esittämä Taru sormusten herrasta -teatterinäytös. Rakastan Sormusten herraa sekä kirjoina että elokuvina, minkä lisäksi rakastan teatteria niin kovin paljon. Olin siis aivan myyty jo siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa ilmoitettiin tästä yhteistyöstä.

Sitä hyvää!

En halua pilata kokemusta keneltäkään, joka on aikeissa katsoa kyseisen esityksen, mutta ei vielä ole päässyt sitä kuitenkaan näkemään. Hyvin pintapuolista kerrontaa siis aiheesta luvassa. Pidin esityksestä todella paljon. Sen pituus ei minun kohdallani ainakaan tuntunut yhtään missään, mutta samalla olin hyvin vaikuttunut siitä, miten hyvin kolme pitkää kirjaa oli saatu tiivistettyä niin toimivaksi paketiksi. Lavasteet ja musiikki olivat upeat ja toimivat niin hyvin. Myöskin Isoa salia tilana käytettiin mielestäni hyvin. Myöskin tietyt roolisuoritukset olivat mielestäni aivan uskomattomia. Ainoat asiat, josta en niin suuremmin pitänyt, olivat puvustukselliset valinnat tiettyjen hahmojen kohdalla.

Väliaikaskumppa

Minähän itkeä pillitin lähes koko esityksen läpi, koska Sormusten herran tarina edustaa minulle niin paljon sellaisia asioita, joita pidän elämässä tärkeinä; rohkeus kohdata vaikeitakin asioita, tovereiden tukeminen ja lojaalius, lupauksien pitäminen ja vastuunkanto. Olisiko esitys kerennyt pyöriä 15 minuuttia, kun minulla aukesivat padot ensimmäisen kerran. Oli myös hyvin outoa itkeä ja hajoilla yhtä aikaa, mutta senkin pääsin näytöksen aikana kokemaan useamman kerran.

Näytös ja matkustaminen Tampereelle söi käytännössä koko perjantain, joten hirveästi ei ehditty tuona päivänä conitella.

Ihan varma en ole tästä Ichijon meikistä...

Lauantain puvuksi olin ottanut mukaan Ichijon, joka ei vielä tapahtumissa ole kerennyt olla päällä ollenkaan. Ihan mukiin menevä pukuvalinta säiden suhteen, vaikka unohdin kokonaan Traconin kiristyneet proppisäänöt. Onneksi Ichijon miekkoja ei kuitenkaan tarvinnut missään vaiheessa käyttää proppitullissa, koska en koskaan vienyt niitä varsinaisesti tapahtumapaikalle. Vaikka en edelleenkään pukuna ole Ichijoon täysin tyytyväinen, oli se jotenkin kivempi päällä kuin odotin. (Kesti siis sata vuotta tajuta, mikä Ichijon paidassa hankaa ja vaivaa, ja lopulta tajuta, että en voi edes korjata asiaa.)

Lauantaiaamun leppoisa aikataulu oli jotain käsittämätöntä luksusta. Ihan ensimmäiseksi pääsimme suuntaamaan taidekujalle, mikä osoittautui erittäin hyväksi suunnitelmaksi. Aamupäivästä siellä oli vielä sentään hitusen väljempää kuin myöhemmin pyörähdettäessä. Tällä kertaa minä ostin jopa printtejä, mitä en yleensä harrasta ollenkaan!

Asioita, joihin käytin rahaa.

Ensimmäinen ohjelma lauantaille oli Agapio Racing Team -luento, jonka sisällöstä olen montaa mieltä. Luento oli mielenkiintoinen sekä viihdyttävä, ja oli kiva nähdä, miten paljon vaivaa ja taustatyötä luennon eteen oli tehty. Kuitenkin olen hyvinkin eri mieltä (edelleen) luennon pääsanoman, ”Agapio Racing Team oli hyvä,” kanssa. Minulle luento osoitti yhä paremmin sen, kuinka keskinkertainen ja ”halpa” Agapio aikoinaan oli (kuten moni muukin alan tekijä noihin aikoihin). Sen kummemmin luennon sisältöön menemättä totean vain: On harmillista, miten aliarvostettuna lapsikatsojia on aikanaan, ja osittain edelleen, pidetty. Suomessa on laadukasta ääninäyttelyä ollut iät ja ajat, mutta jos media ei ole suunnattu kuin ”pelkästään lapsille” siihen todella panostaminen ei tunnu aina hirveästi kiinnostavan. Agapio näki aikanaan markkinaraon ja käytti sen hyväkseen. (Sivuhuomio: esim. Disney-elokuvat eivät ole lastenelokuvia, vaan koko perheen elokuvia.)

