Liimaa ja vihreitä miehiä - Tracon 2025

Momoi!

Oli Tracon! Jälleen siellä oli myös kivaa! Minun osaltani mentiin vähän uudenlaisissa merkeissä, mutta mukana oli myös hyvin paljon tuttua huttua. Tracon järjestettiin 5.-7.9.2025 tapansa mukaan Tampere-talolla. Tänä vuonna Tracon juhli myös 20-vuotissynttäreitään!

Tää on hieno!

Minä raahauduin Tampereelle perjantaina kohtuullisen hyvissä ajoin pyörimään, mutta perjantain ainoaksi ohjelmaksi jäi Hall Cosplay. Sujuvasti tätä ennen ehdimme pyörähtää myyntipöytäsalin läpi. En muista, että aikaisemmin myyntipöytäsali olisi ollut auki jo perjantaina tai sitten en vain koskaan ole ehtinyt sinne perjantaina. Joka tapauksessa, oli mukava kierrellä pöydät läpi, kun tungosta ei ollut aivan valtoimenaan eikä oma kuormituskyky ollut niin koetuksella. Tällä kertaa koko conista mukaan lähti vain maltilliset ostokset, koska nimenomaa tuo kuormituskyky ei kestänyt enää muun viikonlopun aikana intensiivistä kiertelyä esimerkiksi taidekujalla.

Kaikki oleelliset heti tähän alkuun eli ostokset.

Perjantaina tuli vastaan myös äärettömän hienoa propagandaa!

Hall cosplay -kisat pidettiin Tracon Live! -lavalla ulkona. Minua henkilökohtaisesti nämä ulkolavan ohjelmat eivät houkuttele, koska näkyvyys on tuurista kiinni ja sää pelaa aina omaa peliään ohjelmassa viihtymisen osalta. Kuitenkin hall cosplay on mielestäni sinänsä ulkolavalle sopiva ohjelma, vaikkakin sen sijoittaminen perjantaille ei ole mielestäni täysin tasavertaista. Traconissa on kuitenkin niin paljon erilaisia cosplay-kilpailuja, joten ymmärrän sen, että joitain asioita pitää niin sanotusti uhrata toimivamman kokonaisuuden kannalta.

Siellä ne hall-kisaajat pönöttää.

Hall cosplayn jälkeen ei siis tullut hengattua tapahtumassa sen kummemmin, koska lauantain pukujen valmistelut odottivat. Lauantain puvuksi valikoitui Link’s Awakening Link parin vuoden takaa. Yritin muka miettiä pukuja sään kannalta, mutta lauantain keli oli sen verta lämmin, että kuuma meinasi tulla (tavallisesti kaksi paitaa päällekkäin on minulle liikaa vaatteita). Linkin meikki ei ehkä osunut tällä kertaa niin nappiin, ja siitä tulikin hieman karumpi kuin olisin toivonut.

Jotenkin näistä mun selfieistäkin tuli ihan villejä...

Lauantaina piti heti aamusta olla syöksymässä ensimmäiseen ohjelmaan, joka oli Iriksen pitämä WCS-retrospektiivi. Ohjelma sisälsi muisteluita Suomen ja WCS:n yhteisen matkan varrelta. Iris on ollut osa Suomen jokaisen tiimin matkaa, joten hänellä on myös aivan omanlainen perspektiivinsä koko WCS-myllerrykseen, minkä vuoksi on hyvin mielenkiintoista kuunnella hänen kerrontaansa aiheesta. Aina on myös hauskaa kuulla juttuja muiden WCS-kokemuksista, vaikka se, mitä tapahtuu Special Tourilla, jää Special Tourille.

Villit 75 min.

Koska aikaa sattui olemaan, tuli käväistyä kuulemassa ohjelma Behind the Cosplay: Making of Mina Ashiro. Jo pelkän kuvauksen perusteella kävi ilmi, että ohjelman sisältö painottuu voimakkaasti erilaisen teknologian hyödyntämiseen kyseisen puvun valmistuksessa. Minulle cosplay on lähtökohtaisesti kädentaito- ja käsityöharrastus, joten en suoranaisesti kuulunut ohjelman kohdeyleisöön. Joitain jännittäviä ja hyödyllisiä juttuja tuli kuitenkin ohjelmassa esille. Eniten harmittelin ohjelmassa sitä, että ohjelmanpitäjä, Frostylva, ei koskaan esitellyt valmista pukua livenä, vaikka se hänellä olikin tuolla hetkellä päällä.