Hyvää historiaa.

Vaikka ohjelmakartassa olikin monta kiinnostavaa ohjelmaa lauantaina, onnistuin raahaamaan itseni vain kahteen niistä. Agapio-luennon lisäksi kävin kuulemassa perjantain Sormusten herra -näytöksen puvustuksesta Kurkistus keski-maan ompelimoon -ohjelman merkeissä. Minulle jäi tästä ohjelmasta päähän vähän kaksijakoisia ajatuksia. Olin todella iloinen päästessäni kuulemaan nippelitietoa näytelmän puvustuksesta ja sen toteutuksesta, mutta samalla minua harmittaa, että suurimpiin kysymyksiin ohjelma ei pystynyt vastaamaan. Itse olisin kovasti halunnut kuulla vastauksia siihen, miksi tiettyihin pukusuunnittelun ratkaisuihin on päädytty. Tähän kuitenkaan ohjelman pitäjät eivät pystyneet vastaamaan. Lisäksi oli yhtä aikaa mukavaa ja turhauttavaa, miten paljon yleisö pääsi esittämään kysymyksiä. Osa kysymyksistä nosti esiin tiettyjä mielenkiintoisia seikkoja, mutta selkeästi kysymysten määrää olisi pitänyt kontrolloida enemmän, koska kokonaisuudessaan ohjelma jäi tyngäksi eikä kaikkea asiaa selkeästikään pystyty sisällyttämään ohjelma-aikaan.

(Oli myös jännittävä kuulla jonkin verran siitä, miten Tampereen kaupunginteatterissa puvustamo pyörii, koska olen aikoinaan ollut lyhyen aikaa itse töissä Oulun kaupunginteatterin puvustossa. Jännittäviä eroavaisuuksia oli havaittavissa.)

Valo tuotti haasteita ohjelman aikana.

Lauantaina tuntui siltä, että koko päivä meni lähinnä pyöriessä ja syödessä. Mikä ei sinänsä haittaa, koska viime aikoina iso osa tapahtumista on mennyt erinäisissä hommissa. Sitä paitsi syöminen sopi hyvin Sormusten herra -teemaan. Kjeh. Päivän päätteeksi teimme pienen mutkan ja kävimme kuvaamassa Ichijota vähän conipaikan ulkopuolella. Ainoa hetki, jolloin kaivoin miekat naftaliinista.

Kareraisu, my love!

Sitten vähän kakkua.

Sunnuntaille pukuna oli vihdoin ja viimein Gojo Satoru, jota olen suunnitellut jo kolmeen eri tapahtumaan. Aina kuitenkin on tullut esteitä puvun aloittamiselle. Kehnolta meinasi näyttää puvun valmistuminen Traconinkin osalta minusta riippumattomista syistä, mutta lopulta puku tuli valmiiksi. Tällä kertaa Gojon meikki kuitenkaan ei onnistunut aivan täysin, joten siinäkin on vielä parantamisen varaa. Yritän tunkea Nobaran ja Gojon valmistusprosessit samaan merkintään KUNHAN EHDIN. Ihminen on elämässä kiireinen.

Ei haittaa, jos meikit on päin pyllyä, kuha on lasit.

Sunnuntai alkoi ohjelman puolesta taasen itkulla. Tuli käytyä kuulemassa Chordae Coris Chamber Orchestran konsertti, jossa soitettiin eri peleistä tuttuja musiikkeja. Oli kiva kuulla kokoelma sellaisia kappaleita, joita en aikaisemmin live-esityksissä ole hirveästi kuullut. Tietenkin omaan syrämmeeni iskivät eniten Final Fantasy VIII:ta alkujaan peräisin oleva The Extreme sekä täysin ensinuotista padot aukaissut Kingdom Hearts -potpuri. Noh, tulipa siinä samalla testattua kunnolla Gojota varten hankittu valkoinen ripsiväri, joka ei ollut itkuista moksiskaan. Nautin konsertista oikein paljon.