Lähempänäkin ois tietenki voinu istua :D

Lauantaina tuntui olevan jatkuvasti meno jonnekin, vaikka kiireentuntua ei kuitenkaan ollut. Yksi sivuetappi oli kuitenkin Photoshoot-kisaajien kuvagalleria. Tuossa keväämmällä pidimme Riikkiksen kanssa kuvaussession Gakupolle. Riikkis päättikin sitten osallistua Traconin photoshoot-kilpailuun yhdellä Gakupo-otoksella, joten pitihän sitä käydä tarkastamassa oma naama kuvagalleriasta. Näiden kuvausten ja Gakupo-kuvien taustalla on taas minulle ihan hirveästi tärkeitä asioita, minkä lisäksi olen ollut niin äärettömän intopiukena siitä, mitä Riikkiksen kanssa ylipäätään saimme aikaan. (Kuvagallerioista yleisesti: oli ihan superhienoa nähdä myös Traconin toinen kuvanäyttely aikaisempien vuosien kisaajista!)

Meidän vauvva!
Kuva: Anniilaugh

Sitten olikin oman jännäripannariosioni vuoro! Olin siis pitämässä Traconissa luentoa cosplaysta ja liimoista. Tämä aihe saattaa ehkä tulla yllätyksenä joillekin, mutta olen siis jo pitkään halunnut luennoida aiheesta. Olen tarjonnut ohjelmaa useamman kerran muillekin tapahtumille, mutta syystä tai toisesta sitä ei ole haluttu ottaa ohjelmistoon. Tracon kuitenkin kelpuutti ideani, ja sain jopa mielestäni päivän parhaan ohjelma-ajan höpinöilleni.

Asian ytimessä.
Kuva: Anniilaugh

Eniten jännitin sitä, että ehdinkö kertomaan kaiken oleellisen . Alun perin asiaa oli ihan hillitön määrä, joten luennosta on karsittu pois aika paljonkin juttuja. Silti sisältöä jäi sen verran, että 45 minuuttia ei meinannut riittää ilman tappotahtia. Tämä seikka jännitti ihan oikeasti niin paljon, että unohdin jännittä muuten esiintymistä itsessään. (Spoiler: Unohdin kertoa luennolla yhden tärkeän asian, jonka ohjelmakuvauksessa lupasin.)

Tää oli mun fiilis ennen ja jälkeen luennon pitämisen.

Olin todella yllättynyt siitä, miten paljon kiinnostuneita kuulijoita lopulta oli, koska onhan aihe jokseenkin erikoinen. Jo lauantaipäivänä sain kyselyitä siitä, että onko luennosta tulossa tallenne ja että onko joskus luvassa jatkoluentoa. Tallenne on katsottavissa Traconin YouTube-kanavalla, mutta jatkoluennosta en olen niin varma. Tulen luultavasti kirjoittamaan liimoista ihan oman jutun tänne blogiin, koska myös luennon dioja on pyydetty jaettavaksi. Tulin siihen tulokseen, että blogi on minulle paras paikka diojen jakamiseen, joten samalla voin hieman runoillakin. Joka tapauksessa iso kiitos kaikille kiinnostuneille ja luentoa kehuneille! Tämän tekstin julkaisun aikaan olen jo saanut Traconin kautta ohjelmapalautteita, mutta niitä pystyy jättämään edelleen. Kiitän niistäkin kovin, ja niiden pohjalta uskallan jo ehkä sanoa, että ohjelma ei mennyt ihan penkin alle.

Kamu kommentoi tätä kuvaa: "Käytännössä kaikki elämässä saavutettu, kun saa tämmösen otoksen itsestä, puhumassa puhujanpöntössä ja taustalla häämöttää diaesitys liimasta."
Kuva: Anniilaugh

Liimasekoilusta selvinneenä sain ahdettua vähän evästä naamaan ennen The Cosplay -kilpailujen alkua. Lauantaina Traconissa kisattiin NCC:n, esityskisan sekä photoshoot-kisan merkeissä ihan Ison Salin puolella (jee!). Voi jösses taas tätä touhua! Sekä NCC-karsinnoissa että esityskisassa tykiteltiin ihan huolella. Kisoissa oli huomattavissa jännittävän paljon samoja elementtejä esitysten välillä; paljon oli laulua ja yllättävästi neljännen seinän rikkomista. Omia suosikkejani palkittiin ja ei palkittu. Tamamerun voittajaesitys oli puhdasta taidetta sekä lavaesiintymisen huippuhetki, mutta nautin suuresti myös Deadpool-esityksetä. Onnea kaikille sijoittuneille vielä!

NCC-kisaajat

Traconin cosplay-kisat loppuvat nykyään niin myöhään, että sen jälkeen on jo tehokkaasti nälkä ja virta pois, minkä vuoksi ihan mielenkiintoista ohjelmaa menee pakostakin sivu suun, kuten seimerkiksi pihan tulishow. Lauantaina olisin halunnut käydä kuulemassa juttuja myös kimonoista ja yukatoista, mutta harmikseni ohjelma meni päällekkäin cosplay-kilpailujen kanssa.

Niin siis Linkin miekka oli myös matkassa, mutta en koskaan edes purkanut sitä paketista.

Vaikka kovasti haaveilin siitä, että saisin Echoes of Wisdom Zeldan valmiiksi Traconia varten, kaiken hulinan keskellä päätin antaa Zeldan vielä olla, että voin antaa sille sen ansaitseman kunnollisen huomion. Sen sijaan menin toteuttamaan itseäni sekä perushalujani, joten rykäisin kasaan Dandadanin Ayase Momon. Kirjoittelen Momosta tapani mukaan vähän enemmän piakkoin jossain välissä, mutta todettakoon, että tämä pikapuku tuli tarpeeseen. Helppoutensa vuoksi Momo päätyi siis Traconin sunnuntaipuvuksi, ja koin oloni hyvinkin kotoisaksi tässä puvussa.

Momo on minä.
Kuva: Anniilaugh

Sunnuntaina päivä alkoi jälleen cosplay-ohjelmalla, kun kävimme kuulemassa turvallisuusasioista cosplayssa. Aihehan jonkin verran meni päällekkäin oman ohjelmani kanssa, joten hirveästi ei uutta asiaa minulle ollut tarjolla. Ohjelma oli kuitenkin ihan kiva täyte päivään, ja varmasti tärkeää asiaa niille, joille homma ei ole aivan niin tuttua.

Arvostan kuvitusta.

Sitten oli tarjolla hienoutta! BL-mangan trendit 90-luvulta nykypäivään -luento täytti paikan sydämessäni, joka on ollut siellä jo pitkään. En ole mikään älytön BL-mangan kuluttaja, mutta aina olen ihmetellyt sitä, miksi missään aihetta käsittelevällä luennolla yms. ei mainita sanallakaan yhtä minun kaikkien aikojen lempimangaani, Fake, joka sattuu myös olemaan BL-tuotantoa (en kestä romanttisia sarjoja, jos niissä mähkitään vain ihmissuhteita). Tällä luennolla Fake lyötiin pöytään heti ensimmäisenä, joten olin kaikin puolin tyytyväinen. Ohjelma oli hyvin mielenkiintoinen, sain sieltä muutamia lukusuosituksia, mutta kokonaisuudessaan se olisi tarvinnut tiivistystä. Tästä myös kertoo se, että ohjelma jäi kesken, vaikka se meni yliajalle.

Hyvää asiaa!

Nyt voin antaa anteeksi kaikille BL-, yaoi- ja shounen ai -luennoille yms. jotka ovat röyhkeästi sivuuttaneet Fakein ja sen suurenmoisuuden.

Kun sateen uhka oli jälleen ilmassa oli aika myös sunnuntain cosplay-kisoille… Traconin Live! -lavalla. Onneksi sadetta ei kuitenkaan tullut, mutta näkyvyys haaste oli silti läsnä. Kovasti haluaisin kuulla kisaajien näkemyksiä ulkolavan käytöstä. Traconin kokoisessa tapahtumassa täysin pukupainotteiset kilpailut voivat hyvinkin vetää puoleensa sellaisia kisapukuja, joissa esiintyminen laajemmin tai liikkuminen yleensä on haastavampaa. Miten toimiva ulkolava on tällaisten pukujen kohdalla ja miten sääolosuhteet yleisesti vaikuttavat kisaamiseen? Ihan vain pyörittelen taas ajatuksia ääneen.

Siellä taas.

Valitettavasti jouduimme poistumaan kisakatsomaosta ennen voittajien julkistusta, koska olimme syöksymässä vielä päivän päätteeksi Chordae Coris Orchestran konserttiin. Vaikka tällä kertaa Traconissa oli niin paljon tarjolla konsertteja, tämä konsertti jäi omalta osaltani ainokaiseksi. Nautin jälleen, vaikka soittolistan sisältö olikin tällä kertaa minusta enemmän etäällä. Melkein selvisin jopa itkemättä koko setin läpi, kunnes tuli viimeisen kappaleen vuoro. Viimeiseksi kappaleeksi oli läjäytetty minun osaltani kaikkien aikojen pahin märinäkappale eli Sormusten herrasta Into the West. Padot totaalisesti auki sitten viime metreillä.

Yhyyyyy! ;____;

Konsertti jäi sopivasti päivän ja Traconin viimeiseksi ohjelmaksi, vaikka tällä kertaa junaan ei ollutkaan kiire. Sen sijaan päivän päätteeksi onnistuin näkemään vielä sattumalta hirveästi tuttuja naamoja ja lätisemään niitä näitä. Hieman alan kokea, että Traconin ohjelmistossa on runsaudenpulaa, mutta se on silti edelleen lempitapahtumani Suomessa.