Teppo kävi konsertissa

Pallotessa meni sivusuun muutama mielenkiintoinen ohjelma, mutta viikonlopun toinen kohokohta oli tietenkin sunnuntain cosplay-kilpailut. Oli yllättävän rentoa katsoa Traconin kisoja vähän taemmasta penkkirivistä. Paikkalippusota suosi ja saimme ihan mukiin menevät paikat. Tietenkin ilmassa oli moninaisia tunteita, koska WCS-karsinnat kisattiin nyt ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa. Samalla tuntemukset olivat haikeita ja huojentuneita, mutta saatampi avata ajatuksiani WCS:n suhteen vielä laajemmin jossain muussa kohtaa. Odotin myös NCC-karsintoja kovasti, koska tällä hetkellä se vaikuttaa yksilökisana kaikkein järkevimmältä formaatilta omaan makuuni (Tässä vitsissä pitää tietää se, että ennen NCC on ollut se arvokisa, joka minua on kiinnostanut vähiten.)

Enpäs muista, milloin viimeksi olen istunut näin takana Isossa salissa.

WCS sai loistokkaat viimeiset karsinnat, ja oli ihana nähdä niin moni tuttu lavalla. Meidän viimeinen kisaparimme on nyt kuitenkin valittu, joten toivotan Peanutsugan ja Nomoxyan tervettulleiksi WCS-perheeseen vielä kerran, sekä toivon heille antoisaa ja kivaa tulevaa edustusvuotta! Pitäkää hauskaa! NCC sai myös huikean uuden edustajan Ruotsin kisoihin, joten toivotan mahtavaa edustusvuotta myös Tolkuncosille. Esityksesi oli viilattu viimeistä piirtoa myöten, sitä oli ilo katsella.

Kuva: Nyymix

Jouduin juoksemaan lavan kautta lähes suoraan junaan cosplay-kisojen jälkeen, koska olimme valinneet tietenkin sen aikaisemman junan. Lopulta ei onneksi ollut edes mikään kiire narikan osalta, mikä huoletti minua eniten. Harmiksemme kuitenkin heti matkan alettua junamme joutui pysähtymään lähes kahdeksi tunniksi, minkä vuoksi olimme kotona lähes samaan aikaan kuin Tampereelta myöhemmin lähtenyt Oulun juna.

Sanji: Anniilaugh
F-up Tiuhti ja Viuhti palveluksessanne.

Sellainen oli tällä kertaa Tracon-seikkailu. Tracon tuntuu paisuneen jotenkin aivan käsittämättömän suureksi tapahtumaksi, mikä tuntuu yhtä aikaa kivalta ja hirveältä. En pidä yhtään lippukassojen kilpajuoksuista, mutta on myös kiva nähdä tapahtumassa monenlaista sisältö. Ohjelmakartta kuitenkin alkaa olla minun makuuni niin laaja, ettei sitä osaa edes kunnolla tarkastella.

Kuva: Anniilaugh
Oli kuuma, mutta tuuletin autto.

Ikävä oli takahuoneen puolelle, mutta onneksi tämä oli kisajärjestelyiden puolesta ihan kaikille outo kokemus, kun kaikki arvokisat ja muut olivat vasta sunnuntaina. Aina toivon kovasti, että isoja kisoja ei pidettäisi sunnuntaina, koska se on hyvin epämiellyttävää ja jokseenkin epäreilua meille pitemmältä matkustaville kisaajille. Ymmärrän, että tänä vuonna aikataulut ovat olleet poikkeavat syistä, mutta silti aina toivon toisenlaista ratkaisua.

Fukka kiittää!

PS: Seuraavaksi sitten ainakin asiaa puvuista, mutta ehkä myös WCS-ajatuksia. Täysin olen laiminlyönyt Nobaraa ja Gojoa, mutta yritän korjata asian lähitulevaisuudessa.

PPS: Blogger haluaa näköjään kiukutella tekstinasettelujen yms. kanssa, joten fölåt mig!