Sunnuntai meni vähän höpöilyksi, mut se on myös parasta.
Kuva: Anniilaugh

Traconin jälkeen on aina ihan törkeän inspiroitunut olo. Nyt myöskin asiaa pönkittää minun kohdallani se, että en ole päässyt toteuttamaan pukujuttuja hetkeen muun elämän vuoksi. Momo oli ihan oma juttunsa, josta siis kirjoittelen myöhemmin lisää. Nyt kuitenkin koen suurta himoa kaivaa keskeneräisiä projekteja kaapeista ja jatkaa niitä eteenpäin. Lisäksi pääni raksuttaa uusia luentoideoita ihan huolella. Nyt, kun liimat on osittain edes taputeltu, voisin siirtyä taas aivan uuteen aiheeseen.

Fukka kiittää!

PS: Hieman harmittaa tämän (ja Momon) merkinnän viivästyminen, koska intoa kirjoittaa olisi vaikka kuinka, mutta onnistun näköjään täyttämään päiväni ihan kaikella muulla.

Oon vaan töissä täällä - Nekocon 2025

Hoi hoi!

Tovi on kulunut siitä, kun Nekocon pidettiin, mutta pääsen kirjoittelemaan vasta nyt reippaasti elokuun puolella. Katsotaan, mitä sitä enää edes muistaa koko tapahtumasta.

Töitä pukkaa.

Nekocon pidettiin 19.-20.7. Kuopion Musiikkikeskuksella sekä Lumitilla. Desun jäädessä lopulta omalta osaltani välistä odotin Nekoconia kuin kuuta nousevaa. Hetken haaveilin, että olisin saanut Zeldan valmiiksi Nekoon, mutta nopeasti nuo haaveet kariutuivat kaiken muun hässäkän keskellä. Lähdin siis matkaan kahden vanhan puvun kanssa, mikä oli loppupelissä erityisen mukavaa.

Elikot pääsi taas kunnon hotelliin.

Nekoon lähti lauantaille puvuksi aikaisempi prinsessa, eli BotW Zelda. Jotenkin mielessäni yritin perustella pukuvalintaa helteillä, mutta pitkän peruukin kanssa Zelda ei oikeasti ole mikään hellepuku. Puvussa on kuitenkin hyvä liikkua ja olla, mikä oli toinen merkittävä syy puvun valitsemiseen.

Pitkästä aika <3

Conilauantai meni kuitenkin minulla ihan plörinäksi. Saavuin paikalle mielestäni hyvissä ajoin, ja kerrankin vaihdoin puvun päälle vasta conipaikalla. Ihastuin kovin Lumitin tiloissa sijaitseviin cosplay-pukuhuoneisiin, joissa oli mukavan viileä sekä hyvät puitteet. Ajattelin olla säpäkkänä ja käydä kiertämässä taidekujan sekä myyntipöytäsalin jo heti aamusta enne avajaisia, joten suuntasin vaatteiden vaihdon jälkeen löysyttämään rahapussin nyörejä.

Paljon peilejä ja hyvät valot!

Rahat meni, ja siinä kohtaa, kun olin suuntaamassa avajaisiin kävikin ilmi, että ne oli jo taputeltu. Oho. Avajaisten lisäksi minulla oli suunnitteilla vilkaista Cosplay Catwalkia, mutta sekin oli jo päättymässä noihin aikoihin. Törmäilin kuitenkin tuttuihin, jotka muistuttivat työvoiman lounaasta, joten päädyin syömään. Samalla kuitenkin jouduin sivuuttamaan Pohjameikki-102 – The Base-ics -luennon. (Tuona aamuna todella tuntui siltä, että myöskin TARVITSEN kyseistä luentoa kipeästi.)

Sinne meni mun rahat.

Luento kestävästä cosplaysta kiinnosti myös, mutta onnistuin sivuuttamaan senkin jollain ilveellä. No onneksi päivän aikana oli paljon hyvää seuraa, joiden kanssa aika kului (ehkä liiankin hyvin). Onnistuin siis välttämään kaikki lauantain ohjelmat, joista olin kiinnostunut. Tällä kertaa pääsin sentään hyödyntämään Aina kesän Nekocon-tarjousta.

Oli hyvää!

Onneksi sentään en ollut niin tolvana, että olisin unohtanut animekonsertin! Olin valmistautunut itkemään kuten aikaisemmissakin konserteissa. Itsehän en koskaan katso konserteissa soitettavien kappaleiden listoja etukäteen, mutta minulle vihjattiin, että jotain tärkeää on tulossa. Tulihan sieltä sitten Prinsessa Mononoken päätunnari, joka viimeistään avasi padot. Silti suosikikseni nousi Demon Slayerin Hashira vs. Muzan: Entrance to Infinity Castle. Nautin suuresti koko konsertista. Se vaan olisi voinut kestää vähän pidempään.

Hattuhyllyllä!

Sunnuntai oli jälleen minulle Nekoconin päätapahtumapäivä, koska cosplay-kisat kisattiin sunnuntaina ja minä oli jälleen töissä osana cosplay-tiimiä. Hommia varten olin valinnut sunnuntain puvuksi Yamaguchin, joka soveltui hyvin sekä töihin että helteeseen. Ah, miten ihanaa oli fiilistellä taas Haikyuuta! Rakastan sitä sarjana niin kovasti, ja oli jotenkin kodinoloinen tunne vetää jälleen Karasunon peliasu päälle. Lisäksi Yamaguchin meikki on jotenkin sellainen, että se tuntuu aina hyvältä.

Kanelipulla

Aikainen aamu vaati suurempia voimia, joten...
En varmaan koskaan aikaisemmin ole juonut 0,473l energiajuomaa.

Sunnuntaina päivä alkoi aikaisin ja hommat veivät koko päivän, joten ohjelmiin ei minulla ollut mitään asiaa. Harmikseni kaikkien aikojen lempiohjelmani Puujalka-animet meni siis sivu suun, mikä oli todelline vääryys. Pääsin kuitenkin näkemään päivän aikana Nekoconin upeat kisaajat ja auttelemaan takahuoneessa, joten uhraus oli sen arvoinen. 

Cosplay-nakkien pähein kisselaukku!

Omasta näkökulmastani kisahommat menivät hyvin ja tunnelma takahuoneessa oli enimmäkseen leppoisa. Aina väliin mahtuu pientä säätöä ja hulinaa, mutta niistä selvittiin tälläkin kertaa kunnialla. Yleisen vänkäröinnin ohella olin mukana palkintojen jaossa ja huolehtimassa väliaikaesityksen käynnistymisestä. Cosplay-kisojen väliaikaesiintyjänä oli tällä kertaa Prismatic Monochrome, joiden visuaalista panostusta voin vain ihailla. Kaikkien esiintymisasut olivat aivan mielettömät ja yksityiskohtiin oli kiinnitetty niin järjettömästi huomiota joka ikisessä kohdassa. Kaikki oli viilattu pilkkua myöten ja koko porukan yhtenäisyys meikkejä ja hiuksia myöten oli ihailtavaa. Valitettavasti näin esityksen vain takahuoneen ruudulta, mutta yleisön huudoista päätellen setti oli kova.

Kuva: Fapio
Kuvassa vas.: miä, SRA ja Alex
Palkintojen jako is serious business

Kisat olivat todella huikeat, ja olen ihan ällikällä lyöty aloittelijoiden sarjan tasosta. Aivan käsittämättömiä luomuksia! Kokeneiden sarja oli tietenkin myös täyttä kultaa, ja vaikka en paikan päällä kehdannut/ehtinyt asiaa hihkumaan niin AAAAAAAA! Kagehitsujin Blue Rose oli aivan tyrmäävä!!! Paras Pepsi-emäntä ja hienoin puku! Onnea ensimmäisestä sijasta! Onnea myös kaikille muille sijoittuneille vielä näin hyvin jälkijunassa!

Kuva: Fapio
Prismatic Monochrome

Takahuoneessa toimin myös EMn henkilökohtaisena teippaajana.

Kisojen jälkeen oli päättäjäisten vuoro ennen kotiin paluuta. Tällä kertaa työelämä ei antanut löysää, joten piti palata takaisin kotopuoleen jo sunnuntaina. Päättäjäisissä pääsin kuitenkin ällistymään vielä viimeisen kerran nimittäin Sunset Idols oli esiintymässä päättäjäisissä. En uskonut, että saman päivän aikana olisin jälleen leuka lattiassa idolityttöjen vuoksi, mutta toisin kävi. Sunset Idolsin esityksen energia ja yhtenäisyys oli jotain aivan omaansa. Koko esitys alusta loppuun oli aivan uskomatonta tykitystä!

(Minähän en siis juuri välitä idoleista tai idolikulttuurista, mutta Prismatic Monochrome ja Sunset Idols löivät minut ällikällä molemmat omalla tavallaan.)

Sunset Idols

Sellainen oli minun osaltani tällä kertaa Nekocon. Kirjoitelma saattoi jäädä hieman suppeaksi, mutta niin se taisi itse tapahtumakin jäädä minun osaltani. Heh.

Tästä eteen päin pitäisi elämän vähän alkaa tasaantumaan, joten pystyn suuntaamaan energiaani myös taas enemmän cosplay-juttuihin. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Zeldan kanssa pakertaminen jatkuu, mutta voin myös ilokseni todeta, että Jinshi on myös löytänyt kankaansa!

Fukka kiittää!

PS: Matsucon (ja sen mukana taas Puujalka-animet) jäi minulta myös välistä, koska hups oho käväisin Japanissa seikkailemassa. Seuraavana vuorossa kuitenkin Tracon.

Teinivuosien Epätoivo

Hei,

ihan vain sellaisella asialla päätin lähestyä, että Cosplayn epätoivo täyttää tänään 15 vuotta!!!

Tämä on jotenkin aivan uskomattoman absurdi ajatus. Jo viisi vuotta sitten, kun 10 vuotta tuli täyteen olin jo niin ymmälläni. Nyt ollaan jo mopokortti-iässä menossa! Myöskin, jos en ihan väärässä ole, Epätoivo taitaa olla pisimpään elossa pysynyt suomalainen cosplay-blogi… Voi pylly, mää oon vanha.

Jee! Hyvää synttäriä Epätoivo!

Tässä hetkessä, elämä on yhtä säntäilyä, joten pitäydyn tällä kertaa pidemmistä liirumlaarumeista syntymäpäivämerkinnän osalta (myös Zelda on täysin tauolla). En myöskään halua ihan hirveästi toistaa samoja asioita, joista olen kirjoittanut jo tuossa 10-vuotismerkinnässä. Minulla oli mahtipontisia suunnitelmia päivittää blogin ulkoasua synttäreiden kunniaksi, mutta aikaa semmoiseen ei ole todellakaan ollut. Enkä sitten 20-v. synttäreille saan aikaiseksi.

Pidemmän synttärimerkinnän sijaan olen pohtinut jo pitkään sitä, että palaisin lähiaikoina edes pienesti joihinkin aiheisiin, joita olen tämän blogin elämänkaaren aikana käsitellyt. Oman kasvun ynnääminen tekstimuotoon on yksi lähestymistapani joihinkin vanhoihin aiheisiin. Edellisen merkinnän lopussa mainitsin jo siitä, että meikkaamisesta on tulossa tekstiä jossain kohtaa. Tämä juurikin on varsin hyvä esimerkki siitä, miten kehitystä ja taitojen karttumista on tapahtunt minun omaassa harrastamisessani, ja etenkin viimeisen viiden vuoden aikana. Toisen tyyppisenä aiheeseen palaamisena on esimerkiksi yhteisön tasolla katsaus suomalaiseen cosplay-kisaamiseen ja siihen, miten se on muuttunut vuosien varrella. Tätä minulta on jopa pyydetty! Muutakin jännää saatan keksiä!

Tässä minä luonnonvaraisena, ja tästä olotilasta myös haaveille kaiken hulinan keskellä.

Tähän loppuun haluan kuitenkin heittää klassisen kiitoksen kaikille, jotka ovat blogia koskaan lukeneet, kommentoineet tai muuten olleet sen kanssa tekemisisiä. Tämän vuoden aikana olen saanut kuulla niin monelta siitä, että he edelleen lukevat tätä blogia, ja olen saanut käydä niin monta hyvää ja mahtavaa keskustelua monesta aiheesta. Olen myös saanut useamman muistutuksen siitä, että pitää linkata uudet teksti muualle someen, eikä vain jättää tänne Bloggerin puolelle lojumaan. Tässä olen yrittänyt terästäytyä. Vaikka tämä blogi tulee aina olemaan ensisijaisesti minua itseäni varten ja jatketta omalle harrastamiselleni, on kuitenkin aina kiva kuulla, että en täysin huutele tyhjyyteen.

Fukka ja Epätoivo kiittävät siis kaikkia, jotka olette olleet mukana tällä matkalla <3 

PS: Ja todellakin aion pitää kunnon kissanristiäiskemut blogin synttäreiden kunniaksi, koska miksi ei! Kunhan muulta ehdin :__D

Valitusvirsi värjäyksestä

Hei, ja voi pojat.

Luvassa hieman ulinaa kankaiden värjäyksestä Zeldan tilannepäivityksen muodossa. Tilannehan on tällä hetkellä se, että Dylonin käsivärit, joihin olen voinut luottaa jo vuosikausia, ovat katoamassa ainakin Suomen markkinoilta jostain syystä. Tämän takia olen jo jonkin aikaa yrittänyt etsiä jotain vaihtoehtoista kangasväriä pelastamaan päivän. Rit-värit sattuivat kävelemään vastaan, joten päätin testata niitä Zeldan vaaleanpunaisen/lilan kaavun kohdalla.

Valkoisena tämä näytti niin tyhmältä.

En halunnut tehdä mitään aivan massiivista värilientä ison kangasmäärän vuoksi, joten ompelin kaavun osittain kasaan ennen värjäystä. Tarkoituksenani on toteuttaa kaavun sivusaumat pussisaumoina, jolloin värjäys voi jäädä saumoissa epätasaiseksi. Tästä syystä vain harsin kaavun sivusaumat kiinni toisiinsa värjäystä varten. Kappaleiden leikkuu myös mahdollisti sen, että minulla oli yllin kyllin tilkkuja väritestejä varten.

Kohta mennään.

Rit-värien kotisivulla on ihan näppärä katalogi siitä, millaisilla suhteilla värejä pystyy sekoittelemaan haluamansa värin suuntaan. Täyttä osumaa en katalogista löytänyt, mutta useamman sävyn suhteita vertaillessani sain ihan hyvän käsityksen siitä, miten edetä. Ongelmana vain oli se, että koska löytämäni Rit-värit ovat nestemäisiä, suhteet veden kanssa olivat luokaa 2-5 ml väriä 11,5l vettä kohden… Siis jokaista testiä varten minun piti kuluttaa 11,5 LITRAA VETTÄ ja 288g SUOLAA! Mitä paskaa tämä nyt on?!

Minä, Rit, 4,8g kangasta ja 30l saavi...

Tein yhteensä 4 testiä ennen kuin päätin värjätä itse kaavun. Suurensin väriliemen kaavan sopivaksi suhteessa kankaan painoon samaan tapaan kuin olen Dylonin kanssa tehnyt. Tämä ei kuitenkaan tuottanut haluttua lopputulosta, koska kaapu tuli värjäyksestä ulos aivan liian vaaleana, minkä lisäksi väri oli myös epätasainen. Vaaleus oli siis pienempi murheeni, koska aina voi värjätä uudestaan, mutta epätasainen lopputulos huolestutti todella.

Voi pylly!
Mukana malli tavoitellusta väristä.

Päätin kuitenkin värjätä kaavun uudestaan ja toivoa, että tummempi väri peittäisi epätasaisuudet alleen. Suurimmaksi osaksi kaapu kuitenkin oli tasaisen värinen, mutta sen helmassa oli jonkin verran pystysuoria vaaleampia raitoja. Toisen värjäyskirroksen päätin tehdä vahvemmalla liemellä sekä pesukoneessa, koska nestemmäisillä väreillä se oli mahdollista. Toivoin myös, että pesukonevärjäyksessä lopputulos olisi suuremmalla todennäköisyydellä tasainen.

No voi pyllyjen pylly!

Kaapu tuli koneesta ulos hieman tummempana, mutta edelleen liian vaaleana (tosi nätti sävy kuitenkin), sekä aikaisempaa pahempien väriläiskien kera. Tässä kohtaa tuli todellinen ikävä Dylonin perään. Siirsin kaavun sivuun ja nöyränä lähdin kangaskauppaan ostamaan uutta kangasta. Onneksi sille viikonlopulle sattui alennusmyynnit, mikä vähän lievitti vitutusta.

Kaikki mitä oli jemmassa.

Kaivelin jemmojani siinä toivossa, että kaapista löytyisi edes joku pussi Dylonin värejä testejä varten. Löysin onneksi 2+1 vajaa pussia pinkkiä ja yhden vajaan pussin violettia väriä. Etenkin violetin riittävyys jännitti. Päätin kuitenkin tehdä uudet testit Dylonin väreillä, ja olin niin onnellinen, ettei minun tarvinnut tällä kertaa käyttää 30l saavia pelkkien testien tekemiseen.

Tässä määrässä on sentään jotain järkeä.

Uudet testit

Dylonin kanssa testit olivat ihan tuttua kauraa, ja vaikka olin saanut jonkun hajun värien suhteista Rit-testien perusteella, piti minun silti kokeilla uusia suhteista Dylonilla muutamaan kertaan. Sopiva sävy löytyi ja rupesin laskemaan seoksen vahvuuksia sekä määrää isommassa mittakaavassa. Koska väriä oli vain rajoitetun verran, laskin värijauheen menekin moneen kertaa. En ole täysin varma, mikä lopullisen värin aiheuttaja loppupelissä oli, mutta värjättyäni kaapu nro. 2:en väri oli tuplasti liian tumma ja enemmän pinkkiin päin painottunut.

Sievä ja tasainen väri, mutta ihan liian tumma.
(Psst... Kuvien värit varmasti heittävät häränpyllyä, koska en jaksanut säätää värejä kohdilleen.)

Miten meni niinku noin omasta mielestä?

Syynä saattoi olla oma laskuvirheeni (tämä sama on sattunut minulle kerran aikaisemminkin nyt, kun muistelen), mutta varmaan myös avaamattomien väripakettien voimakkaampi värjäysteho vaikutti sävyn punakkuuteen. Jälleen epäonnistunut värjäys, josta voin tällä kertaa syyttää itseäni, pisti minut pohtimaan kankaan valkaisua ja värinpoistoa. Valkaisu ei kuitenkaan irrota kankaista punaista sävyä yhtä tehokkaasti kuin muita sävyjä, joten se oli lähes automaattisesti pois suunnitelmista. En muista milloin olisin tehnyt kankaille värinpoiston, joten asiaa piti lähteä tutkimaan.

Olisin halunnut jotain muuta...

Lopulta päädyin hankkimaan Nitorin värinpoistoaineen, koska mitään muuta ei löytynyt kaupoista. Olisin halunnut tässäkin kohtaa käyttää mieluummin Dylonin versiota, koska tutkimuksieni perusteella Dylonin värinpoisto perustuu soodan vaikutukseen, kun taas Nitorilla vaikuttavat aineet eivät olleet minulle sen kummemin tuttuja. Löin molemmat kaavut pesukoneeseen ja puolitin käytettävän Nitronin värinpoistoaineen määrän. Jo siitä hetkestä, kun pesukoneen rumpu teki ensimmäiset pyörähdykset, odotin pienellä kauhulla lopputulosta.

Jo tässä vaiheessa jännitti ihan himona.

Pelko oli tavallaan ihan aiheesta, koska nostellessani kaavut osineen pesukoneesta pesuohjelmien päätyttyä, käsissäni oli pienoinen katastrofi. Ensimmäiselle kaavulle, joka oli värjätty Rit-värillä, EI OLLUT TAPAHTUNUT YHTÄÄN MITÄÄN ja Dylonin väreillä värjätty kaapu oli edelleen liian tumma, nyt vähän jopa oranssiin taittavan sävyinen sekä täynnä vaaleita laikkuja. Nuo laikut olivat ilmeisesti ilmaantuneet siinä vaiheessa, kun pesukone oli pyöräyttänyt rummun ympäri pariin kertaan punnitakseen lastina olevan kankaan määrän, jolloin myös värinpoistoaine oli tietenkin levinnyt kuivii kankaisiin. Tavallaan en menettänyt mitään, mutta tavallaan myös vitutti.

Voi perse.

Hetkellisesti mietin, että onko tämän puvun tarkoituskaan koskaan valmistua. Pitäisikö tässä kuunnella jo jotain universumin viestiä? Edellisessä merkinnässä ulisin sitä, kuinka Zelda on jo tähän mennessä maksanut tuplasti enemmän kuin tavanomaisesti puvut, joita teen. Tämä värjäilysekoilu ei auta asiaa. Uusiin kankaisiin uppoaa tietenkin rahaa, eivätkä kangasväritkään ole ilmaisia. En kuitenkaan halua tuon jo käytetyn rahan muun puvun osalta menevän hukkaan myöskään. Päädyin siis lopulta takaisin kangaskauppaan ostamaan jälleen uudet kankaat, minkä lisäksi tilasin Dylonin värejä lisää netistä. Nyt vain odottelen niitä saapuviksi.

Huppu ainaski on kiva.

Värjäyssekoilujen ohella olen työstänyt Zeldan viittaa ihan mukavasti eteenpäin. Viitta alkaa siis olla hyvin kasassa, ja tässä kohtaa lähinnä käsinommeltavaa on jäljellä. Viitan kuvio on kuitenkin vielä kaavoittamatta, koska olen vältellyt niin hurjasti sen skaalaamista pallopääkoosta todellisuuteen. Sinänsä positiivisena asiana voin mainita sen, että olen viitan ja kaavun yhteismallailun lomassa pystynyt käyttämään kahta susikaapua protoina, joiden pohjalta olen pystynyt tekemään kaavamuutoksia, joita ei välttämättä olisi tullut ollenkaan tehtyä, jos kaikki olisi mennyt putkeen kerralla.

En nyt ihan hirveästi ole innoissani tämän tulkitsemisesta.

Lisäksi kaiken sekoilun keskellä päätin tarkistaa, että ovatko UV-hartsini enää ollenkaan elossa tekemällä testit Zeldan tiaran punaisesta kivestä. Hartsi meinasi vähän kiukutella jäämällä tahmeaksi, mutta päivä auringossa korjasi asian. Nyt on siis kivi valmiina, vaikka tiaran materiaaleja vähän vielä arvon.

Shiny!

Tähän päättyy sitten tilannepäivitys Zeldan osalta tällä kertaa. Nyt ainakin luulen tietäväni, miten vältän ongelmat seuraavalla värjäyskerralla. Kolmas kaapu toden sanoo. Pystyin ehkä hieman myös purkamaan turhautumistani värjäysjuttuja kohtaan, kun kirjoitin tätä tekstiä.

Fukka kiittää!

PS: Alkuperäisenä ideana minulla oli sisällyttää tähän samaan tekstiin reippaammin asiaa kankaiden värjäyksestä yleisemmällä tasolla, ja ylistää Dylonin käsivärejä ihan kunnolla, mutta taidan jättää sen tulevaisuuteen.

PPS: Minulla on kaikenmoisia tekstejä työn alla, joista yksi käsittelee mm. cosplay-meikkaamista, mutta mainittakoon jo tässä hetkessä, että se on jo kirjoitettu lähes valmiiksi eikä alun perin liittynyt mitenkään tämänhetkiseen vallalla olevaan keskusteluun. Taidan kuitenkin muokkailla tekstiä vielä pinnalle nousseiden ajatusten puitteissa.